MLL:n näkemykset YK:n ihmisoikeuskomitean Suomelle esittämiin kysymyksiin
Ulkoministeriö on pyytänyt Mannerheimin Lastensuojeluliitolta (MLL) näkemyksiä YK:n ihmisoikeuskomitean Suomelle esittämiin kysymyksiin. Kysymykset liittyvät Suomen seitsemännen määräaikaisraportin laatimiseen ihmisoikeuskomitealle kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen (KP-sopimus) täytäntöönpanosta. Suomen vastaukset komitean esittämiin kysymyksiin muodostavat määräaikaisraportin KP-sopimuksen täytäntöönpanosta.
Vaikutusten arviointi (Ihmisoikeuskomitean kysymys 4)
Lapsivaikutusten arvioinnin lisääminen on sisältynyt useamman hallituksen ohjelmaan. Siitä huolimatta se ei ole edennyt ministeriöiden toiminnassa. Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan tutkimuslaitoksen keväällä julkaiseman tutkimuksen mukaan lapsiin, nuoriin tai lapsiperheisiin kohdistuvia vaikutuksia tunnistettiin vuonna 2017 vain kahdeksassa prosentissa hallituksen esityksiä (vuonna 2014 yhdeksässä prosentissa). Myös Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön Itlan kesällä julkaisema selvitys osoittaa, ettei lapsivaikutuksia arvioida järjestelmällisesti hallituksen esityksissä. Niissäkin tapauksissa, joissa arviointia on tehty, se on yleensä jäänyt kapeaksi tai pintapuoliseksi. Myös tunnistettuja vaikutuksia saatetaan jättää huomiotta. Näin tapahtui muun muassa varhaiskasvatus- ja koulutusleikkauksista päätettäessä.
Syrjintä, vihapuhe ja suvaitsemattomuus (kysymykset 5–7)
Sosiaalisen median myötä vihapuhe ja suvaitsemattomuus ovat tulleet yhä näkyvämmäksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Vihapuhe, suvaitsemattomuus ja muu syrjintä kohdistuvat erityisesti turvapaikanhakijoihin, pakolaisiin ja maahanmuuttajataustaisiin henkilöihin sekä muihin vähemmistöryhmiin. Rasismi, vihapuhe ja muu syrjintä ovat merkittäviä uhkatekijöitä lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja kehitykselle.
Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn yhteydessä tutkittiin erikseen ulkomaista syntyperää olevien nuorten, toimintarajoitteisten nuorten ja sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointia. Ulkomaista syntyperää olevat, ulkomailla syntyneet nuoret elävät muita nuoria useammin turvattomassa kasvuympäristössä. He kokevat enemmän toistuvaa koulukiusaamista ja fyysistä väkivaltaa. Noin kolmannes on kokenut syrjivää kiusaamista. Kiusaamis-, uhkailu- ja väkivaltakokemukset ovat sateenkaarinuorilla, erityisesti pojilla, moninkertaisesti yleisempiä kuin heteronuorilla. Sijoitetut lapset ja nuoret kokevat koulukiusaamista ja väkivaltaa yleisemmin kuin vanhempansa luona asuvat. Toimintarajoitteiset nuoret kokevat muita useammin syrjivää kiusaamista, fyysistä uhkaa ja seksuaalista väkivaltaa.
Vammaisten ihmisten syrjintä näkyy työmarkkinoilla erityisesti kehitysvammaisten kohdalla. Työikäisiä kehitysvammaisia ihmisiä on Suomessa noin 25 000. Heistä vain noin 3 % on palkkatyössä. Kehitysvammaiset henkilöt osallistuvat Suomessa kuntien järjestämään työtoimintaan. Toiminta toteutetaan kuntien ylläpitämissä työkeskuksissa tai avotyötoimintana tavallisilla työpaikoilla. Moni työtoimintaan osallistuva tekee tuottavia työtehtäviä, mutta ilman työsuhdetta ja sen tuomaa suojaa ja etuja. Työtoimintaan osallistuvat saavat sosiaalihuollon maksamaa työosuusrahaa, joka on keskimäärin 5 euroa päivässä. Työstä ei kerry esimerkiksi eläkettä tai vuosilomaa. Ihmisoikeusliiton ja Kehitysvammaliiton käynnissä oleva Palkkaa työstä -kampanja nostaa esille kehitysvammaisten ihmisten työtoiminnan uudistamisen tarvetta.
Syrjintä sukupuoli-identiteetin ja intersukupuolisuuden perusteella (kysymykset 8–9)
Suomi ei ole vieläkään onnistunut uudistamaan translakia, johon liittyy useita ihmisoikeusongelmia. Voimassa olevan translain merkittävin ihmisoikeusongelma on transihmisten lisääntymiskyvyttömyys edellytyksenä oikeudellisen sukupuolen vahvistamiselle. YK:n ihmisoikeusvalvontaelinten moitteiden lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen loukkaavan Euroopan ihmisoikeussopimusta.
