MLL:n lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevaan hallituksen esitysluonnokseen
Kuntien ja kuntayhtymien tulisi hoitaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen laskutus ja perintä. Nykyisin kunnat ja kuntayhtymät käyttävät perintätoimistoja asiakasmaksujen perinnässä, mikä voi nostaa perintäkuluja asiakkaalle ja on muutoinkin asiakkaan oikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallista.
Käyttämättä jätetyistä palveluista perittävien maksujen soveltamisalaa esitetään lakiluonnoksessa laajennettavaksi. Vaikka sääntelyn tarkoitus on ehkäistä varattujen aikojen käyttämättä jättämistä, on syytä samalla huomata, että nämä maksut kohdistuvat usein heikossa asemassa oleviin ihmisiin ja saattavat entisestään heikentää näiden ihmisten elämäntilannetta. Maksuja käyttämättä jätetyistä palveluista voidaan periä myös 15–17-vuotiailta alaikäisiltä, mikä voi johtaa näiden nuorten osalta perintään ja ulosottoon. Perinnän ja ulosoton maksut nostavat kustannuksia merkittävästi. Käyttämättä jääneestä ja peruuttamattomasta ajasta perittävä 50,80 euron suuruinen maksu on kohtuuttoman korkea erityisesti 15–17-vuotiaiden kannalta, mutta myös monen 18–24-vuotiaan nuoren ja muun pienituloisen henkilön kannalta. Maksun perimistä 15–17-vuotiailta voidaan pitää hyvin useissa tapauksissa kohtuuttomana ja tämä tulisi todeta myös perusteluissa.
Sosiaaliset tekijät tulee huomioida käyttämättä jätetystä palvelusta perittävän maksun määräämisessä eikä kynnystä maksun perimättä jättämiselle saa pitää korkeana. Heikossa asemassa olevien asiakas- ja potilasryhmien osalta palveluiden käyttämättä jättämistä voidaan ehkäistä jopa vaikuttavammin muilla keinoin, kuten aktiivisella palveluohjauksella. Myös ohjeistus varatun ajan peruuttamiseen, muistutus varatusta ajasta sekä asiakkaille helpot yhteydenpitotavat, esimerkiksi nuorille mobiilisovellus, ovat tärkeitä palveluiden käyttämättä jättämisen ehkäisemisessä.
MLL kannattaa ja pitää tärkeänä maksuttomien terveyspalveluiden laajentamista. Oikeus parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin on perus- ja ihmisoikeus. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa on lähtökohtana pidettävä sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.
Perustuslakivaliokunnan mukaan asiakasmaksut eivät saa olla niin suuria, että palvelut sen vuoksi siirtyisivät niitä tarvitsevien ulottumattomiin. Perustuslakivaliokunta korostaa myös, että asiakasmaksut eivät saa johtaa siihen, että palveluja tarvitsevat joutuvat turvautumaan perustuslain 19.1 §:ssä tarkoitettuun viimesijaiseen toimeentuloturvaan.
Lakiluonnoksessa esitetään laajennusta maksuttomiin terveyspalveluihin. On erittäin hyvä, että lasten poliklinikkakäynnit tulevat maksuttomiksi ja perusterveydenhuollon hoitajakäynnit ja mielenterveyskäynnit tulisivat myös aikuisille maksuttomiksi.
MLL pitää kuitenkin maksuttomien terveyspalveluiden laajennusta riittämättömänä. Edellisellä vaalikaudella rauenneessa esityksessä ehdotettiin, että terveydenhuollon palvelut olisivat tulleet kokonaan maksuttomiksi alaikäisille. Nyt esitysluonnoksessa ehdotetaan alaikäisten asiakasmaksujen osalta sen sijaan vain, että poliklinikan antama tutkimus ja hoito tulisivat maksuttomiksi alle 18-vuotiaille. MLL esittää, että asiakasmaksu-uudistuksessa alle 18-vuotiaiden terveydenhuolto säädetään kokonaan maksuttomaksi. Terveyden ja hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa, ja on erityisen tärkeää, ettei varattomuus muodostu esteeksi tai hidasteeksi lasten ja nuorten pääsyssä tarpeenmukaisten terveyspalveluiden piiriin.
