Uusi isyyslaki vahvistaa lapsen oikeuksia, pidemmällä aikavälillä tavoitteeksi vanhemmuuslaki

Oikeusministeriölle

Isyyslain uudistamista koskeva työryhmämietintö

Oikeusministeriön asettama isyyslain uudistamistyöryhmä esittää isyyttä koskevan lainsäädännön kokonaisuudistusta. Nykyinen isyyslaki esitetään kumottavaksi ja korvattavaksi uudella isyyslailla. Lisäksi työryhmä esittää muutoksia eräisiin isyyslakiin liittyviin lakeihin. Työryhmän mietintöön (Isyyslain uudistaminen, OM:n mietintöjä ja lausuntoja 56/2013) sisältyy myös muistio äitiyttä koskevasta sääntelystä.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) lausuu isyyslainsäännön uudistamista koskevasta mietinnöstä kohteliaimmin seuraavaa:

MLL pitää isyyslain uudistamista ja ajanmukaistamista tarpeellisena ja tärkeänä hankkeena. Voimassa oleva isyyslaki on säädetty 1970-luvun puolivälissä, jonka jälkeen yhteiskunnalliset olosuhteet ovat muuttuneet merkittävästi. Ihmisoikeus- ja perusoikeuslainsäädäntö on laajentunut ja uudistunut huomattavasti. Erityisesti Suomessa vuonna 1991 voimaan tullut lapsen oikeuksien sopimus, vuonna 1990 Suomessa voimaan tullut Euroopan ihmisoikeussopimus ja perustuslaissa turvatut perusoikeudet (perusoikeusuudistus vuonna 1995) asettavat vaatimuksia isyyslain uudistamiseksi.

MLL toteaa, että lapsen oikeus vanhempiinsa on yksi tärkeimpiä lapsen oikeuksia ja että isyyslain uudistaminen vahvistaa lapsen oikeuksia. Lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklan mukaan lapsella on, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Myös lapsen oikeuksien sopimuksen yleiset periaatteet tulee ottaa huomioon kaikessa lapsia kokevassa lainsäädännössä, myös isyyslain uudistamisessa. Lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteet ovat syrjimättömyys (2 artikla), lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla), lapsen oikeus kehitykseen (6 artikla) ja lapsen näkemysten kunnioittaminen (12 artikla). Isyyslain kannalta tärkeitä ihmis- ja perusoikeusmääräyksiä ovat myös mm. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla yksityis- ja perhe-elämän suojasta, perustuslain 6 §:n 3 momentin säännös lasten kohtelusta tasa-arvoisesti yksilöinä ja oikeudesta vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti, 10 §:n säännös yksityiselämän suojasta.

Avoliitto on perhemuotona yleistynyt huomattavasti sitten voimassa olevan isyyslain säätämisen. Avoliitossa elävien vanhempien osalta nykyinen isyyden tunnustamismenettely lastenvalvojan luona ei ole sopusoinnussa yksityis- ja perhe-elämää koskevien perus- ja ihmisoikeussäännösten kanssa.

Työryhmän esityksessä ehdotetaan lapsen äidin avioliittoon perustuva isyysolettama säilytettäväksi lähes nykyisellään. Isyysolettamaa koskevaan säännökseen esitetään tehtäväksi korjaus koskemaan tilanteita, joissa lapsi syntyy miehen kuoltua.
MLL kannattaa työryhmän esitystä siitä, että jos lapsi on voinut tulla siitetyksi ennen aviomiehen kuolemaa, aviomies todettaisiin suoraan lain nojalla lapsen isäksi siitä huolimatta, että mies ja lapsen äiti eivät olisi olleet avioliitossa lapsen siittämisen aikaan. Tilanteissa, joissa miehen kuolema on ollut odotettavissa, vanhemmat ovat voineet avioitua juuri siitä syystä, että he ovat halunneet turvata äidin ja syntymättömän lapsen aseman.

Työryhmä on pohtinut sitä, tulisiko nykyistä isyysolettamaa laajentaa avoliitossa elävien lasten vanhempiin. Työryhmä kuitenkin luopui isyysolettaman laajentamisesta koskemaan avoliittoja, koska avoliiton alku- ja päättymisaika eivät ole tarkasti määritettävissä.

