Sosiaaliturvaetuuksien heikennyksistä luovuttava

Hallituksen esityksessä (HE 149/2016) ehdotetaan leikattavaksi kansaneläkeindeksiin sidottuja sosiaaliturvaetuuksia. Hallituksen esityksen mukaan kansaneläkeindeksi jäädytettäisiin pysyvästä lainsäädännöstä poiketen vuoden 2016 tasolle ja tämän lisäksi kansaneläkeindeksiä alennettaisiin 0,85 prosentilla.

Hallitus on julkisen talouden suunnitelmassaan päättänyt, että kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien indeksikorotukset jätetään tekemättä vuosina 2017–2019. Vuonna 2017 kansaneläkeindeksiin sidottuja etuuksia olisi pitänyt korottaa arviolta 0,4 prosenttia. Odotettavissa on, että vuoden 2018 ja 2019 osalta korotukset olisivat tätä suuremmat. Tämän lisäksi julkisen talouden suunnitelman mukaan vuonna 2017 tehdään 0,85 prosentin tasasuuruinen vähennys kansaneläkeindeksiin sidottuihin etuuksiin.

Esitys koskee kaikkia kansaneläkeindeksiin sidottuja etuuksia. Muutoksen vaikutukset olisivat merkittävät, koska sosiaaliturvaetuudet on huomattavalta osin sidottu kansaneläkeindeksiin. Vaikutukset myös kumuloituvat, koska sama kotitalous saa usein useampaa sosiaaliturvaetuutta, joka on sidottu kansaneläkeindeksiin.

Ehdotettu leikkaus kohdistuisi kansaneläkkeen, perhe-eläkkeen ja kansaneläkkeen lapsikorotuksen lisäksi muun muassa vammaisetuuksiin, työttömyysturvan peruspäivärahaan, työmarkkinatukeen, sairauspäivärahan, vanhempainpäivärahojen ja erityishoitorahan vähimmäismääriin, kuntoutus- ja kuntoutusrahaetuuksiin, kotihoidon ja yksityisen hoidon tukeen sekä osittaiseen hoitorahaan ja joustavaan hoitorahaan.

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea vuonna 2015:
Suomen sosiaaliturvan vähimmäistaso on liian alhainen

Hallituksen esittämät sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät sosiaaliturvan tasoa pysyvästi. Ehdotettu indeksitarkistuksia koskeva muutos on tarkoitettu pysyväksi eikä sitä kompensoitaisi muutosta seuraavissa kansaneläkeindeksin tarkistuksissa.

Leikattavaksi esitettävien sosiaaliturvaetuuksien taso on jo valmiiksi alhainen. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on jo aiemmin huomauttanut Suomea liian alhaisesta sosiaaliturvan vähimmäistasosta. Nyt esitetyt leikkaukset heikentävät sosiaaliturvan vähimmäistasoa edelleen.

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea totesi helmikuussa 2015 julkaisemassaan päätöksessä, että Suomen sairauspäivärahan, äitiyspäivärahan (=vanhempainpäivärahat), kuntoutusrahan, takuueläkkeen ja työttömyysturvan peruspäivärahan minimäärät eivät vastaa tasoltaan Euroopan Neuvoston sosiaalisen peruskirjan edellyttämää tasoa. Komitea katsoi, että etuuksien taso on selvästi riittämätön täyttämään peruskirjan vaatimuksia.

Sosiaalisten oikeuksien komitea katsoi myös, että työmarkkinatuki ja toimeentulotuen perusosa eivät ole sosiaalisen peruskirjan mukaan riittäviä. Komitean mukaan työmarkkinatuki yhdessä muiden etuuksien kanssa ei takaa sosiaaliturvan riittävää tasoa. Komitea ei myöskään pitänyt varmana, että tuen tarpeessa olevat henkilöt saavat riittävästi toimeentulotukea.

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean ratkaisun johdosta Suomi totesi (STM:n ja UM:n tiedote 11.2.2015), että ”yksittäisen etuuden taso ei ole hyvä mittari tuen riittävyydelle, koska Suomessa toimeentulo voi koostua esimerkiksi työmarkkinatuesta, asumistuesta ja toimeentulotuesta. Lisäksi muun muassa julkisilla terveyspalveluilla ja reseptilääkkeillä on omat maksukattonsa, jotka rajaavat asiakkaan terveydenhuoltokustannukset kohtuulliselle tasolle.”

