Perhevapaauudistuksen perustuttava lasten ja perheiden tarpeisiin

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) vaatii tulevalta hallitukselta perhevapaiden parantamista. Perhevapaauudistuksen on oltava perheille parannus eikä leikkaus. Erityisen tärkeää on pidentää nykyistä vanhempainvapaata ja tukea sitä, että molemmat vanhemmat käyttäisivät perhevapaita. Uudistuksessa on huomioitava perheiden monimuotoisuus.

• Perhevapaajärjestelmä on joustava ja huomioi perheiden erilaiset tilanteet. Molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus perhevapaisiin joustavasti lapsen tarpeet ja oma työ- ja muu elämäntilanne huomioiden. Perhevapaajärjestelmä ottaa huomioon kaikki perhemuodot ja elämäntilanteet. Uudistuksessa otetaan huomioon muuttuva työelämä, erilaiset työmarkkina-asemat ja työajat sekä työnteon muodot. Uudistus tuo perheille vaihtoehtoja työn/yrittäjyyden/opiskelun ja perheen yhteensovittamiseksi eri tilanteissa (esim. yrittäjät, työttömät, opiskelijat ja apurahalla työskentelevät).
• Uudistus ei heikennä lapsen eikä kummankaan vanhemman asemaa vaan tukee yhteisvanhemmuutta. Perheiden erilaiset tilanteet ja lasten yksilölliset tarpeet otetaan huomioon uudistuksessa.
• Oikeus vanhempainvapaaseen ja -rahaan pidennetään siihen saakka, kun lapsi täyttää 18 kuukautta (esimerkiksi niin sanotulla 6+6+6-mallilla). Uudistus voidaan toteuttaa myös vaiheittain aloittamalla isän vanhempainvapaakauden pidentämisellä.
• Säilytetään kotihoidon tuki, kuitenkin niin, että 3 vuotta täyttäneiden lasten osalta luovutaan sisarkorotuksesta varhaiskasvatukseen osallistumisen edistämiseksi.
• Oikeus joustavaan hoitorahaan laajennetaan kaikkiin alle kouluikäisten lasten vanhempiin sekä perusopetuksen ensimmäisen ja toisen vuosiluokan vanhempiin.
• Sairaan lapsen hoitamiseksi tarkoitetun tilapäisen hoitovapaan ikäraja nostetaan nykyisestä 10 vuodesta 13 vuoteen.
• Uudistukselle varataan riittävät resurssit ja ennen päätöksentekoa lapsivaikutukset arvioidaan. Pitkäjänteisellä, vakaalla ja myönteisellä perhepolitiikalla voidaan vaikuttaa myös syntyvyyteen.

Uudistuksen peruslähtökohtana tulee olla vanhempainvapaan kokonaiskeston pidentäminen. Isien perhevapaiden käyttöä voidaan parhaiten edistää pidentämällä ansiosidonnaista vanhempainvapaata ja kiintiöimällä osa pidennyksestä isälle. Isälle kiintiöityä vanhempainvapaata on pidennettävä lyhentämättä äidin tällä hetkellä tarjolla olevaa vapaata. Vanhempainpäivärahojen taso on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin ja niiden käyttämisen ehdot ovat Pohjoismaiden jäykimmät. Perhevapaauudistuksen on oltava perheille parannus eikä heikennys. Vuosi sitten kaatunut perhevapaauudistus olisi ollut leikkaus 2/3:lle perheistä.

Perhevapaiden uudistamisessa on huomioitava perheiden monimuotoisuus.  Erilaisten perheiden, kuten yksinhuoltaja-, adoptio-, monikko- ja sateenkaariperheiden, tarpeet on tunnistettava perhevapaiden kehittämisessä. Kaikissa perheissä ei ole kahta vakituisessa työsuhteessa olevaa vanhempaa eikä kaikilla vanhemmilla ole samanlaisia mahdollisuuksia jakaa perhevapaita vanhempien kesken. On paljon pienten lasten perheitä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat pois työstä esimerkiksi opiskelun, työttömyyden tai sairauden vuoksi. Myös näillä perheillä tulee olla oikeus riittävään toimeentuloon lasten hoidon aikana. Hyvän perhevapaajärjestelmän tärkeä ominaisuus onkin joustavuus.