MLL on työryhmän kanssa samaa mieltä, ettei isyysolettamaa ole perusteltua laajentaa avoliittoihin. Jos avoliitto ja isyys oletettaisiin pelkästään sillä perusteella, että mies ja nainen asuvat väestötietojärjestelmän tietojen mukaan samassa osoitteessa, tapahtuisi virheitä, joita jouduttaisiin myöhemmin korjaamaan. Se ei olisi lapsen edun eikä muiden asianosaisen oikeuksien kannalta hyvä ratkaisu. Toisin kuin avioliittoa avoliittoa ei voida määritellä lainsäädännössä tarkkarajaisesti. Isyyden toteaminen automaattisesti oletetuissa avoliittotilanteissa viranomaisen toimesta väestötietojärjestelmän tietojen perusteella äitiä ja miestä kuulematta ei olisi perusteltu ratkaisu.

Työryhmä esittää, että isyys olisi mahdollista tunnustaa ennen lapsen syntymää äitiysneuvolakäyntien yhteydessä niissä tapauksissa, joissa isyyden selvittämiseen ei liity epäselvyyksiä. Esityksessä ehdotetaan, että tämä mahdollisuus olisi käytettävissä lähtökohtaisesti aina, kun tulevat vanhemmat eivät ole avioliitossa.

MLL kannattaa työryhmän esitystä, että isällä on mahdollista tunnustaa isyys jo neuvolakäynnin yhteydessä ennen lapsen syntymää. Tämä parantaa avoliittoon syntyvien lasten ja avoliittoperheiden asemaa, kun lapsen isän isyyden tunnustaminen voidaan tehdä, toisin kuin nyt, jo ennen lapsen syntymää. Avoliitossa elävien lasten vanhemmat eivät enää myöskään joutuisi yksityis- ja perhe-elämän suojaa koskevien perus- ja ihmisoikeussopimusmääräysten kannalta ongelmalliseen sukupuolielämää koskevaan selvittelyyn lastenvalvojan luona.

MLL pitää tärkeänä, että neuvolahenkilökunta – terveydenhoitajat ja kätilöt – saa riittävän koulutuksen ja ohjauksen isyyden tunnustamisten vastaanottamiseen. Neuvolahenkilökunnan perus- ja täydennyskoulutuksessa on huolehdittava riittävästä oikeudellisesta koulutuksesta. MLL esittää, että oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos yhteistyössä laativat isyysasioita koskevan oppaan ja koulutusaineiston neuvoloiden käyttöön.

MLL yhtyy työryhmän näkemykseen siitä, että äitiysneuvolassa ei voida ryhtyä tutkimaan tapauksia, jotka ovat oikeudellisesti epäselviä tai joissa tarvittaisiin sellaista näyttöä, jota ei äitiysneuvonnan yhteydessä kerry.  Näissä tapauksissa isyys vahvistettaisiin lapsen syntymän jälkeen joko tunnustamisen tai kanteen perusteella, kun isyyden selvittäminen on ensiksi toimitettu. Mahdollisuus tunnustaa lapsi vasta lapsen syntymän jälkeen on muutoinkin aina käytettävissä, jos vanhemmat niin haluavat. Jos isyys tunnustetaan äitiysneuvolassa, vanhempien ei lapsen syntymän jälkeen tarvitse tehdä mitään isyyden vahvistamiseksi, vaan asia etenisi viranomaistoimenpitein. MLL toteaa tämän olevan perheiden kannalta nykyistä joustavampi tapa isyyden vahvistamiseksi.

MLL pitää johdonmukaisena ja kannatettavana työryhmän esitystä, jonka mukaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia (361/1983) muutetaan niin, että isyytensä tunnustanut mies ja syntyvän lapsen äiti voisivat tehdä samalla kertaa neuvolakäynnin yhteydessä sopimuksen siitä, että lapsen huolto uskotaan molemmille vanhemmille yhteisesti.