Oikeusministeriö julkaisi tänä vuonna selvityksen intersukupuolisten ihmisten oikeuksista ja kokemuksista (Tikli Oikarinen: Ei tietoa eikä vaihtoehtoja – Selvitys intersukupuolisten ihmisten oikeuksista ja kokemuksista). Keskeisenä keinona intersukupuolisten ihmisten tasa-arvon edistämiseen vastaajat näkivät intersukupuolisuutta ja sukupuolen moninaisuutta koskevan asiallisen tiedon lisäämisen kaikkien lasten kanssa toimivien ammattilaisten parissa sekä oppilaitoksilla, työpaikoilla ja yhteiskunnassa ylipäätään. Vastaajat esittivät myös useita intersukupuolisten lasten hoidon järjestämiseen liittyviä kehitysideoita. Keskeisimpänä näyttäytyivät terveydellisesti tarpeettomien leikkausten ja muiden toimenpiteiden lopettaminen, hoidon moniammatillisuuden vahvistaminen, vertaistukeen pääsyn varmistaminen, monipuolisen ja asiallisen intersukupuolisuutta koskevan tiedon antaminen sekä ylipäätään lapsen edun ja oikeuksien kokonaisvaltaisempi huomioinen.
Naisiin kohdistuva väkivalta, mukaan lukien perhe- ja seksuaalinen väkivalta (kysymys 11)
THL:n tänä vuonna toteuttaman Kouluterveyskyselyn mukaan perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista 12 prosenttia ilmoitti kokeneensa fyysistä uhkaa vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana. Fyysisen uhan kokemukset olivat yleisimpiä perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvillä nuorilla (17 %) ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla nuorilla (16 %). Sekä perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvät että lukioissa opiskelevat pojat kokivat hieman tyttöjä yleisemmin fyysistä uhkaa.
Kouluterveyskyselyssä perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista neljä prosenttia ilmoitti kokeneensa seksuaalista kommentointia, ehdottelua, viestittelyä tai kuvamateriaalin näyttämistä vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana ja kaksi prosenttia koskettelua tai painostamista koskettamaan. Sukupuolten välillä ei ollut eroa kokemuksien yleisyydessä. Seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua ilmoitti kokeneensa vähintään kerran vuoden aikana noin joka neljäs 8. ja 9. luokkaa käyvä, lukiolaisista ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista ja seksuaaliväkivaltaa noin 7 % nuorista. Tytöt kokivat seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua selvästi poikia yleisemmin. Noin joka kymmenes (10–13 %) tyttö ilmoitti kokeneensa seksuaaliväkivaltaa vähintään kerran vuoden aikana. Pojista seksuaaliväkivallan kokemuksia oli alle viidellä prosentilla (3–4 %).
Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyssä viimeksi kuluneen vuoden aikana vähintään kerran vanhempien tai muiden huoltapitävien aikuisten taholta henkistä väkivaltaa ilmoitti kokeneensa perusopetuksen 4. ja 5. luokkaa käyvistä lapsista 17 prosenttia ja fyysistä väkivaltaa 13 prosenttia. Pojat (15 %) olivat kokeneet fyysistä väkivaltaa hieman tyttöjä (11 %) yleisemmin. Perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvistä ja lukiolaisista 28 prosenttia ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista 22 prosenttia ilmoitti kokeneensa vanhempien tai muiden huoltapitävien henkistä väkivaltaa vähintään kerran viimeksi kuluneen vuoden aikana. Tytöillä kokemus oli poikia yleisempi. Fyysistä väkivaltaa ilmoitti kokeneensa 12 prosenttia perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvistä ja seitsemän prosenttia lukioiden 1. ja 2. vuoden opiskelijoista ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista. Tytöt olivat kokeneet myös fyysistä väkivaltaa poikia yleisemmin
Turvakotipaikkojen määrä on kasvanut, mutta paikkoja on edelleen tarpeeseen nähden liian vähän ja turvakotien alueellisessa kattavuudessa on aukkoja.
Ulkomaalaisten, mukaan lukien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohtelu (kysymykset 17–18)
Suomen turvapaikkapolitiikka on kiristynyt viime vuosien aikana. Tämän lisäksi turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa on heikennetty, mm. oikeusavun määrä ja laatu ovat heikentyneet ja valitusaikoja on lyhennetty. Perheenyhdistämisestä on tehty kohtuuttoman vaikeaa. Ilman huoltajaa tulleiden turvapaikanhakijalasten edustajajärjestelmässä on puutteita, mm. edustajien riippumattomuudessa ja pätevyydessä. 15 vuotta täyttänyt ilman huoltajaa tullut kielteisen päätöksen saanut voidaan edelleen ottaa säilöön.
Alkuperäiskansojen oikeudet (kysymys 23)
Kansainvälinen työjärjestö ILO on hyväksynyt vuonna 1989 alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen (ILO:n sopimus 169). Suomi oli aktiivisesti mukana sopimuksen valmistelussa, mutta ei ole vieläkään saanut sopimusta ratifioitua. Sopimuksen ratifioinnin vaikeudet kertovat saamelaisten oikeuksien turvaamisen vaikeuksista Suomessa.
Helsingissä 20.9.2019
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Milla Kalliomaa
pääsihteeri
Esa Iivonen
johtava asiantuntija