Suomen valtion kantana siis korostettiin sosiaaliturvan kokonaisuutta sen riittävän tason arvioinnissa. Nyt kuitenkin sosiaaliturvaa ollaan kokonaisuutena heikentämässä ja kautta linjan juuri niiden etuuksien osalta, joiden vähimmäistason sosiaalisten oikeuksien komitea toteisi liian alhaiseksi. Leikkausten yhteisvaikutukset ovat huomattavat kotitalouksissa, jotka saavat useaa etuutta.

Hallituksen esityksessä ehdotetut heikennykset vaikuttavat eniten heikossa asemassa oleviin yksilöihin ja perheisiin. Sosiaaliturvan merkitys tulonmuodostuksessa on pienituloisissa perheissä selvästi keskimääräistä suurempi. Etuuksien leikkausten vaikutukset ovat siten suurimmat pienituloisissa perheissä, jotka saavat useaa etuutta yhtä aikaa. Esimerkiksi pienituloisissa perheissä, jotka saavat sekä vanhempainpäivärahaa tai työttömyysetuutta että vammaistukea tai kotihoidon tukea ja vammaistukea, heikentävät edelleen jo nyt tiukkaa toimeentuloa.

Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan (PeVL 11/2015 – HE 70/2015), joka koski lapsilisän indeksisidonnaisuuden lakkauttamista, että hallituksen tulee huolehtia siitä, että jo toteutettujen ja muiden tulevien leikkausten, jotka vaikuttavat perheiden mahdollisuuksiin turvata lapsen hyvinvointi, yhteisvaikutus ei muodostu kohtuuttomaksi. Valiokunta myös totesi, että sosiaali- ja terveysministeriön on seurattava uudistuksen vaikutuksia erityisesti heikoimmassa asemassa olevien perheiden kohdalla.

Perustuslakivaliokunta toisti lausunnossaan (PeVL 12/2015), joka koski varhaiskasvatusoikeuden rajaamista, kantansa, että lapsiperheiden asemaan vaikuttavat eri uudistukset eivät saa johtaa tilanteeseen, jossa eri uudistusten yhteisvaikutukset muodostuvat kohtuuttomiksi. Perustuslakivaliokunta myös edellytti, että hallitus seuraa tarkoin lainsäädännön toimeenpanoa, jotta lasten ja lapsiperheiden perusoikeudet eivät käytännössä vaarannu.

Hallituksen esityksessä kansaneläkeindeksin jäädyttämiseen ja alentamiseen vaikutuksia arvioitu vain julkisen talouden osalta sekä perustuslain omaisuuden suojaa koskevan säännöksen (15 §) perusteella. Nyt voimassa olevan lainsäädännön mukaan kansaneläkeindeksiin sidottuja etuuksia pitäisi korottaa vuonna 2017 arviolta 0,4 prosenttia.

Hallituksen esityksen vaikutuksia ihmisten toimeentuloon tai sosiaalisiin perus- ja ihmisoikeuksiin ei ole lainkaan arvioitu. Tämä on erikoista, koska esitys heikentää perustuslaissa sekä useissa ihmisoikeussopimuksessa, kuten Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa YK:n sopimuksessa, YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa ja YK:n vammaisyleissopimuksessa turvattuja sosiaalisia oikeuksia.

Esitys heikentää erityisesti 19 §:n 2 momentissa säädettyä perustoimeentulon turvaa ja 19 §:n 3 momentissa säädettyä perheiden tukemista. Perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. 19 §:n 3 momentin säännöksen mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Ehdotetut sosiaaliturvaetuuksien leikkaukset heikentävät lapsiperheiden osalta myös lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteutumista. Näitä ovat muun muassa valtion velvollisuus tukea vanhempia (18 artiklan 2 kappale), lapsen oikeus sosiaaliturvaan (26 artikla) ja lapsen oikeus riittävään elintasoon (27 artikla). YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea tehostamaan pyrkimyksiä tukea vähäosaisia perheitä sekä takaamaan kaikille lapsille oikeuden riittävään elintasoon (Lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevat päätelmät 2011, kohdat 49–50).

Lapsen oikeuksien sopimuksen neljä läpileikkaavaa periaatetta ovat myös tärkeitä esityksen arvioinnissa. Periaatteet ovat syrjimättömyys (2 artikla), lapsen edun ensisijaisuus (3 artiklan 1 kappale), oikeus kehitykseen (6 artikla) ja lapsen näkemysten kunnioittaminen (12 artikla).

