Tarvitaan kokonaisvaltaista lasten kuolemien ja tapaturmien ehkäisypolitiikkaa

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto

Onnettomuustutkintakeskukselle

Lasten kuolemia koskevan teematutkintaraportin luonnos

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää erittäin tärkeänä ja hyvänä, että Onnettomuus-tutkimuskeskus on laatinut teematutkinnan vuosina 2009-2011 Suomessa tapahtuneista lasten kuolemantapauksista. Teemaraportilla, joka luo kokonaiskuvaa lasten kuolemantapausten syistä, on suuri merkitys lasten ja nuorten kasvuympäristön turvallisuuden parantamisessa ja lasten ja nuorten kuolemien ja loukkaantumisten ehkäisemisessä. Ilman tutkittua ja ajankohtaista tietoa lasten tapaturmaisia kuolemia ehkäiseviä toimenpiteitä on vaikea suunnata oikealla tavalla.

• MLL pitää tärkeänä, että tietoa lasten kuolemista kootaan ja hyödynnetään nykyistä paremmin turvallisuustyössä ja että valtioneuvostossa kehitetään pysyvä järjestely lasten tapaturmaisten ja muiden ei-luonnollisten kuolemien seurantaan ja ehkäisyyn. MLL pitää tärkeänä, että kansallisen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyohjelman jatkuvuus varmistetaan.
• Tutkimusten, selvitysten ja työryhmäraporttien antama tieto sekä YK:n lapsen oikeuksien komitean suositukset tulee ottaa vakavasti ja panna täytäntöön.
• Lasten hyvinvointi rakentuu perheessä, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja lasten vapaa-ajantoiminnoissa. Lasten peruspalvelujen ja niiden yhteydessä annettavan vanhemmuuden tuen, kuten neuvolapalvelujen, voimavarat tulee varmistaa. Lasten tapaturmaisia ja muita ei-luonnollisia kuolemia ehkäistään parhaiten universaalilla perhepolitiikalla, jossa panostetaan lasten arkisiin kasvuympäristöihin.
• YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen mukaan ”lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Sopimuksen saman artiklan 2 kappaleen e-kohdan mukaan sopimusvaltion tulee ryhtyä toimiin sen varmistamiseksi, ”että yhteiskunnan kaikki kerrokset, erityisesti vanhemmat ja lapset, saavat tietoa ja opetusta ja että heitä tuetaan käyttämään saamiaan perustietoja lapsen terveydestä ja ravinnosta, rintaruokinnan eduista, ympäristöhygieniasta ja onnettomuuksien ehkäisystä.” Saman kappaleen f-kohdan mukaan sopimusvaltion tulee kehittää ”ehkäisevää terveydenhuoltoa, vanhempainohjausta sekä perhekasvatusta ja -palveluja.”
• Lasten ja perheiden peruspalvelujen, kuten neuvoloiden, varhaiskasvatuksen, koulujen, oppilashuollon ja vapaa-ajan toimintojen riittävistä voimavaroista ja osaamisesta huolehtimalla varmistetaan myös turvallisuustyön riittävä kattavuus, määrä ja laatu.
• Monet MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen yhteyttä ottaneet lapset ja nuoret kokevat ongelmiensa kuvaamisen koulun terveydenhoitajalle tai muille ammattilaisille vaikeaksi tai mahdottomaksi, tai heihin tai heidän perheisiinsä kohdistuneet tukipalvelut tuntuvat riittämättömiltä. Yhteen tapaamiseen ammattilaisen kanssa varattu aika on lapsen tai nuoren kannalta liian lyhyt. Monelle lapselle ja nuorelle myös perinteinen kasvokkain keskustelu tuntuu vieraalta tavalta kertoa tunteistaan ja tilanteestaan.

Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin ottaa yhteyttä kotonaan väkivaltaa kokeneita nuoria, jotka eivät ole kertoneet tilanteestaan kenellekään. Kertomisen esteinä ovat yleisimmin tiedonpuute ammattituesta sekä siitä, mitä kertomisesta todellisuudessa seuraisi. Monesti lapsella tai nuorella on jonkinlainen ammattikontakti, mutta perheen todellisesta tilanteesta lapsi tai nuori ei ole uskaltautunut avautua. Sanat kertomiseen puuttuvat tai tapaamiset ammattilaisten kanssa koetaan vaivaannuttaviksi. Monet palveluun tulleet yhteydenotot vaatisivat ammattitukea ja perhetilanteen nopeaa selvittelyä. Lapset ja nuoret tarvitsisivat tilanteessaan voimakkaampaa ohjausta ja henkilökohtaista motivointia palveluihin hakeutumiseen, etenkin silloin kun kyseessä on heihin kohdistuva rikos ja nuoren turvallisuus on vaarantunut.

