MLL:n lausunto varhaiskasvatuslain muuttamisesta

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto Opetus- ja kulttuuriministeriölle 21.8.2019

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää subjektiivisen kokoaikaisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamista hyvänä ja tarpeellisena uudistuksena. MLL kannattaa myös subjektiivisen kokoaikaisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamiseen liittyvää yksityisen hoidon tuen muutosta.

Kokoaikaisen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen vahvistaa mahdollisuuksia ottaa joustavasti huomioon lapsen yksilöllisen tuen tarpeet ja perheen tilanne. Kokoaikaisen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen tukee lasten yhdenvertaisuuden toteutumista.  Varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen parantaa mahdollisuuksia perustuslaissa säädettyä perheiden tukea turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Oikeuden palauttaminen vahvistaa myös perustuslaissa turvattua oikeutta saada erityisten tarpeidensa mukaista opetusta. 

Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen vahvistaa lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia varhaiskasvatukseen ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista. Lapset ovat joutuneet eriarvioiseen asemaan asuinpaikan mukaan, kun huomattava osa kunnista on rajannut oikeutta kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. Oikeuden palauttaminen vahvistaa lasten yhdenvertaisuutta, kun kaikissa kunnissa lapsilla on oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen vanhempien tilanteesta riippumatta.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen myötä osa-aikaista laajemmasta varhaiskasvatuksesta (enemmän kuin 20 tuntia viikossa) hyötyviä lapsia on jäänyt sen ulkopuolelle. Rajaaminen on heikentänyt mahdollisuuksia vastata lapsen yksilöllisen tuen tarpeisiin. Rajaus on tuonut perheille kynnyksen hakea lapselle kokopäiväistä paikkaa, vaikka lapsi hyötyisi osa-aikaista laajemmasta varhaiskasvatuksesta. Rajaaminen on lisännyt lasten keskinäistä eriarvoisuutta ja kärsijöinä ovat olleet erityisesti heikommassa asemassa olevat lapset, kuten työttömien vanhempien ja maahanmuuttajataustaisten vanhempien lapset.

Laadukkailla varhaiskasvatuspalveluilla on keskeinen merkitys lasten yhdenvertaisuuden edistäjänä ja kasvuympäristöstä johtuvien erojen tasoittajana. Erityisesti on huolehdittava niiden lasten kehityksellisistä tarpeista, joilla suojaavia tekijöitä on vähemmän. Tehokkainta on turvata kaikille lapsille joustavalla tavalla varhaiskasvatus, jossa on riittävä määrä pedagogisesti koulutettua henkilökuntaa.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen on suurentanut päiväkotien ryhmäkokoja, kun lapsia on siirretty osapäiväryhmiin. Osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa henkilöstömitoitus on huomattavasti pienempi kuin kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa.

Subjektiivisen kokoaikaisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen vähentää byrokratiaa ja kuntien hallinnollisia kustannuksia. Varhaiskasvatusoikeuden laajuuden arviointi on sitonut henkilökuntaa hallinnolliseen työhön, mikä olisi pois lasten kanssa työskentelystä.

MLL pitää erittäin tärkeänä, että subjektiivisen kokoaikaisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamisen lisäksi henkilökunnan mitoituksessa palataan yksi kasvattaja seitsemää kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden -suhdelukuun. Lakiin on myös kirjattava säännökset lapsen tarvitseman tuen järjestämisestä varhaiskasvatuksessa sekä konsultoivat psykologipalvelut.  

***

MLL pitää subjektiivisen kokoaikaisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamista erittäin hyvänä ja perusteluna uudistuksena, jonka myötä lapsen ja hänen perheensä tarpeet voidaan ottaa nykyistä paremmin ja joustavammin huomioon varhaiskasvatusta järjestettäessä.

Vuonna 2016 voimaan tulleiden subjektiivisen kokoaikaisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen ja siihen liittyvän yksityisen hoidon tuen rajaamisen sekä päiväkotien henkilöstömitoituksen heikentämisen (1/7 suhdeluvusta 1/8 henkilöstö suhdelukuun) perusteena olivat julkisen talouden sopeutustoimet. Lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen näkökulma oli jäänyt näissä leikkauspäätöksissä sivurooliin. Lapsivaikutusten ohella myös pitkäaikaiset taloudelliset vaikutukset sivuutettiin, sillä varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen ja ryhmäkokojen suurentaminen heikentävät varhaista tukea ja siten lisäävät korjaavien palvelujen tarvetta ja kustannuksia. Varhaiskasvatusoikeuden rajaamisessa sivuutettiin myös tasa-arvovaikutukset, koska rajaaminen heikentää erityisesti naisten työllistymistä.