MLL kannattaa työryhmän esitystä, että tietyissä tilanteissa mahdollistetaan isyyden tunnustaminen lapsen kuoleman jälkeen. Työryhmä esittää mahdollistettavaksi tunnustaa isyys lapsen kuoleman jälkeen tilanteissa, joissa lapsi on kuollut niin pian syntymänsä jälkeen, että tunnustamislausumaa ei ole olosuhteet huomioon ottaen voitu antaa lapsen eläessä. Esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsi syntyy vakavasti sairaana, isyyden tunnustamisen kiirehtiminen vie vanhemmilta voimavaroja tilanteessa, jossa he toivoisivat voivansa viettää aikaa sairaan lapsen luona. Samalla tavoin isyyden tunnustamismahdollisuuden rajaaminen saattaa muodostua kohtuuttomaksi, jos lapsi kuolee äkillisesti ennen kuin tunnustamista on ehditty toimittaa.

Työryhmä esittää isyyden selvittämisen käyttöalaa laajennettavaksi. Kun nykyisin lastenvalvojien velvollisuus isyyden selvittämiseksi päättyy lapsen täytettyä 15 vuotta, työryhmä esittää, että tämä lastenvalvojan selvitysvelvollisuus nostettaisiin 18 vuoteen.

MLL kannattaa työryhmän esitystä nostaa isyyden selvittämistä koskeva lapsen ikäraja 15 vuodesta 18 vuoteen. Lapsen oikeuksien sopimuksen 1 artiklan mukaan lapsen oikeudet koskevat jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä. Lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklan mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa, mikäli mahdollista. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan lapsella on oikeus ilmaista näkemyksensä lasta koskevassa asiassa ja näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Perustuslain 6 §:n 3 momentin lapsella on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lapsella tulee tarvittaessa olla käytettävissään lastenvalvojan palvelut hänen isänsä selvittämiseksi, jotta hänen näkemyksensä tulevat huomioon otetuiksi.

MLL kannattaa myös työryhmän esitystä isyyden selvittämisen käyttöalan laajentamista siten, että aviopuolisoilla, joiden osalta isyys on todettu isyysolettaman kautta, olisi mahdollisuus yhdessä pyytää lastenvalvojalta isyyden selvittämistä, jos he tekevät tätä koskevan pyynnön ennen kuin kuusi kuukautta on kulunut lapsen syntymästä. Nykyisin lastenvalvojalla ei ole toimivaltaa toimia avioliiton aikana syntyneiden lasten osalta muutoin kuin niissä tapauksissa, joissa toinen mies tunnustaa lapsen ja aviopuolisot yhdessä hyväksyvät tunnustamisen. On lapsen edun mukaista, että epäselvissä tilanteissa lapsen isyys selvitetään mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen.
Äidin vastustusoikeuden poistaminen

MLL kannattaa työryhmän esitystä, että äidin oikeus vastustaa isyyden selvittämistä poistetaan. Lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklan mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa.  MLL pitää äidillä nykyisin olevaa vastustusoikeutta ongelmana myös tasavertaisen vanhemmuuden kannalta. Työryhmän mukaan voimassa olevan isyyslain perusteluissa äidin vastustusoikeutta on perusteltu sillä, että jos lapsen huoltajana oleva äiti vastustaa isyyden vahvistamista eikä mies, joka on lapsen isä, vapaaehtoisesti tunnusta isyyttään, ei isyyden vahvistamisen voida yleensä katsoa olevan myöskään lapsen edun mukaista. Mies ei kuitenkaan välttämättä edes tiedä olevansa isä, ellei äiti ole kertonut hänelle asiasta. Syitä äidin kertomatta jättämiselle voi olla monia. Lastenvalvoja voi sitä vastoin tehdä päätöksen isyyden selvittämisen keskeyttämisestä, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Lastenvalvojan on keskeytettävä isyyden selvittäminen mm. tilanteessa, jossa 15 vuotta täyttänyt lapsi sitä vaatii.

MLL toteaa, että myös alle 15 vuotta täyttäneen lapsen mielipide on huomioitava asiassa lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan ja perustuslain 6 §:n 3 momentin nojalla. Alle 15-vuotiaan lapsen näkemysten huomioon ottamisesta tulee sisällyttää säännös lakiin.

MLL kannattaa työryhmän ehdotusta, että äidillä ei ole mahdollisuutta estää isyyden vahvistamiskanteen ajamista lapsen puolesta, koska lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklan mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa.