Sosiaaliturvan tason merkitys korostuu muun muassa monilapsisissa perheissä, yksinhuoltajaperheissä, pienten lasten perheissä, perheissä, joissa on työttömyyttä ja perheissä, joissa on vammainen perheenjäsen. Etuuksien indeksisidonnaisuuden heikentäminen vaikuttaa eniten sellaisten perheiden asemaa, joiden köyhyysriski on jo muutekin korkeampi. Heikennystä tulee siten tarkastella perustuslain yhdenvertaisuutta koskevan säännöksen, lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan syrjintäkieltosäännöksen sekä muiden ihmisoikeussopimusten syrjintäsäännösten valossa.

Lapsiperheen riittävä toimeentulo on olennainen tekijä lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Lapsiperheiden sosiaaliturvaetuuksien kehityksen tarkastelussa tulee siten ottaa huomioon lapsen oikeuksien sopimuksen 6 artiklassa turvattu lapsen oikeus kehitykseen. Perheen riittävä toimeentulo on tärkeä tekijä myös lapsen mahdollisuudelle osallistua tavanomaiseen elämään ja sen valintoihin. Perheen varattomuus heikentää lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklassa turvattua lapsen näkemysten huomioon ottamista.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaisesti ”kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.” Lapsen edun käsitteellä on tarkoitus varmistaa lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteutuminen ja lapsen kokonaisvaltainen kehitys. Lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet muodostavat lähtökohdan lapsen edun määrittelylle.

Lapsen edulla on korkeampi prioriteetti kuin muilla asiassa huomioitavilla seikoilla. Lapsivaikutusten arviointi on väline lapsen edun määrittelyyn. Lapsiperheiden sosiaaliturvaetuuksien heikentämisestä tulee tehdä lapsivaikutusten arviointi, jossa huomioidaan myös muut lasten ja perheiden tukeen tehdyt ja suunnitellut heikennykset.

Sosiaaliturvaetuuksien indeksiheikennysten lisäksi hallitus on toteuttanut monia muitakin lasten ja perheiden tukea heikentäviä toimia. Näitä ovat esimerkiksi lapsilisän indeksisidonnaisuuden lakkauttaminen, koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintamaksujen enimmäismaksujen kaksinkertaistaminen, varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen ja ryhmäkokojen suurentaminen varhaiskasvatuksessa sekä leikkaukset lasten ja nuorten koulutuksen ja erityisesti toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitukseen.

Edellisellä vaalikaudella lapsilisän indeksisidonnaisuus jäädytettiin määräajaksi (2013–2015), minkä lisäksi lapsilisiä leikattiin 8,1 prosentilla vuoden 2015 alusta. Tällä vaalikaudella lapsilisän indeksisidonnaisuus lakkautettiin kokonaan vuoden 2016 alusta lukien. Lapsikohtainen keskimääräinen lapsilisä on reaaliarvoltaan noin 30 prosenttia alempi kuin vuonna 1994. Tästä huolimatta lapsilisää aiotaan edelleen leikata. Hallituksen esityksen mukaan lapsilisän ja asumistukien leikkaamisesta annetaan erilliset hallituksen esitykset, jotka eivät sisälly nyt käsiteltävänä olevaan esitykseen.

Kuntien valtionosuuksia, joilla kunnat rahoittavat lasten ja perheiden palveluja ja tukea, leikattiin huomattavasti edellisellä hallituskaudella. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset jatkuvat tällä hallituskaudella. Tämä heikentää perustuslaissa ja lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattua perheiden ja vanhempien tukea.

Taloudellisesti haastavana aikana on erityistä huomiota kiinnitettävä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaisesti edun ensisijaisuuden periaatetta tulee johdonmukaisesti soveltaa päätöksenteossa.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä (TSS-oikeudet) oikeuksia koskevilla perus- ja ihmisoikeussäännöksillä on useita oikeusvaikutuksia, joista yksi on heikennyskieltovaikutus. Tällä tarkoitetaan sitä, että perus- tai ihmisoikeussäännös kieltää heikentämästä oikeuden toteutumisessa saavutettua tasoa.

Julkisen talouden rahoitusvaikeudet voivat olla johonkin rajaan asti peruste poiketa heikennyskiellosta, mutta tällöin tulee muistaa, että perus- tai ihmisoikeussäännös on velvoittava prioriteettilinjaus, ja julkisen talouden sopeutustoimet tulee tehdä ensisijaisesti muilla tavoin kuin heikentämällä perus- tai ihmisoikeussäännösten suojaamien oikeuksien toteutumista. Tämän vuoksi on tärkeä arvioida suunniteltujen leikkausten vaikutukset sekä selvittää muut vaihtoehdot sopeuttaa julkista taloutta.

Helsingissä 25.10.2016

Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Milla Kalliomaa
pääsihteeri

Esa Iivonen
johtava asiantuntija