Uusi isyyslaki helpottaa isyyden tunnustamista avoliitossa
Hallituksen esitys HE 91/2014 vp eduskunnalle isyyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Lakialoitteen LA 39/2012 vp laiksi isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentin kumoamisesta (Sauli Ahvenjärvi /kd ym.).
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) lausuu hallituksen esityksestä ja lakialoitteesta kohteliaimmin seuraavaa:
MLL pitää isyyslain uudistamista ja ajanmukaistamista tarpeellisena ja tärkeänä. Voimassa oleva isyyslaki on säädetty 1970-luvun puolivälissä, jonka jälkeen yhteiskunnalliset olosuhteet ovat muuttuneet merkittävästi. Ihmisoikeus- ja perusoikeuslainsäädäntö on laajentunut ja uudistunut huomattavasti. Erityisesti Suomessa vuonna 1991 voimaan tullut lapsen oikeuksien sopimus, vuonna 1990 Suomessa voimaan tullut Euroopan ihmisoikeussopimus ja perustuslaissa turvatut perusoikeudet (perusoikeusuudistus vuonna 1995) asettavat vaatimuksia isyyslain uudistamiseksi.
MLL pitää hallituksen esitystä isyyslaiksi kannatettavana. Hallituksen esitys on hyvin perusteltu ja siinä on kattavasti käyty läpi sääntelyyn liittyvät keskeiset ongelmakohdat ja eri ratkaisuvaihtoehtojen vaikutukset lapseen. Hallituksen esityksen mukaan isyyslain yleisenä ja ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista isyysasioissa. Esityksen mukaan uudistuksen lähtökohtana on pidetty YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 artiklassa vahvistettua periaatetta, jonka mukaan lapsella on, mikäli mahdollista, syntymästään lähtien oikeus tuntea molemmat vanhempansa riippumatta siitä millaisiin perheolosuhteisiin hän syntyy.
MLL toteaa, että lapsen oikeus vanhempiinsa on yksi tärkeimpiä lapsen oikeuksia ja että isyyslain uudistaminen vahvistaa lapsen oikeuksia. Myös lapsen oikeuksien sopimuksen yleiset periaatteet tulee ottaa huomioon kaikessa lapsia kokevassa lainsäädännössä, myös isyyslain uudistamisessa. Lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteet ovat syrjimättömyys (2 artikla), lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla), lapsen oikeus kehitykseen (6 artikla) ja lapsen näkemysten kunnioittaminen (12 artikla). Isyyslain kannalta tärkeitä ihmis- ja perusoikeusmääräyksiä ovat myös mm. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla yksityis- ja perhe-elämän suojasta, perustuslain 6 §:n 3 momentin säännös lasten kohtelusta tasa-arvoisesti yksilöinä ja oikeudesta vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti, ja 10 §:n säännös yksityiselämän suojasta.
MLL pitää hyvänä ja perusteltuna mahdollisuutta tunnustaa isyys ennen lapsen syntymää esityksessä esiteltävällä tavalla. MLL pitää myös tärkeänä, että mahdollisuus tunnustaa lapsi vasta lapsen syntymän jälkeen on aina käytettävissä, jos vanhemmat niin haluavat.
Avoliitto on perhemuotona yleistynyt huomattavasti sitten voimassa olevan isyyslain säätämisen. Avoliitossa elävien vanhempien osalta nykyinen isyyden tunnustamismenettely lastenvalvojan luona ei ole sopusoinnussa yksityis- ja perhe-elämää koskevien perus- ja ihmisoikeussäännösten kanssa. Esityksessä on huomioitu kattavasti perheiden erilaiset tilanteet ja etsitty niihin parhaat ja lapsen edun mukaiset vaihtoehdot.
Tunnustamistapausten siirtyminen neuvolaan edellyttää riittävää neuvolahenkilökunnan koulutusta, vaikka neuvoloihin siirtyvät vain selvät tunnustamistapaukset. Neuvolahenkilökunnan perus- ja täydennyskoulutuksessa on huolehdittava riittävästä oikeudellisesta koulutuksesta. MLL pitää tärkeänä, että laissa säädetään myös neuvolahenkilökunnalle velvollisuus tietyissä tapauksissa kieltäytyä tunnustamisen vastaanottamisesta ja, että kynnys kieltäytymiselle on matalalla.
MLL pitää johdonmukaisena ja kannatettavana esitystä, jonka mukaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia (361/1983) muutetaan niin, että isyytensä tunnustanut mies ja syntyvän lapsen äiti voisivat tehdä samalla kertaa neuvolakäynnin yhteydessä sopimuksen siitä, että lapsen huolto uskotaan molemmille vanhemmille yhteisesti.