MLL kannattaa työryhmän esitystä, jossa mahdollistetaan isyyden vahvistaminen miehen oikeudenomistajien suostumuksella isän kuoleman jälkeen. Tilanteissa, joissa mies on kuollut ennen lapsen syntymää, isyys voitaisiin nykyisestä poiketen vahvistaa maistraatin päätöksellä, jos miehen oikeudenomistajat tähän suostuvat ja jos toimitettu isyyden selvitys ja suoritettu oikeusgeneettinen isyystutkimus osoittavat miehen olevan lapsen isä. Ehdotuksella ehkäistään sellaisten selvien asioiden eteneminen tuomioistuimeen, joissa ei ole erimielisyyttä osapuolten kesken.

MLL kannattaa työryhmän ehdotusta isänä itseään pitävän miehen kanneoikeuden laajentamista isyyden vahvistamista koskevassa asiassa.

Työryhmän ehdotuksen mukaan itseään isänä pitävä mies voisi nostaa isyyden vahvistamista koskevan kanteen, jos lastenvalvoja on keskeyttänyt isyyden selvittämisen, koska lapsesta tai lapsen äidistä ei ole saatu näytettä, josta oikeusgeneettiset isyystutkimukset olisi voitu tehdä. Mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, voisi nostaa isyyden vahvistamiskanteen myös tilanteessa, jossa maistraatti ei ole vahvistanut isyyttä jonkun muun syyn vuoksi kuin siksi, että laissa edellytettyä hyväksymistä tunnustamiselle ei ole saatu. Laissa edellytetyllä hyväksymisellä viitataan esimerkiksi tilanteeseen, jossa tunnustamista ei vahvisteta siksi, että lapsen äidin aviomies ei ole hyväksynyt avioliiton aikana syntyneen lapsen tunnustamista, tai 15 vuotta täyttänyt lapsi itse ei ole hyväksynyt tunnustamista. Näissä tilanteissa miehellä ei olisi kanneoikeutta. Sen sijaan miehellä olisi kanneoikeus muissa tilanteissa, esimerkiksi silloin, jos maistraatti ei vahvista isyyttä siksi, että äiti kiistää miehen isyyden tunnustamisen lapsen syntymän jälkeen, tai maistraatti ei vahvista miehen isyyttä tunnustamisen perusteella, koska äidin tai miehen henkilöllisyyttä tai siviilisäätyä ei ole maistraatin mukaan luotettavasti selvitetty.

Voimassa olevan lain mukaan isänä itseään pitävällä miehellä on oikeus ajaa isyyden vahvistamista koskevaa kannetta vain, jos maistraatti ei ole hyväksynyt miehen tunnustamista siitä syystä, että sillä on ollut aihetta olettaa, että isyytensä tunnustanut mies ei ole lapsen isä. Jos äiti on kieltäytynyt isyyden selvittämisestä eikä ole suostunut oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen omasta tai lapsensa puolesta, miehen on kanneoikeuden saamiseksi edellytetty tunnustavan lapsen ennen kuin hänellä on varmuus isyydestään. Työryhmän ehdotus miehen kanneoikeuden laajentamisesta pyrkii korjaamaan tämän epäkohdan.

MLL kannattaa työryhmän ehdotusta, että isänä itseään pitävä mies voisi tietyin edellytyksin vaatia kanteella aviomiehen isyyden kumoamista. MLL korostaa aviomiehen isyyden kumoamisessa lapsen edun mukaista tilanteen kokonaistarkastelua.

Työryhmän ehdotuksen mukaan kanneoikeuden saaminen edellyttäisi yhtäältä, että äiti ja aviomies ovat asuneet erillään lapsen syntymän aikaan, ja toisaalta, että isänä itseään pitävä mies on asunut yhdessä lapsen äidin kanssa lapsen syntymän aikaan ja osallistunut lapsen hoitoon tai miehen ja lapsen välille on muutoin muodostunut perheyhteyteen rinnastettava suhde. Lisäksi edellytetään, että tuomioistuin arvioi kanteen olevan lapsen edun mukainen. Ehdotetun kanneoikeuden laajentamisen tavoitteena on suojata muodostunutta perheyhteyttä lapsen ja isänä itseään pitävän miehen välillä. Voimassa olevan lain mukaan aviomiehen isyyden kumoamiskanteen voi nostaa vain lapsi, äiti tai aviomies itse.