MLL korostaa, että lapset ja nuoret tarvitsevat avukseen ammattilaisia, jotka tuntevat nuoruuden kehitysvaiheet. Lapset ja nuoret toivovat ammattilaisilta myös uusia, nuoren yksilöllisesti huomioivia kohtaamistapoja ja paljon nykyistä enemmän aikaa. Jos lapsen tai nuoren kohtaamisessa ei varata aikaa luottamuksen rakentamiselle, kokonaistilanne saattaa jäädä piiloon vuosien ajaksi ja lapsen kehitys vaarantuu merkittävästi. Niissä tilanteissa, joissa lapsen tai nuoren pahoinvointi tunnistetaan, tulisi aina selvittää taustalla mahdollisesti vaikuttavat vanhempien ongelmat.

• Lasten ja nuorten kohtaamista tulee parantaa koulujen ja oppilaitosten oppilas- ja opiskelijahuollossa vahvistamalla voimavaroja, parantamalla oppilas- ja opiskelijahuollon saavutettavuutta, varmistamalla riittävä aika käyntikertaa kohden sekä kehittämällä työtapoja lasten ja nuorten tukemisessa.

Meillä puhutaan paljon varhaisesta puuttumisesta tai tuesta, mutta käytännössä vallitsevana toimintatapana on lähetekulttuuri, jossa lasta tai nuorta siirretään palvelusta toiseen. Lapsi tai nuori saattaa olla monen palvelun piirissä ja kohdat lukuisia ammattilaisia, mutta siltä jäädä vaille vaikuttavaa tukea. Peruspalvelut ja erityispalvelut ovat liiaksi eriytyneet toisistaan. Peruspalvelujen piirissä ei kyetä antamaan riittävää tukea ja pääsy erityispalveluiden piiriin kestää usein kauan, jolloin ongelmat pääsevät pahenemaan ja kasautumaan.

• Lasten, nuorten ja perheiden varhaista tukea tulee vahvistaa parantamalla perus- ja erityistason palvelujen yhteistyötä ja tuomalla erityispalvelujen osaamista peruspalvelujen käyttöön.

Suomessa toteutettiin 1990-luvulla Stakesin (nykyisin THL) johtama kansallinen Itsemurhien ehkäisyprojekti, jonka monet toimenpiteet kohdentuivat nuoriin. Projektin jälkeen nuorten mielenterveyttä on edistetty lukuisissa hankkeissa, joiden tulokset ovat jääneet paikallisiksi ja usein myös lyhytaikaisiksi. Itsemurha on nuorilla yksin merkittävimmistä kuolinsyistä. Viime vuosina itsemurhien lukumäärä on nuorilla pysynyt samana tai hieman laskenut. Ongelma on silti vakava ja ehkäisevää työtä on jatkettava. Mielenterveystyön kehittäminen ei kuitenkaan voi toteutua projektien varassa. Se edellyttää suunnitelmallista ja tutkimustietoon perustuvaa valtakunnallista ohjausta. Siksi valtiovallan olisi tärkeä toteuttaa Suomen Mielenterveysseuran aloite kansallisen itsemurhien ehkäisyn osaamiskeskuksen perustamisesta. Lapsen oikeuksien komitea on suositellut (2011) Suomelle, että se ”vahvistaa lapsille tarkoitettuja mielenterveyspalveluja ja takaa pääsyn tarvittaviin tutkimuksiin ja hoitoihin sekä tehostaa toimia itsemurhien estämiseksi.”

• Suomeen tulee perustaa kansallinen itsemurhien ehkäisyn osaamiskeskus, jonka yhdeksi painopistealueeksi määritellään lasten ja nuorten itsemurhien ehkäiseminen.

