MLL:n lausunto ulkoministeriölle koskien tahdonvastaisilta katoamisilta suojelevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 14.3.2022

Ulkoministeriölle

HE-luonnos tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi sekä laiksi rikoslain 11 luvun muuttamisesta

Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan hyväksyttäväksi ja saatettavaksi voimaan kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehty YK:n yleissopimus. Lisäksi säädettäisiin rangaistavaksi tahdonvastaisen katoamisen toteuttaminen ja tehtäisiin uudesta rikoksesta aiheutuvat eräät muutokset rikoslainsäädäntöön. Yleissopimuksen tavoitteena on estää tahdonvastaisia katoamisia, torjua tahdonvastaisen katoamisen rikoksen rankaisemattomuutta ja auttaa katoamistapausten selvittämisessä. Yleissopimuksella vahvistetaan muiden ihmisoikeussopimusten noudattamista sekä humanitaarisen oikeuden periaatteita. Yleissopimus kuuluu YK:n keskeisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Sopimuksessa ”tahdonvastaisella katoamisella” tarkoitetaan sitä, että valtion edustajat tai valtion luvalla, tuella tai suostumuksella toimivat henkilöt tai henkilöryhmät pidättävät, vangitsevat tai kaappaavat henkilön tai millä muulla tavalla tahansa riistävät hänen vapautensa, minkä jälkeen vapaudenriistoa kieltäydytään tunnustamasta tai kadonneen henkilön kohtalo tai olinpaikka salataan, jolloin hän jää ilman lain suojaa. Sopimuksen 25 artiklaan sisältyvät määräykset lapsiin liittyvistä erityistilanteista.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää tärkeänä ja kannatettavana, että Suomi saattaa voimaan kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn YK:n yleissopimuksen ja muuttaa lainsäädäntönsä vastaaman sopimuksen asettamia velvoitteita. Keskeinen keino sopimuksen tavoitteeseen pääsemiseksi on yleissopimuksen kriminalisointivelvoitteet. Yleissopimuksessa velvoitetaan säätämään tahdonvastaisen katoamisen toteuttaminen rikosoikeudellisesti rangaistavaksi. Lisäksi lasten luvaton poisvieminen ja heidän henkilöllisyytensä todistavien asiakirjojen väärentäminen, salaaminen tai tuhoaminen on myös kriminalisoitava. MLL kannattaa hallituksen esitysluonnoksen ehdotusta, että sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevaa rikoslain 11 lukua muutetaan niin, että siinä säädettäisiin uutena rikoksena rangaistavaksi tahdonvastaisen katoamisen toteuttaminen.

MLL kannattaa myös hallituksen esitysluonnoksen ehdotuksia siitä, että

• Suomi tunnustaa komitean toimivallan ottaa vastaan ja tutkia valituksia lainkäyttövaltaansa kuuluvilta henkilöiltä väitetyistä yleissopimuksen määräysten rikkomisista.
• Suomi antaa myös 32 artiklassa tarkoitetun selityksen, jolla Suomi tunnustaa komitean toimivallan ottaa vastaan ja tutkia toisen osapuolen tekemiä valituksia väitetyistä yleissopimuksen velvoitteiden rikkomisista.
• Suomi ei käyttäisi yleissopimuksen 42 artiklan mukaista mahdollisuutta antaa selitys, jossa valtio voi olla tunnustamatta artiklan mukaista riidanratkaisumekanismia yleissopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta.

Yleissopimuksen 25 artiklan 4 kappaleessa määrätään ko. artiklassa tarkoitettujen lasten oikeudesta säilyttää tai saada takaisin henkilöllisyytensä, mukaan lukien kansalaisuutensa, nimensä ja perhesuhteensa, niin kuin ne on laissa määritelty. Kohdan mukaan lasten adoptio tai sijoittaminen on tarvittaessa kumottava. Tahdonvastaisia katoamisia käsittelevä YK:n komitea on valtioiden täytäntöönpanoraporttien yhteydessä katsonut, ettei ylimääräisen muutoksenhaun kaltaiset mekanismit ole riittävät, ellei yhtenä nimenomaisena perusteena ole adoption taustalla oleva tahdonvastainen katoaminen.

Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan, että Suomi tekisi yleissopimukseen varauman, jonka mukaan Suomi ei muuttaisi adoption kumoamista koskevaa lainsäädäntöänsä. Yleissopimus velvoittaa adoption kumoamisen olevan mahdollista silloin, kun adoption taustalla on tahdonvastainen katoaminen. Hallituksen esitysluonnoksessa adoption pysyvyyden on katsottu olevan lapsen edun mukaista. Tämän seurauksena adoption kumoaminen ei olisi mahdollista jatkossakaan, vaikka adoptiomenettelyssä olisi rikottu tahdonvastaisia katoamisia koskevaa yleissopimusta. Hallituksen esitysluonnoksessa katsotaan adoptiosuhteen pysyvyyden olevan lapsen edun mukaista. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan kyseessä on yksi suomalaisen adoptiolainsäädännön perusratkaisuista, eikä omaksuttua ratkaisua ole aihetta tässä yhteydessä muuttaa.

MLL suhtautuu hyvin kriittisesti hallituksen esityksessä ehdotettuun Suomen varaumaan, että adoption edellytysten uudelleen tarkastelu ei olisi mahdollista, vaikka yleissopimuksen määräyksiä olisi rikottu. MLL korostaa, että lapsen edun arvioinnissa on mahdollistettava tapauskohtainen arviointi. Tätä tukee paitsi nyt voimaan saatettavan yleissopimuksen 25 artikla, niin myös lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3.1 artiklan ja 21 artiklan velvoitteet. MLL:n mielestä ihmisoikeussopimuksiin tehtäville varaumille tulee ylipäätään olla erityisen painava oikeudellinen perusta. Hallituksen esityksen esitysluonnoksessa ei näitä ole osoitettu.

Yleissopimuksen 25 artiklan 5 kappaleen mukaan ”kaikissa tapauksissa ja erityisesti kaikissa tähän artiklaan liittyvissä asioissa otetaan ensisijaisesti huomioon lapsen etu, ja lapsella, joka pystyy muodostamaan omat mielipiteensä, on oikeus vapaasti ilmaista nämä mielipiteet, jolloin niille annetaan asianmukainen merkitys lapsen iän ja kehitysasteen mukaisesti.” Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan ”kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.” Saman yleissopimuksen 21 artiklan mukaan sopimusvaltion on taattava, että adoption osalta ”kaikessa ensisijainen huomio kiinnitetään lapsen etuun”.

YK:n lapsen oikeuksien komitean lapsen etua koskevassa yleiskommentin nro 14 kohdassa 38 todetaan, että adoption yhteydessä (21 artikla) ”lapsen etu” ei ole pelkästään ”ensisijaisesti huomioon otettava seikka” vaan ”kaikessa tärkeimpänä huomioon otettava seikka”. Saman yleiskommentin 48 kohdan mukaan ”lapsen edun arviointi on ainutkertainen toimenpide, joka tulisi suorittaa kussakin yksittäisessä tapauksessa ottaen huomioon kutakin lasta, lapsiryhmää tai yleisesti lapsia koskevat erityisolosuhteet.” Myös adoptiolain (22/2012) §:n mukaan ”kaikissa alaikäisen lapsen adoptiota koskevissa päätöksissä ja muissa toimenpiteissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.”

MLL yhtyy hallituksen esitysluonnoksen näkemykseen siitä, että adoption pysyvyyttä voidaan lähtökohtaisesti pitää lapsen edun mukaisena ja että lapsen edun turvaamisen painopisteen on oltava olla ennakkovalvonnassa.

MLL kuitenkin korostaa, että lapsen edun arvioinnissa on mahdollistettava tapauskohtainen arviointi. Vaikka yleisesti adoption pysyvyyden turvaaminen on tärkeää, voi joissakin tilanteissa kuitenkin olla lapsen edun kannalta parempi ratkaisu kumota adoptio. Lapsen etu tulee arvioida ja ottaa asianmukaisella tavalla huomioon tällaisissa tilanteissa yksilö- ja tapauskohtaisesti. Yleissopimukseen tehtävä varauma ei tätä mahdollistaisi. Adoption kumoaminen ei olisi mahdollista, vaikka se olisi lapsen edun mukaista.

Yleissopimuksen 25 artiklan 4 kappaleen mukaan adoptiojärjestelmässä tulee olla oikeudelliset menettelyt, joiden avulla adoptiomenettely voidaan tutkia ja tahdonvastaiseen katoamiseen perustunut lasten adoptio voidaan tarvittaessa kumota. MLL tulkitsee, että tämä säännös ei tarkoita sitä, että adoptio, johon liittyy tahdonvastainen katoaminen, pitäisi kaikissa tilanteissa kumota, vaan sitä, että adoptiopäätös voidaan arvioida uudelleen lapsen etu tapauskohtaisesti huomioon ottaen.

MLL ei katso, että hallituksen esitysluonnokseen sisältyvälle varaumalle olisi riittäviä oikeudellisia perusteita.