Avioliiton ulkopuolella ennen isyyslain voimaantuloa syntyneiden lasten asema: Isyyden vahvistaminen kanteella, kun lapsi on syntynyt ennen 1.10.1976

MLL kannattaa työryhmän ehdotusta, että avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneille lapsille annetaan kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi. Ehdotus on perusteltu ihmisten yhdenvertaisuuden ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan perhe-elämän suojan kannalta.

Työryhmä ei ehdota kanneoikeudelle ehtoja eikä rajoituksia, joten ennen isyyslain voimaantuloa syntyneet tulevat samaan asemaan myöhemmin syntyneiden kanssa. Ehdotus merkitsee sitä, että kanneoikeus, joka nykyisen lainsäädännön mukaan vanhentui 1.10.1981, palautetaan takautuvalla lainsäädännöllä. Nykyisen sääntelyn muuttaminen on tarpeen, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useassa ratkaisussaan katsonut joustamattoman kanneajan rajoituksen loukkaavan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa ja koska korkein oikeus on tapauksessa KKO 2012:11 mainittuihin ratkaisuihin liittyen jättänyt kannerajoituksen soveltamatta perustuslain 106 §:n nojalla.

Työryhmä toteaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut eivät edellytä sitä, että kanneoikeuden tulisi olla olemassa ilman ehtoja. Ihmisten yhdenvertaisuuden, lainsäädännön selkeyden ja riitojen hillitsemistavoitteen kannalta ehdoton kanneoikeus on kuitenkin parempi ratkaisu kuin kanneoikeuden kytkeminen vaikeita punnintatilanteita aiheuttaviin ehtoihin. Se turvaa myös parhaiten ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun yksityiselämän suojan toteutumisen. Kuten työryhmä toteaa, kanneajan takautuva palauttaminen ei ole ongelmaton ratkaisu oikeusvarmuuden kannalta. Se voi myös loukata niitä odotuksia, joita miehellä, jonka isyyden vahvistamisesta on kysymys ja hänen omaisillaan on perustellusti voinut olla.

Työryhmän mukaan ehdotettu sääntely edellyttää sen vuoksi, että sen vaikutuksia tasapainotetaan rajoittamalla näissä tapauksissa isyyden vahvistamisen perintöoikeudellisia vaikutuksia. Työryhmä ehdottaa, että isyyden vahvistaminen kanneteitse tuottaa näissä tapauksissa perintöoikeuden, jos perittävä on elossa, kun kanne nostetaan. Perintöoikeus rajoittuisi kuitenkin lakiosaan, joka pääsäännön mukaan lasketaan ottamatta huomioon sellaisia perittävän tekemiä luovutuksia, jotka on tehty ennen kuin kanne isyyden vahvistamiseksi tuli vireille.

Työryhmän mietintöön sisältyy myös muistio äitiyttä koskevasta sääntelystä.

Suomen perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Toisin kuin joissakin muissa maissa, äitiyden määräytymistä koskevia periaatteita ei ole kirjattu lainsäädäntöön Suomessa. Vakiintuneesti on katsottu, että nainen, joka synnyttää lapsen, on lapsen äiti. Säännöksiä äitiyden vahvistamisesta tai kumoutumisesta ei ole muualla kuin adoptiolaissa.

MLL pitää lapsen oikeuksien turvaamisen ja tasavertaisen vanhemmuuden kannalta perusteltuna, että sekä isyys että äitiys määriteltäisiin lainsäädännössä. Hedelmöityshoitojen kehittyminen ja perherakenteiden monimuotoistuminen, kuten samaa sukupuolta olevien vanhempien perheiden yleistyminen, puoltavat äitiyden lainsäädännöllistä määrittelyä.

MLL esittää, että pidemmän aikavälin tavoitteeksi asetetaan vanhemmuuslain säätäminen. Vanhemmuuslaissa säädettäisiin sekä äitiydestä että isyydestä. Vanhemmuuslaissa lapsen äidiksi määriteltäisiin henkilö, joka on synnyttänyt lapsen. Vanhemmuuslaissa voitaisiin säätää, että isyyden vahvistamista ja kumoamista koskevia säännöksiä sovellettaisiin analogisesti myös äitiyden vahvistamista tai kumoamista koskevissa tilanteissa.