Lapsen etu on tärkein näkökohta lapsia koskevissa ratkaisuissa. Ihmisen kehityksen kannalta ensimmäiset elinvuodet ovat erityisen keskeisiä. Riittävän pitkä perhevapaa mahdollistaa lapselle turvallisen hoivan sekä lapsen ja vanhempien välisen kiintymyssuhteen rakentumisen. Ensimmäisinä elinvuosina tärkeintä on turvallinen, pysyvä, rakastava ja virikkeitä antava ympäristö. Perheiden ja pienen lapsen tilanteet ja tuen tarpeet ovat yksilöllisiä. Joillekin lapsille pitempi kotonaolo sopii paremmin, toisille taas aikaisempi siirtyminen varhaiskasvatuspalveluihin on parempi vaihtoehto.

Hoitovapaa on Suomessa ollut hyvin suosittu vaihtoehto lapsen hoidon järjestämiseksi vanhempainvapaan jälkeen. Useimmat perheet haluavat hoitaa lasta kotona siihen asti, kunnes lapsi on noin 1,5–2-vuotias. Kotihoidontukeen tehtävät uudistukset vaikuttavat myös varhaiskasvatuspalvelujen kysyntään. Mikäli tukeen tehdään leikkauksia, varhaiskasvatuksen piiriin tulee enemmän lapsia, ja laadun takaaminen vaatii nykyistä enemmän resursseja.

Suomalaiset lapsiperheiden vanhemmat toivovat, että työn ja perheen yhdistämistä parannettaisiin muun muassa perhepaiden käytön joustavuutta lisäämällä. Tämä tulee esille mm. Väestöliiton Perhebarometreissä. Lasten vanhempien työllisyysaste on Suomessa korkea ja vanhemmat ovat muita maita useammin kokopäivätyössä. Osa-aikatyön ja lapsen osittaisen kotihoidon yhdistäminen on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle. Osittaisen hoitovapaan ja joustavan hoitorahan käyttöä voidaan lisätä parantamalla osa-aikatyön käytäntöjä työpaikoilla sekä sovittamalla varhaiskasvatuksesta perittäviä maksuja hoidon tarpeen mukaan.

Varhaiskasvatuspalveluiden saatavuudella ja laadulla sekä asiakasmaksujen edullisuudella on keskeinen merkitys työn ja perheen yhteensovittamisessa. Varhaiskasvatuksen keskeiset laatutekijät ovat riittävän pienet ja pysyvät lapsiryhmät, koulutettu ja sitoutunut henkilökunta sekä hyvä yhteistyö vanhempien kanssa. Viime aikoina tilannetta on heikennetty kasvattamalla päiväkotien ryhmäkokoja ja rajaamalla subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta. Nämä molemmat ovat heikennyksiä lasten ja perheiden kannalta. Ne heikentävät myös työn, koulutuksen ja perheen joustavaa yhteensovittamista. Epätyypillistä työaikaa tekeviä perheitä tulee tukea yhtäältä tarjoamalla vuorohoitoa, mutta myös mahdollisuuksia vaikuttaa työaikoihinsa.

Syntyvyys on alentunut Suomessa jyrkästi. Suomi on muuttunut alle vuosikymmenessä korkean syntyvyyden maasta matalan syntyvyyden maaksi. Syntyvyyden alenemiseen on monia syitä. Nuorten aikuisten heikentynyt asema työmarkkinoilla ja tulonjaossa, yhteiskunnan suorituskeskeisyys ja työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet alentavat syntyvyyttä. Lasten saamista lykätään, lapsia saadaan vähemmän kuin ennen ja aiempaa useampi jää joko vapaaehtoisesti tai tahtomattaan lapsettomaksi. Vielä vuonna 2010 syntyi 60 980 lasta ja kokonaishedelmällisyysluku oli 1,87. Vuonna 2018 syntyi 47 577 lasta ja kokonaishedelmällisyysluku oli 1,41. Jos kehityksen suunta ei muutu, alkaneen vaalikauden päättymisvuonna 2023 syntyy alle 40 000 lasta.

Jos syntyvyyden aleneminen jatkuu nykyisenkaltaisena, vaikutukset ovat merkittävät. Talouskasvun edellytykset heikkenevät, työvoiman saatavuus vaikeutuu, vero- ja eläkemaksukertymä pienenee ja kestävyysvaje suurenee. Lapsiin ja perheisiin kannattaakin investoida.  Lapsi- ja perheystävällisyys ei ole vain lasten ja perheiden, vaan myös koko yhteiskunnan etujen mukaista.

Kannanotto on hyväksytty Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittovaltuustossa 22.5.2019.

Lisätietoja:

Milla Kalliomaa, pääsihteeri, 040 838 6778, milla.kalliomaa@mll.fi

Esa Iivonen, johtava asiantuntija, 050 411 1562, esa.iivonen@mll.fi

Liisa Partio, johtava asiantuntija, 040 580 8984, liisa.partio@mll.fi