Varhaiskasvatuksen lähtökohdaksi lapsen tarpeet

Laadukas varhaiskasvatus on tutkitusti tehokas keino edistää lasten hyvinvointia. Sen lisäksi, että se tukee kouluvalmiuksia ja elinikäistä oppimista, se on vaikuttava keino ehkäistä syrjäytymistä ja ylisukupolvista huono-osaisuutta. Varhaiskasvatuksen myönteiset vaikutukset ovat yhteydessä laatuun, joista keskeisiä tekijöitä ovat henkilöstön koulutustaso, henkilöstön ja lapsiryhmän pysyvyys sekä riittävän pieni ryhmäkoko.

Varhaiskasvatus tukee maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista, tasaa lasten lähtökohdista johtuvia eroja ja luo tasa-arvoa. Valtiovarainministeriölle vuonna 2013 laatimassaan selvityksessä professorit Jorma Sipilä ja Eva Österbacka korostivat, että kansainvälisissä tutkimuksissa varhaiskasvatus on todettu tuloksellisimmaksi ja kustannustehokkaimmaksi keinoksi lasten hyvinvoinnin ja kehityksen varmistamiseksi.

Varhaiskasvatusta on tarkasteltava lapsen hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen näkökulmasta. Varhaiskasvatus on lapselle tärkeä kasvu- ja kehitysympäristö ja kokonaisvaltaisin lapsille kuuluva peruspalvelu.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen tarkastelee varhaiskasvatusta ainoastaan työn ja perheen yhteensovittamisen välineenä. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja lapsen yksilölliset tarpeet jäävät tässä tarkastelussa sivurooliin. Vanhempien antaman hoivan ja kasvatuksen ohella lapsella on oikeus vertaissuhteisiin, leikkiin, sosiaaliseen osallisuuteen ja sellaiseen oppimisympäristöön, joka tukee mahdollisimman täysimääräisesti lapsen yksilöllistä kehitystä ja oppimista.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen esim. vanhempien työmarkkina-aseman tai vanhempainvapaan perusteella lisää eriarvoisuutta lasten keskuudessa, koska se jättää laajemmasta varhaiskasvatuksesta hyötyviä ja sitä tarvitsevia lapsia sen ulkopuolelle. Rajaus tuo perheille kynnyksen hakea lapsen tarvetta vastaavan laajuista paikkaa, vaikka lapsi hyötyisi siitä. Lapset joutuisivat myös eriarvoiseen asemaan asuinpaikan mukaan, koska kuntien käytännöt poikkeaisivat toisistaan.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen lisää sääntelyä, byrokratiaa ja kuntien hallinnollisia kustannuksia, vaikka hallituksen tavoitteena on vähentää byrokratiaa ja karsia sääntelyä. Oikeuden rajaaminen voi myös kasvattaa lastensuojelupalvelujen tarvetta. Jos tavoitteena on tukea pienten lasten vanhempien työllistymistä, varhaiskasvatuspalveluiden tulisi olla joustavia, lapsi- ja perhelähtöisiä.

MLL pitää myös huonona sitä, että hallituksen aikomuksena on vähentää ammattikasvattajien määrää varhaiskasvatuksessa ja kasvattaa päiväkotien ryhmäkokoja. Yli 3-vuotiaiden ryhmässä saisi jatkossa olla 21 lapsen sijasta 24 lasta. Jos ryhmässä on osa-aikaisia lapsia, ryhmäkoko voisi olla vielä tätä paljon suurempikin. Suuressa lapsiryhmässä on vaikea toteuttaa monipuolista toimintaa ja ottaa huomioon erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia. Uudessa varhaiskasvatuslaissa varhaiskasvatuksen painopiste on pedagogiikassa. On huolestuttavaa, että tällä hetkellä pedagogisen koulutuksen saaneen henkilöstön osuus koko varhaiskasvatuksen henkilöstöstä on pudonnut alle viidesosaan.

Esiopetuksessa olevat lapset ovat erityinen väliinputoajaryhmä. Hallituksen suunnitelmissa on korvata esiopetusta täydentävä päivähoito edullisemmalla kerhotoiminnalla, josta ei säädettäisi millään tavalla.

MLL pitää huonona sitä, että varhaiskasvatuksen kehittäminen ja siihen liittyvä tavoitteenasettelu ei näy hallitusohjelmatavoitteissa. Tämä poikkeaa monien muiden EU-maiden strategioista, joissa varhaiskasvatus nähdään osana kestävän talouskasvun saavuttamista, eriarvioisuuden ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämistä ja osallisuuden vahvistamista.

Helsingissä 21.8.2015
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Milla Kalliomaa
vt. pääsihteeri