Työryhmä toteaa, että sijaissynnytystä koskevat kysymykset eivät kuulu äitiyden määräytymistä koskeviin perussäännöksiin. Sijaissynnytykseen liittyviä kysymyksiä on pohdittu erikseen oikeusministeriön vuonna 2012 julkaisemassa arviomuistiossa (OMSO 52/2012) ja ministeriön siitä saamassa lausuntopalautteessa (OMML 6/2013). Kesäkuussa 2013 oikeusministeriössä päätettiin, että ministeriö ei tällä hallituskaudella ryhdy valmistelemaan lakimuutosta, joka sallisi sijaissynnytyksen käytön yhtenä vaihtoehtona lapsettomuuden hoidossa. Isyyslakityöryhmän muistiossa ei oteta kantaa sijaissynnytyksen sallittavuuteen Suomessa.

Sijaissynnytysjärjestelyt liittyvät äitiyttä koskevaan oikeudelliseen sääntelykokonaisuuteen, joten MLL viittaa tässä yhteydessä oikeusministeriölle 19.11.2012 antamaansa lausuntoon, joka koskee sijaissynnytysjärjestelyjä koskevaa oikeusministeriön arviomuistiota: http://www.mll.fi/medialle/kannanotot_ja_lausunnot/?x41070=16145211

MLL korostaa, ettei aikuisilla ole lakiin perustuvaa oikeutta saada lasta. Julkisella vallalla ei ole velvollisuutta torjua lapsettomuutta kaikin käytettävissä olevin keinoin. MLL katsoo, että sijaissynnytyksen kielto asettaa lapsen edun omaa geneettistä lasta toivovan lapsettoman parin intressien edelle. Lapsen etu ei vaarannu, jos sijaissynnytystä ei sallita.

MLL katsoo, että sijaissynnytykseen liittyy vaikeita oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä, jotka vaativat erittäin huolellista selvittelyä, ennen kuin sijaissynnytykset voidaan mahdollistaa lainsäädännön keinoin. Mikäli lapsen etu ja oikeudet pystytään täysimääräisesti turvaamaan sijaissynnytysjärjestelyn yhteydessä, on mahdollista jatkossa ottaa kantaa sijaissynnytysjärjestelyjen sallimiseen rajatuissa tilanteissa.
Vanhemmuusolettaman säätäminen rekisteröidyssä parisuhteessa syntyviin lapsiin

Työryhmä on pohtinut mahdollisuutta, että jos samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat rekisteröineet parisuhteensa, parisuhteen rekisteröinnin tulisi luoda olettama äidin parisuhdekumppanin vanhemmuudesta sellaisen lapsen osalta, joka syntyy rekisteröidyn parisuhteen aikana. Vanhemmuusolettama vastaisi tällöin nykyistä äidin avioliittoon perustuvaa isyysolettamaa. Työryhmä toteaa, että parisuhteensa rekisteröineen parin on nykyisin mahdollista jakaa lapsen vanhemmuus siten, että toinen parisuhteen osapuolista adoptoi yksin toisen osapuolen lapsen. Perheen sisäisen adoption seurauksena lasta pidetään puolisoiden yhteisenä lapsena.

Työryhmä näkee ongelmallisena rekisteröidyn naisparin ei-synnyttävän osapuolen vanhemmuusolettaman käyttöönoton sellaisenaan. Jos olettamaa ei ole rajattu hedelmöityshoitotilanteisiin, vanhemmuusolettaman perusteella lapsen toiseksi äidiksi todetun on vaikea osoittaa olettama vääräksi ja kumota vanhemmuus, joka ei perustu yhteisymmärrykseen lapsen aikaansaamisesta. Työryhmän mukaan rekisteröidyn naisparin vanhemmuutta koskevan sääntelyn kehittäminen voisi kuitenkin olla perusteltua hedelmöityshoitotilanteissa, joista on saatavissa asiakirjanäyttö tai muuta todistelua parin yhteisymmärryksestä saada aikaan yhteinen lapsi. Hedelmöityshoitotilanteissa olisi myös paremmat mahdollisuudet varmistua siitä, että lapsen biologisen isän oikeuksia ei loukata.

