MLL:n lausunto hallituksen esitysluonnoksesta ulkomaalaislain muuttamiseksi
Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto
13.5.2016
Lakiluonnoksessa ehdotetaan säilöönoton vaihtoehdoksi uutta turvaamistointa, asumisvelvollisuutta. Kansainvälistä suojelua hakenut ulkomaalainen voitaisiin esitysluonnoksen mukaan määrätä asumaan nimetyssä vastaanottokeskuksessa ja ilmoittautumaan vastaanottokeskuksessa yhdestä neljään kertaan vuorokaudessa. Lapsen asumisvelvollisuus säilöönoton edellytysten täyttyessä voitaisiin määrätä 15 vuotta täyttäneelle ilman huoltajaa olevalle kielteisen turvapaikkapäätöksen ja täytäntöönpanokelpoisen maastapoistamispäätöksen saaneelle.
Lapsen säilöönotto on lapsen oikeuksien näkökulmasta erittäin ongelmallista. Lapsen säilöön ottamisen on oltava viimesijainen keino. Säilöön ottamiseen tulee turvautua vain äärimmäisen poikkeuksellisissa tilanteissa ja mahdollisimman lyhytaikaisena. Tavoitteena tulee edelleen olla, että säilöönottokielto ulotetaan koskemaan kaikkia maasta poistettavia yksintulleita alaikäisiä. Asumisvelvollisuus turvallisuustoimena voisi ehkäistä säilöönottoja.
Voimassa olevan lain (ulkomaalaislain 122 §) mukaan alle 15-vuotiasta ilman huoltajaa olevaa lasta ei saa ottaa säilöön. Ilman huoltajaa olevaa 15 vuotta täyttänyttä kansainvälistä suojelua hakevaa lasta ei saa ottaa säilöön ennen kuin häntä koskeva maastapoistamispäätös on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi. Kansainvälistä suojelua hakenut yksin tullut alaikäinen voidaan ottaa säilöön vain, kun hänen hakemuksensa on hylätty ja maastapoistamispäätös on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi ja mikäli hän on täyttänyt 15 vuotta ja jos mikään muu turvaamistoimi ei riittäisi turvaamaan tätä maasta poistamista.
Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikessa lainsäädännössä ja hallintopäätöksissä on asetettava lapsen etu ensisijalle (sopimuksen 3 artiklan 1 kappale). Säilöönottoa ja muita turvaamistoimia, kuten ehdotettua asumisvelvollisuutta koskevissa ratkaisuissa joudutaan usein harkitsemaan monenlaisia tekijöitä. MLL huomauttaa, että kyseessä olevan lapsen intressit on kuitenkin aina asetettava määrääväksi tekijäksi. Ratkaisuvaihtoehdoista on valittava se, joka parhaiten toteuttaa kyseisen lapsen etua. Lapsen edun selvittäminen edellyttää, että kyseessä olevalle lapselle annetaan mahdollisuus ilmaista näkemyksensä asiassa.
Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan ja Suomen perustuslain 6 §:n mukaan lapsen on saatava vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja tämä näkemys on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. MLL korostaa, että viranomaisten on kaikissa tapauksissa selvitettävä lapsen oma näkemys säilöönotosta, asumisvelvollisuudesta ja muista mahdollisista toimenpiteistä ja otettava näkemys huomioon, kun harkitaan, mikä on lapsen etu kyseessä olevassa asiassa. Lapsen mielipiteen selvittämisen on tapahduttava lapselle ymmärrettävällä kielellä.
Edellisen lakimuutoksen jälkeen yksin tulleiden lasten säilöönottojen määrä on pysynyt varsin pienenä.
Erityisenä haasteena säilöönottoyksiköissä ovat perheiden mukana säilöön otetut lapset. Heidän kohdallaan ei ole olemassa aikarajoja ja säilöönotto tapahtuu usein yllättäen ja nopeasti. Lasten sosiaaliset suhteet ja koulu katkeavat ilman ennakkovaroitusta. Vanhempien voimavarat saattavat olla lopussa ja säilöönotto voi johtaa lastensuojelun toimenpiteisiin. Koko perheen säilöönotto on lapsille traumaattinen tapahtuma. Lapsen oikeusturvan kannalta on tärkeää, että jokaisesta säilöön otetusta perheenjäsenestä tehdään oma erillinen säilöönottopäätös.
Ilmoittautumisvelvollisuus vastaanottokeskukseen on turvapaikanhakijan kannalta hyvä asia, kun aiemmin ilmoittautuminen on pitänyt tehdä poliisille tai rajaviranomaiselle. Perheen ollessa ilmoittautumisvelvollinen on kaikkien perheen jäsenten käytävä ilmoittautumassa henkilökohtaisesti. Ilmoittautuminen vastaanottokeskukseen helpottaa arjen järjestämistä, vaikka se pitäisi tehdä päivittäin.
Vastaanottokeskus, johon asumisvelvollisuus määrätään, tulee olla tiloiltaan perheille soveltuva. Käytännössä asumisvelvollisuus määrättäisiin todennäköisimmin turvapaikanhakijan omaan vastaanottokeskukseen, jolloin siirtoja ei tarvitse tehdä. Jos perustetaan omia vastaanottokeskuksia maastapoistamista odottaville, tulee tämä ottaa huomioon henkilökunnan pätevyydessä ja tilaratkaisuissa. Perheiden sijoittaminen näihin keskuksiin tulee olla hyvin harkittua. Oikeusturvan kannalta on tärkeää, että asumisvelvollisuudesta määrättäessä perheelle tulee määräys tehdä jokaiselle perheen jäsenelle erikseen.
Liikkumisen rajoittaminen vastaanottokeskukseen tekee lapsen elämänpiirin erittäin suppeaksi. Ehdotuksessa vastaanottokeskuksen johtaja voisi antaa tilapäisen luvan alueelta poistumiseen lähinnä oppivelvollisuuden suorittamista varten. Tämä johtaisi käytännössä asumisvelvollisuuden rikkomiseen lapsen lähtiessä harrastuksiin, kirjastoon, kavereiden mukaan pelaamaan jalkapalloa tms.
Alle 18-vuotiaan liikkumisen rajoittaminen erittäin pienelle alueelle on lapsen oikeuksien näkökulmasta ongelmallista. Asumisvelvollisuuden rikkominen on ehdotuksessa peruste säilöönotolle. Tämä johtaisi siihen, että esimerkiksi jalkapallon pelaaminen muiden keskuksen asiakkaiden kanssa voisi muodostaa syyn säilöönotolle. Asiasta ilmoittaminen jäisi vastaanottokeskuksen johtajan harkintaan, joka joutuu punnitsemaan myös lapsen etua. Asumisvelvollisuuden rikkomisen arvioinnissa on huomioitava lapsen kehitystaso.
MLL esittää harkittavaksi, että yhdenvertaisuusvaltuutetun lisäksi lapsiasiavaltuutetulle tulisi tehdä ilmoitus, kun lapselle tehdään päätös asumisvelvollisuudesta tai säilöönotosta (lakiluonnoksessa 208 a §).
Helsingissä 13.5.2016
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Milla Kalliomaa
pääsihteeri
Esa Iivonen
johtava asiantuntija