MLL esittää myös, että otettaisiin tavoitteeksi laajentaa maksuton terveydenhuolto 18–24-vuotiaisiin nuoriin. Pienituloisuus on yleisintä nuorten 18–24-vuotiaiden keskuudessa: heistä noin joka neljäs oli pienituloisen kotitalouden jäsen. Nuorten aikuisten pienituloisuus on myös muita ikäryhmiä syvempää. (Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 2018). Nuorten aikuisten muita väestöryhmiä heikompi taloudellinen tilanne johtaa siihen, että nuorten pääsy terveyspalveluihin voi estyä tai viivästyä terveydenhuollon asiakasmaksujen vuoksi. Tämä puolestaan asettaa nuoret eriarvoiseen asemaan muiden väestöryhmien kanssa ja lisää nuorten syrjäytymisriskiä terveyden ohella myös koulutuksessa, työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa ja hyvinvoinnissa. 18–24-vuoden ikäraja on perusteltu myös siitä näkökulmasta, että sosiaalihuoltolaissa nuorella tarkoitetaan 18–24-vuotiasta henkilöä ja että lastensuojelulaissa jälkihuolto ulotettiin juuri alle 25-vuotiaisiin nuoriin.
MLL kannattaa maksukaton laajentamista. MLL kuitenkin toteaa, että pienituloisille perheille terveydenhuollon kustannukset ovat Suomessa uudistuksen jälkeenkin liian korkeat eikä maksukattojärjestelmä riittävällä tavalla turvaa pienituloisten terveyspalveluiden saatavuutta. Terveydenhuollossa on käytössä kolme maksukattoa (terveydenhuollon maksukatto 683 euroa, matkakustannusten maksukatto 300 euroa ja lääkekustannusten maksukatto 577,66 euroa), joiden kokonaissumma (1 560,66 euroa) on pienituloisille korkea. Maksukattoja tulisi alentaa.
Maksukaton kertymisen seuranta tulisi siirtää asiakkaalta vastuulta palvelun järjestäjän vastuulle. MLL pitää automaattisen maksukattoseurannan aikaansaamista tärkeänä.
Voimassa olevan asiakasmaksuasetuksen mukaan lasten kotihoidon tukea ei oteta tulona huomioon määrättäessä asiakasmaksua kotona annettavasta palvelusta. Lausunnolla olevan hallituksen esityksen mukaan lasten kotihoidon tuki otettaisiin jatkossa tulona huomioon. Tätä perustellaan sillä, että kotihoidon tuki on jatkuvaa veronalaista tuloa ja sen huomiotta jättäminen voisi saattaa asiakkaat eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, mitä etuuksia kotona lasta hoitava henkilö saa. Esitetty muutos on periaatteellisella tasolla johdonmukainen ja ymmärrettävä, mutta se voi käytännössä heikentää kotihoidon tukea saavien perheiden mahdollisuuksia saada lapsiperheiden kotipalvelua.
Lapsiperheiden kotipalvelu on tärkeä ehkäisevän lastensuojelutyön muoto ja olisikin parempi miettiä keinoja, miten sen saatavuutta parannettaisiin eikä heikennettäisi.
Maksun alentamisen ja perimättä jättämisen perusteista tulisi antaa valtakunnalliset soveltamisohjeet, jotta lain säännöksiä myös käytännössä sovellettaisiin. MLL korostaa myös kunnan velvollisuutta antaa aktiivisesti asiakkaalle selkokielistä tietoa maksun alentamisesta ja perimättä jättämisestä sekä niiden perusteista ja menettelyistä.
Hallinto-oikeuden oikeudenkäyntimaksu on korkea (260 euroa) ja monissa tilanteissa se estää pienituloisilta valitusoikeuden käyttämisen.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Esa Iivonen, johtava asiantuntija