MLL kannattaa esitystä, että tietyissä tilanteissa mahdollistetaan isyyden tunnustaminen lapsen kuoleman jälkeen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että isyyden tunnustaminen lapsen kuoleman jälkeen mahdollistetaan tilanteissa, joissa lapsi on kuollut niin pian syntymänsä jälkeen, että tunnustamislausumaa ei ole olosuhteet huomioon ottaen voitu antaa lapsen eläessä. Esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsi syntyy vakavasti sairaana, isyyden tunnustamisen kiirehtiminen vie vanhemmilta voimavaroja tilanteessa, jossa he toivoisivat voivansa viettää aikaa sairaan lapsen luona. Samalla tavoin isyyden tunnustamismahdollisuuden rajaaminen saattaa muodostua kohtuuttomaksi, jos lapsi kuolee äkillisesti ennen kuin tunnustamista on ehditty toimittaa.
MLL kannattaa esitystä nostaa isyyden selvittämistä koskeva lapsen ikäraja 18 vuoteen. Lapsen oikeuksien sopimuksen 1 artiklan mukaan lapsen oikeudet koskevat jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä. Lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklan mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa, mikäli mahdollista. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan lapsella on oikeus ilmaista näkemyksensä lasta koskevassa asiassa ja näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Perustuslain 6 §:n 3 momentin lapsella on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lapsella tulee tarvittaessa olla käytettävissään lastenvalvojan palvelut hänen isänsä selvittämiseksi, jotta hänen näkemyksensä tulevat huomioon otetuiksi.
MLL kannattaa myös esitystä laajentaa isyyden selvittämisen käyttöalaa siten, että aviopuolisoilla, joiden lapsen osalta isyys on todettu avio-olettaman kautta, olisi mahdollisuus pyytää yhdessä lastenvalvojalta isyyden selvittämistä, jos he tekevät pyynnön ennen kuin on kulunut kuusi kuukautta lapsen syntymästä. Lapsen edun kannalta on tärkeää, että isyyttä koskevat epäselvyydet ratkaistaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Voimassa olevan isyyslain mukaan lastenvalvoja ei saa aloittaa tai jatkaa isyyden selvittämistä vastoin äidin tahtoa. MLL kannattaa hallituksen esitystä tämän säännöksen poistamista. Lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklan mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa. Nykyisin voimassa oleva säännös on ongelmallinen myös tasavertaisen vanhemmuuden kannalta.
MLL toteaa, että myös alle 15 vuotta täyttäneen lapsen mielipide on huomioitava asiassa lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan ja perustuslain 6 §:n 3 momentin nojalla. Alle 15-vuotiaan lapsen näkemysten huomioon ottamisesta tulee sisällyttää säännös lakiin.
MLL kannattaa ehdotusta, että isänä itseään pitävä mies voi tietyin edellytyksin vaatia kanteella aviomiehen isyyden kumoamista. MLL korostaa aviomiehen isyyden kumoamisessa lapsen edun mukaista tilanteen kokonaistarkastelua.
MLL kannattaa esitystä, että avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneille lapsille annetaan kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi. Ehdotus on perusteltu ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta.
Hallituksen esityksessä ei ehdoteta kanneoikeudelle ehtoja eikä rajoituksia, joten ennen isyyslain voimaantuloa syntyneet tulevat samaan asemaan myöhemmin syntyneiden kanssa. Esitys merkitsee sitä, että kanneoikeus, joka nykyisen lainsäädännön mukaan vanhentui 1.10.1981, palautetaan takautuvalla lainsäädännöllä. Nykyisen sääntelyn muuttaminen on tarpeen, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useassa ratkaisussaan katsonut joustamattoman kanneajan rajoituksen loukkaavan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa ja koska korkein oikeus on tapauksessa KKO 2012:11 mainittuihin ratkaisuihin liittyen jättänyt kannerajoituksen soveltamatta perustuslain 106 §:n nojalla.
Hallituksen esitykseen ei ole sisällytetty ehdotusta äitiyttä koskevaksi sääntelyksi.
MLL pitää lapsen oikeuksien turvaamisen ja tasavertaisen vanhemmuuden kannalta perusteltuna, että sekä isyys että äitiys määriteltäisiin lainsäädännössä. Hedelmöityshoitojen kehittyminen ja perherakenteiden monimuotoistuminen, kuten samaa sukupuolta olevien vanhempien perheiden yleistyminen, puoltavat äitiyden lainsäädännöllistä määrittelyä. MLL esittää, että pidemmän aikavälin tavoitteeksi asetetaan vanhemmuuslain säätäminen.
Helsingissä 1.10.2014
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Maarit Päivike
järjestölakimies