Lapsiin kohdistuvien henkilörikosten ehkäisemisessä keskeistä on kaikkien lapsiperheiden saatavilla olevat laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Äitiys- ja lastenneuvolan, perheneuvoloiden ja lastensuojelun palveluiden tulee olla helposti saavutettavissa. Perheiden ongelmatilanteissa apua tulee tarjota viipymättä. Vanhemmuuden tukea tulee vahvistaa näissä palveluissa sekä lisätä kotiin vietäviä palveluita, kuten kotipalvelua ja perhetyötä. Hallinto- ja sektorirajojen välinen yhteistyö tulee varmistaa. Lapsiperhepalvelujen järjestäminen perhekeskusmallin mukaisesti vahvistaa monitoimijaista ja –ammatillista yhteistyötä.

Lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan koordinaatiota tulee vahvistaa valtakunnallisella, alueellisella ja kunnallisella tasolla. Ongelmana on, että lasten, nuorten ja lapsiperheiden asiat ovat sektoroituneita sekä valtion että kuntien hallinnossa. Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa ja tuessa tarvitaan kokonaisvaltaista koordinaatiota ja johtamista.

Eräät kunnat ovat organisoineet palveluiden suunnittelun ja johtamisen ns. elämänkaarimallin mukaisesti. Lasten, nuorten ja perheiden palveluista päätetään näissä kunnissa yhdessä ja samassa lautakunnassa nykyisen hallintokuntamallin sijaan. Elämänkaarimallilla tavoitellaan entistä kuntalais- ja asiakaslähtöisempää palvelutoimintaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa on kehitetty kuntien käyttöön johtamismalli, joka tarkastelee lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhtenä kokonaisuutena. Tämä palveluja yhteen sovittavan johtamisen malli edistää lasten, nuorten ja perheiden tuen ja palvelujen saamista ajallaan.

• Lapsi-, nuoriso- ja perheasioiden koordinointia ja johtamista tulee vahvistaa sekä valtion että kuntien toiminnassa. Lasten ja nuorten kasvuympäristön turvallisuus tulee ottaa läpäisyperiaatteella huomioon lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin koskevassa päätöksenteossa.

Lastensuojelulain 10 §:n ja terveydenhuoltolain 70 §:n mukaan lapsen hoidon ja tuen tarve on selvitettävä ja lapselle on turvattava riittävä hoito ja tuki, kun lapsen vanhempi saa päihdehuolto- tai mielenterveyspalveluja tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden aikana hänen kykynsä täysipainoisesti huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen. Sisäministeriön selvityksessä perhe- ja lapsensurmien taustoista todetaan, että puutteita on erityisesti lasten huomioimisessa aikuisille suunnatuissa mielenterveyspalveluissa. Vanhempien kykyä huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta ei arvioida siinä yhteydessä kun vanhempi tai vanhemmat yhdessä hakevat apua ongelmien ratkomiseen.

• Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa lastensuojelulain 10 §:n ja terveydenhuoltolain 70 §:n velvoite lasten tuen tarpeen selvittämisestä ja tuen turvaamisesta tulee toteuttaa nykyistä paremmin.

Lasten kuolemien ehkäisemissä tärkeä määräys on myös lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artikla, jonka 1 kappaleen mukaan sopimusvaltio ryhtyy ” kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.”

Sopimuksen 19 artiklan 2 kappaleen mukaan ”tällaisten suojelutoimien tulisi tarvittaessa sisältää tehokkaita menetelmiä sosiaalisten ohjelmien perustamiseksi, joiden avulla lasta ja hänestä huolehtivia henkilöitä tuettaisiin, samoin kuin menetelmiä edellä kuvattujen lasten pahoinpitelytapausten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, käsiteltäväksi saattamiseksi, tutkimiseksi, hoitamiseksi ja jatkoseurannaksi sekä tarvittaessa oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi.”

Suomessa on laadittu kansallisen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma vuosiksi 2010-2015. Toimintaohjelmaan sisältyy 16 toimenpide-ehdotusta, jotka korostavat vanhemmille annettavaa tukea.

• Lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma tulee uudistaa nykyisen ohjelman päätyttyä.