MLL korostaa, että lainsäädännön tulee turvata lapsen asema ja oikeudet hänen perheasemastaan riippumatta. Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan mukaan sopimusvaltion tulee kunnioittaa ja taata lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapseen, hänen vanhempiinsa tai huoltajiinsa liittyvää erottelua. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja perustuslain ihmisten yhdenvertaisuutta koskevat säännökset tulee ottaa huomioon tarkasteltaessa rekisteröidyn naisparin vanhemmuuden määrittelyä.

MLL:n mielestä lainsäädäntöön tulee kirjata säännökset vanhemmusolettamasta rekisteröityyn parisuhteeseen syntyvien lasten kohdalla.

Työryhmä on pohtinut samaa ja eri sukupuolta olevien avoparien yhdenvertaista kohtelua. Jos hedelmöityshoitoa on annettu naisparille yhdessä ja pari on yhteisymmärryksessä antanut siihen suostumuksensa, myös naispuolisen avoparin ei-synnyttävä osapuoli tulisi voida vahvistaa lapsen vanhemmaksi hedelmöityshoitosuostumuksen tai tunnustamiseen rinnastettavan henkilökohtaisen selvityksen perusteella. Sääntelyllä turvattaisiin myös lapsen asemaa, koska se mahdollistaisi lapsen sosiaalisen siteen vahvistamisen hänen tosiasialliseen vanhempaansa.

Tilanteessa, jossa samaa sukupuolta oleva pari ei ole rekisteröinyt parisuhdettaan, parin ei ole mahdollista jakaa vanhemmuutta perheen sisäisen adoption kautta. Vanhemmuuden jakaminen perheen sisäisen adoption kautta ei ole mahdollista myöskään eri sukupuolta olevalle avoparille. Eri sukupuolta olevalle avoparille voidaan kuitenkin antaa hedelmöityshoitoa yhdessä, jolloin hedelmöityshoitoihin suostumuksensa antanut mies voi vahvistaa isyytensä tunnustamisen tai tuomioistuimen päätöksen perusteella. Vastaavassa tilanteessa samaa sukupuolta olevan avoparin ei-synnyttävä osapuoli ei voi antaa suostumustaan hedelmöityshoitoihin, vaan hoitoa annetaan synnyttävälle osapuolelle yksin.

MLL yhtyy työryhmän näkemykseen, että lapsen etu puoltaa lainsäädännön kehittämistä siten, että lapsen äidin naispuolinen avopuoliso voitaisiin vahvistaa lapsen toiseksi vanhemmaksi, jos samaa sukupuolta oleva naispari on hankkinut lapsen yhteisymmärryksessä hedelmöityshoidoilla eikä siittiöiden luovuttajaa voida vahvistaa lapsen isäksi.

Tällöin lapsella olisi vanhemmuuden vahvistamispäätöksestä alkaen kaksi oikeudellista ja elatusvelvollista vanhempaa. Lapsen äidin naispuolisen avopuolison mahdollisuus tulla hedelmöityshoidoilla aikaan saadun lapsen vanhemmaksi on toteutettu esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Työryhmä on myös pohtinut äitiyden sääntelyn tarvetta transsukupuolisten henkilöiden osalta. Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta mahdollistaa henkilön vahvistamisen kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on alun perin rekisteröity. Laki kuitenkin nykyisellään edellyttää, että hakija muun muassa esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hänet on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön. On varsin todennäköistä, että lisääntymiskyvyttömyyttä koskeva edellytys poistetaan tulevaisuudessa sukupuolen korjaamista koskevista säännöksistä.

MLL yhtyy työryhmän näkemykseen, että äitiyttä koskeva lain säännös on mahdollista kirjoittaa sukupuolineutraalisti siten, että oikeudellinen äitiys ei ole välttämättä sidottu synnyttäjän oikeudelliseen sukupuoleen.

MLL esittää selvitettäväksi, että pidemmällä aikavälillä säädettäisiin laaja vanhemmuuslaki, johon koottaisiin isyyttä, äitiyttä, lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta sekä lapsen elatusta koskevat säännökset.

Helsingissä 17.1.2014

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Mirjam Kalland
pääsihteeri

Esa Iivonen
asiantuntijalakimies