Oulun yliopiston toteuttama selvitys varhaiskasvatuksen lainsäädännön muutosten vaikutuksista (VakaVai) tuo esille varhaiskasvatukseen kohdistettujen leikkausten kielteiset vaikutukset varhaiskasvatuksen laatuun. VakaVai-tutkimuksen mukaan kuntien erilaiset ratkaisut ovat lisänneet eriarvoistumista sekä varhaiskasvatuksen laadun vaihtelua kuntien ja varhaiskasvatusyksiköiden välillä. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että vuoden 2016 lainsäädännön muutoksilla on ollut negatiivisia lapsivaikutuksia. Erityisesti päiväkotien lapsiryhmien tilanne on haasteellinen. Lasten määrä ryhmissä on kasvanut osassa kuntia. Lasten näkökulmasta sosiaalisten suhteiden määrä on noussut suurissa ja vaihtuvissa ryhmissä kohtuuttomaksi. Myös työntekijät arvioivat mahdollisuuksiensa lasten yksilölliseen kohtaamiseen kavenneen. Työntekijöiden keskuudessa on huolta erityisesti pienimmistä lapsista, erityistä tukea tarvitsevista lapsista sekä suomen kielen oppimiseen tukea tarvitsevista lapsista.

MLL korostaa laadukkaan varhaiskasvatuksen tukevan lapsen kasvua ja kehitystä ja kaventavan hyvinvointieroja. Suomessa varhaiskasvatuksen osallistumisaste on vertailumaita alhaisempi. Varhaiskasvatuksen tärkeimmät laatutekijät ovat koulutettu henkilökunta, turvalliset ja pysyvät lapsi-aikuissuhteet, riittävän pienet ja pysyvät lapsiryhmät sekä hyvä yhteistyö vanhempien kanssa. Uusi varhaiskasvatuslaki tuli voimaan syyskuussa 2018, mutta siihen jäi oleellisia puutteita: varhaiskasvatukseen tehtyjä leikkauksia ei korjattu eikä lakiin sisällytetty erityisen tuen järjestämistä koskevia säännöksiä.

MLL pitää erittäin tärkeänä, että subjektiivisen kokoaikaisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamisen lisäksi henkilökunnan mitoituksessa palataan yksi kasvattaja seitsemää kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden -suhdelukuun. Lakiin on myös kirjattava säännökset lapsen tarvitseman tuen järjestämisestä varhaiskasvatuksessa sekä konsultoivat psykologipalvelut.  

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaisesti lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen edun käsitteellä on tarkoitus varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen ja lapsen kokonaisvaltainen kehitys. Lapsivaikutusten arviointi on väline lapsen edun selvittämiseen. Arvioinnissa lähtökohtana ovat lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet.

Kokoaikaisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen vahvistaa mahdollisuuksia ottaa joustavasti huomioon lapsen yksilölliset tuen tarpeet ja perheen tilanne. Siirtymistä nykyistä joustavampaan toimintatapaan varhaiskasvatuksen järjestämisessä voidaan pitää lapsen edun mukaisena ratkaisuna.

Varhaiskasvatuspalvelut on perusteltua järjestää siten, että lapsen yksilölliset tarpeet ja perheen tilanne on mahdollista huomioida parhaalla mahdollisella tavalla. Joustavuus ei tarkoita sitä, että kaikki lapset olisivat kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa, vaan sitä, että varhaiskasvatuspalvelut vastaavat kunkin lapsen hyvinvoinnin ja kasvun tukemisen tarpeisiin.

Lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteet tulee ottaa huomioon kaikissa lapsia koskevassa päätöksenteossa. Lapsen edun ensisijaisuuden lisäksi yleisperiaatteita ovat lapsen oikeus syrjimättömyyteen (2 artikla), lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla) sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen (12 artikla).

Varhaiskasvatuksella on myös tärkeä tehtävä tukea lapsen koulutuksellisten oikeuksien (28-29 artiklat) toteutumista, elinikäistä oppimista ja kouluvalmiuksien kehittymistä. Varhaiskasvatuksella toteutetaan lapsen oikeutta virkistystoimintaan, leikkiin ja kulttuuriin (31 artikla).