MLL korostaa lasten kasvuympäristön turvallisuuden edistämisessä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen suunnitelmallista ja tavoitteellista täytäntöönpanoa. Kaikissa lapsia koskevissa asioissa tulee huomioida lapsen oikeuksien sopimuksen neljä yleistä periaatetta, jotka ovat

• syrjimättömyys (2 artikla)
• lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla)
• lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla)
• lapsen näkemysten kunnioittaminen (12 artikla)

Lapsen oikeuksien sopimuksen 6 artiklaan kirjattu ”jokaisen lapsen synnynnäinen oikeus elämään” ja sopimusvaltion velvoite ”taata lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti” asettaa vahvan vaatimuksen kokonaisvaltaiselle, suunnitelmalliselle ja tavoitteelliselle lasten kuoleminen ehkäisytyölle. Ilman lapsen henkiinjäämistä mikään muukaan lapsen oikeus ei voi toteutua.

• Tarvitaan kokonaisvaltaista ja sektori- ja hallinnonrajat ylittävää lasten kuoleminen ja tapaturmien ehkäisypolitiikkaa. Työssä tarvitaan niin julkisen vallan, kansalaisjärjestöjen kuin yritysten panosta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) voimavarat tämän työn koordinoimiseksi tulee varmistaa. Kansallista lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyohjelmaa tulee jatkaa ja tehdä ohjelmasta pysyvä.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan 1 kappaleen mukaan ”kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.” Saman artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusvaltio takaa ”lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin.” 3 kappaleen mukaan sopimusvaltion takaa, ”että lasten huolenpidosta ja suojelusta vastaavat laitokset ja palvelut noudattavat toimivaltaisten viranomaisten antamia määräyksiä, jotka koskevat erityisesti turvallisuutta, terveyttä, henkilökunnan määrää ja soveltuvuutta sekä henkilökunnan riittävää valvontaa.”

Lapsen etu toteutuu, kun lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut lapsen oikeudet toteutuvat mahdollisimman täysimääräisesti. Lapsen edun toteutuminen varmistetaan lapsivaikutusten arvioinnilla. Hallitusohjelman (2011) mukaan lapsivaikutusten arviointia lisätään kaikessa päätöksenteossa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen (2013) mukaan vuonna 2012 hallituksen esityksissä lapsiin ja nuoriin kohdistuvia vaikutuksia tunnistettiin vain 3 %:ssa esityksiä, mikä on sama määrä kuin vuonna 2009.

• Lapsivaikutusten arviointia valtion ja kuntien päätöksenteossa tulee lisätä. Yhtenä tärkeänä osa-alueena vaikutusten arvioinnissa tulee olla lasten kasvuympäristön turvallisuus.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaisesti on tärkeää, että lapset otetaan mukaan tapaturmien ehkäisyyn heidän ikänsä ja kehitystason mukaisella tavalla niin kodissa, varhaiskasvatuksessa, koulussa, kuin vapaa-ajantoiminnoissa. MLL korostaa turvallisuuskasvatuksen merkitystä lapsen arkisissa kasvuympäristöissä. Lapsen oikeuksien sopimuksen 29 artiklan 1 kappaleen a-kohdan mukaan ”lapsen koulutuksen tulee pyrkiä lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien täyteen kehittämiseen”. Tämän toteutumiseksi lapsen koulutukseen tulee sisältyä turvallisuuskasvatusta.

MLL on kehittänyt ”Kuuden Koon Mallin” lasten tapaturmien ehkäisyyn. Malli kehitettiin Lapsen turvaksi -hankkeessa, jolla edistettiin lasten tapaturmien ehkäisyä päiväkodeissa, kouluissa sekä kuntien ja järjestöjen lapsi- ja perhetoiminnassa. Malli korostaa lapsen osallisuutta tapaturmien ehkäisyssä. Lasten havainnot antavat aikuisille tärkeää tietoa siitä, miten lapsi kokee ympäristönsä. Kuuden Koon Malli antoi eväitä siihen, miten lapset voivat aktiivisesti osallistua tapaturmien ehkäisyyn.

• Lasten tietoa ja kokemuksia turvallisuusriskeistä, esimerkiksi koulutien vaarallisista risteyksistä, tulee kerätä ja ottaa huomioon ympäristön suunnittelussa. Turvallisuuskasvatus tulee olla vahvasti mukana varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa.
• Turvallisuuskasvatus tulee toteuttaa lapsia kuulemalla ja heidän näkemyksiään kunnioittamalla ja heitä osallistavalla tavalla.
• Myös lapsen oikeuksien sopimusta koskevaa tietoisuutta tulee parantaa järjestelmällisellä koulutuksella.

Helsingissä 4.4.2014

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Mirjam Kalland
pääsihteeri

Esa Iivonen
asiantuntijalakimies