Kokoaikaisen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen tukee lasten yhdenvertaisuuden toteutumista (perustuslain 6 §). Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä.  Varhaiskasvatuksella on tärkeä tehtävä perheiden ja vanhemmuuden tuessa.  Varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen parantaa mahdollisuuksia perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyä perheiden tukea turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Oikeuden palauttaminen vahvistaa myös perustuslain 16 §:n 2 momentissa turvattua oikeutta saada erityisten tarpeidensa mukaista opetusta.

Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia sekä ehkäisee syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksella on suuri merkitys lapsen vertaissuhteiden muodostumiselle ja ylläpitämiselle sekä sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Varhaiskasvatus tukee maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumista. Esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto on raportissaan kiinnittänyt huomiota maahanmuuttajataustaisten lasten riittävän tuen varmistamiseen opetuksessa.

Lähtökohtana on, että vanhemmilla tai muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä (lapsen oikeuksien sopimuksen 18 artiklan 1 kappale). 18 artiklan 2 kappaleen mukaisesti julkisen vallan tulee antaa vanhemmille ja muille lapsen huoltajille apua heidän hoitaessaan kasvatustehtäväänsä. Varhaiskasvatus on pienten lasten osalta tuen antamisessa keskeisessä roolissa.

18 artiklan 3 momentissa todetaan, että sopimusvaltion tulee ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimiin taatakseen, että työssäkäyvien vanhempien lapsilla on oikeus hyödyntää lastenhoitopalveluita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että varhaiskasvatus rajattaisiin vain työssäkäyvien vanhempien lapsille, sillä sopimusta on tulkittava kokonaisuutena. Lisäksi sopimus turvaa lapsen oikeuksien minimitason, josta on nimenomainen säännös 41 artiklassa.  Varhaiskasvatuksella toteutetaan useita keskeisiä lapsen oikeuksia, kuten lapsen oikeutta kehitykseen, lapsen koulutuksellisia oikeuksia, lapsen oikeutta lepoon, virkistystoimintaan, leikkiin ja kulttuuriin sekä tuetaan vanhempia kasvatustehtävässä. Varhaiskasvatuksella on tärkeä rooli lasten yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistämisessä.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä Suomea koskevissa päätelmissään (2011, kohdat 55-56) kehottanut Suomea valmistelemaan uuden varhaiskasvatusta koskevan yleislain, jossa vahvistetaan lapsen oikeuksien näkökulmaa ottaen huomioon komitean yleiskommentti (nro 7 vuodelta 2005), joka koskee lapsen oikeuksien toteuttamista varhaislapsuudessa sekä Euroopan komission tiedonanto varhaiskasvatuksesta.

Komitea suosittelee, että varhaiskasvatuksen kattavuutta ja laatua parannetaan muun muassa lisäämällä henkilökunnan määrää, rajoittamalla päiväkotien ryhmäkokoja ja turvaamalla hoitosuhteiden jatkuvuus nykyistä paremmin. Varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen toteuttaa lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamia suosituksia.

MLL korostaa lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen heidän tai heidän huoltajiensa ominaisuuksista ja elämäntilanteesta riippumatta. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen vahvistaa lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia varhaiskasvatukseen ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen myötä osa-aikaista laajempaa varhaiskasvatuksesta (enemmän kuin 20 tuntia viikossa) hyötyviä lapsia on jäänyt sen ulkopuolelle. Rajaaminen on heikentänyt mahdollisuuksia vastata lapsen yksilöllisten tuen tarpeisiin.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen on ollut ristiriidassa laissa määriteltyjen varhaiskasvatuksen keskeisten tavoitteiden kanssa. Rajaaminen heikentää varhaiskasvatuksen mahdollisuuksia edistää lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä, hyvinvointia ja oppimisen edellytyksiä.

Rajaus on tuonut perheille kynnyksen hakea lapselle kokopäiväistä paikkaa, vaikka lapsi hyötyisi osa-aikaista laajemmasta varhaiskasvatuksesta. Rajaaminen on lisännyt lasten keskinäistä eriarvoisuutta ja kärsijöinä ovat olleet erityisesti heikommassa asemassa olevat lapset, kuten työttömien vanhempien ja maahanmuuttajataustaisten vanhempien lapset. Heikossa asemassa olevilla vanhemmilla ei monessa tilanteessa ole tietoa ja/tai voimavaroja hakea lapselleen laajempaa varhaiskasvatusoikeutta.

Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että sopimuksen 2 artiklan mukainen syrjintäkielto ei ole vain passiivinen velvollisuus, joka kieltää kaikenlaisen syrjinnän, vaan se edellyttää valtiolta myös ennakoivia toimenpiteitä sen takaamiseksi, että kaikilla lapsilla on todellisuudessa yhtäläiset mahdollisuudet oikeuksien toteutumiseen. Tämä edellyttää aktiivisia toimia sellaisten tilanteiden korjaamiseksi, joissa esiintyy eriarvoisuutta (lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14, kohta 41).

Laadukkailla varhaiskasvatuspalveluilla on keskeinen merkitys lasten yhdenvertaisuuden edistäjänä ja kasvuympäristöstä johtuvien erojen tasoittajana. Erityisesti on huolehdittava niiden lasten kehityksellisistä tarpeista, joilla suojaavia tekijöitä on vähemmän. Tehokkainta olisi turvata kaikille lapsille joustavalla tavalla varhaiskasvatus, jossa on riittävä määrä pedagogisesti koulutettua henkilökuntaa.

Jorma Sipilä ja Eva Österbacka laativat vuonna 2013 valtiovarainministeriölle selvityksen lasten ja perheiden palveluista.  Selvityksessään (Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua?) he korostavat varhaiskasvatuksen merkitystä lasten kouluvalmiuksien tukemisessa. Sipilä ja Österbacka vaativat, että Suomessakin on aika huomioida kansainvälinen tutkimus, joka yksiselitteisesti korostaa varhaiskasvatuksen merkitystä lapsille ja erityisesti heikommassa asemassa oleville lapsille.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen on suurentanut päiväkotien ryhmäkokoja, kun lapsia on siirretty osapäiväryhmiin. Osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa henkilöstömitoitus on huomattavasti pienempi kuin kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatusasetuksen mukaan hoito- ja kasvatustehtävissä tulee olla vähintään yksi henkilö 13 osapäivähoidossa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden. Näin ollen päiväkotiryhmässä, jossa on vain osa-aikaisia lapsia, voi olla peräti 39 lasta.

MLL ei pidä perusteltuna osa-aikaisen varhaiskasvatuksen vähäisempää henkilöstömitoitusta, koska riittävä henkilöstön määrä ja riittävän pieni ryhmäkoko ovat keskeisiä varhaiskasvatuksen laatutekijöitä. Suuremmassa ryhmässä kullekin lapselle on vähemmän aikaa. Lasten määrän kasvu lisää merkittävästi lasten vuorovaikutussuhteiden määrää ryhmässä.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen on johtanut jatkuviin muutoksiin lapsiryhmissä, mikä on lapsen kehityksen kannalta huonoa. Jatkuvat muutokset lasten vertaisryhmässä altistavat lapsia stressille ja vaikuttavat lasten välisiin suhteisiin.

Subjektiivisen kokoaikaisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen vähentää byrokratiaa ja kuntien hallinnollisia kustannuksia. Varhaiskasvatusoikeuden laajuuden arviointi on sitonut henkilökuntaa hallinnolliseen työhön, mikä olisi pois lasten kanssa työskentelystä.

Lapset ovat joutuneet eriarvioiseen asemaan asuinpaikan mukaan, kun huomattava osa kunnista on rajannut oikeutta kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. Oikeuden palauttaminen vahvistaa lasten yhdenvertaisuutta, kun kaikissa kunnissa lapsilla on oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen vanhempien tilanteesta riippumatta.  

Lapsen vanhemmat ovat parhaita asiantuntijoita arvioimaan lapsen varhaiskasvatuksen tarvetta. Vanhempia voidaan tukea tässä palveluohjauksella. Myös toiminnasta perittävät maksut ohjaavat tarkoituksenmukaista varhaiskasvatuspalvelujen käyttöä.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen on heikentänyt vanhempien työllistymismahdollisuuksia. Joustamattomammat varhaiskasvatuspalvelut nostavat työllistymiskynnystä. Työmarkkinoiden muutos on lisännyt työsuhteiden epävakautta. On entistä tärkeämpää, että varhaiskasvatuspalvelut vastaavat joustavasti perheiden tarpeisiin.

Helsingissä 21.8.2019

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Milla Kalliomaa
pääsihteeri

Esa Iivonen
johtava asiantuntija