Lasten oikeuksien toteutumisen haasteisiin tartuttava määrätietoisesti

MLL:n liittovaltuuston kannanotto, hyväksytty 27.11.2019

YK:n lapsen oikeuksien sopimus täytti 30 vuotta 20.11.2019. Sopimus on Suomessa lailla voimaansaatettu. Kestävä ja johdonmukainen lapsia ja perheitä koskeva politiikka perustuu lapsen oikeuksien sopimuksen tavoitteelliseen toimeenpanoon. Valmisteilla oleva kansallinen lapsistrategia luo hyvät mahdollisuudet lapsi- ja perhepolitiikan kestävyyden ja johdonmukaisuuden parantamiseen.

Lapsia ja perheitä koskeva politiikka on ollut viime vuosina poukkoilevaa. Lasten ja perheiden hyvinvointi ja oikeudet ovat joutuneet usein väistymään lyhytnäköisten taloudellisten säästöpäätösten tieltä. Lapsi- ja perhepolitiikka on myös hajautunut eri hallinnonaloille ja politiikan koordinaatio puuttuu. YK:n lapsen oikeuksien komitea onkin kehottanut Suomea laatimaan lapsen oikeuksien sopimukseen perustuvan kansallisen strategian. Lapsistrategian valmistelua pohjustava työ aloitettiin edellisen hallituksen aikana viime vuonna ja valmistelu jatkuu tällä hallituskaudella. Lapsen oikeuksiin perustuvasta lapsistrategiasta on mahdollista luoda lapsia ja lapsiperheitä koskevan pitkäjänteisen politiikan ohjauksen väline. 

Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että kaikissa lapsia koskevissa toimissa lapsen etu on otettava huomioon ensisijaisena harkintaperusteena. Lapsivaikutusten arviointi on väline lasten etujen selvittämiseen. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan toistaiseksi huonosti hallituksen esityksissä. Kunnissakin vaikutukset jäävät hyvin usein arvioimatta. Esimerkiksi lasten ja perheiden palveluita tai lasten asuin- ja elinympäristöä koskevissa päätöksissä lapsivaikutukset tulee aina arvioida. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tulee olla säännönmukainen osa heitä koskevien päätösten valmistelua. Tämä edellyttää valtionhallinnon ja kuntien johdon sitoutumista arviointien tekemiseen.

Jokaisella lapsella on oikeus osallistua ja vaikuttaa itseään ja yhteisöään koskeviin asioihin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä heikommassa asemassa olevien lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseen.

Osallistuminen on ymmärrettävä lasten ja aikuisten väliseksi vuoropuheluksi kaikilla lasten elämän kannalta keskeisillä aloilla.

Lapsen oikeus osallistua on kiinteästi yhteydessä lapsen etuun: lapsen etua ei voida luotettavasti arvioida ilman lapsen näkemysten selvittämistä. Lapsen ikä- ja kehitystaso ja valmiudet on huomioitava lapsen osallisuuden toteuttamisessa. Lapselle ei pidä sälyttää sellaista vastuuta tai itseohjautuvuutta, mikä ei ole sopusoinnussa hänen valmiuksiensa kanssa.

Syrjinnän kielto on tärkeimpiä ihmisoikeuksia. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa tai huoltajiensa ominaisuuksien perusteella. Romanilapset, saamelaislapset, kielellisiin, etnisiin tai uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset, maahanmuuttajataustaiset lapset, turvapaikanhakija- ja pakolaislapset, vammaiset lapset, pitkäaikaissairaat lapset, kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset, köyhissä perheissä elävät lapset, matalasta sosioekonomisesta taustasta tulevat lapset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset, aktiivisesti mielipiteitään esiin tuovat lapset ja muilla tavoin vallitsevasta sosiaalisesta normista poikkeavat lapset ovat muita lapsia suuremmassa vaarassa joutua syrjinnän kohteeksi.

Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että syrjinnän kielto edellyttää aktiivisia toimia eriarvoisuuden kaventamiseksi. Lasten eriarvoisuutta suhteessa aikuisiin ja lasten keskinäistä eriarvoisuutta on aktiivisin toimenpitein ehkäistävä ja kavennettava.

Lapset, nuoret ja perheet eivät saa riittävää tukea peruspalveluiden piirissä. Tarvittavaa tukea on annettava varhaisessa vaiheessa eikä vasta ongelmien vaikeuduttua ja kasauduttua. Lasten, nuorten ja perheiden varhaista tukea on pyritty vahvistamaan lainsäädäntöuudistuksin sekä hankkein ja ohjelmin. Ongelmana kuitenkin on, ettei lainsäädännön toimeenpanoa ja sen seurantaa ole varmistettu ja hankkeiden ja ohjelmien pitkänaikavälin vaikutukset jäävät monissa tapauksissa vaatimattomiksi. Niillä ei voi korjata palvelujärjestelmän perustyön voimavarojen riittämättömyyttä.

Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden toiminnallista yhteensovittamista sekä yhteistyötä järjestöjen kanssa voi vahvistaa jo nyt. Perhekeskustoiminnan kehittämistä on jatkettava järjestökumppanuuteen perustuen ja perhekeskusmalli ulotettava kaikkien lapsiperheiden saataville. Peruspalveluiden voimavaroja on vahvistettava ja tuotava erityispalvelujen osaamista peruspalvelujen käyttöön.

Lapsiperheiden köyhyys on kasvanut viime vuosina.  Sosiaaliturvan kokonaisuudistus tarjoaa hyvän mahdollisuuden lapsiperheköyhyyden vähentämiseen. Perusturvan, kuten vanhempainpäivärahojen, tasoa on korotettava. Perusturvaa on myös joustavoitettava. Lapsilisän indeksisidonnaisuus on palautettava. Perhevapaajärjestelmän joustavuudesta ja perhevapaaetuuksien riittävästä tasosta on huolehdittava. Perhevapaauudistus on toteutettava lapsi- ja perhelähtöisesti lasten ja perheiden monimuotoiset tilanteet huomioiden.

Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus turvalliseen ja terveelliseen kouluun ja päiväkotiin. Kiusaaminen ja koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat ovat uhka lasten terveydelle, hyvinvoinnille ja oppimiselle. Kiusaamisen ehkäisemistä ja siihen puuttumista on vahvistettava kaikilla kouluasteilla mukaan lukien varhaiskasvatus. Koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmien selvittämiseen ja ratkaisemiseen tulee luoda valtakunnallinen toimintamalli ja osoittaa erillisrahoitus koulu- ja päiväkotirakennusten korjaus- ja uudisrakentamiseen.

Suomalaisten koululaisten oppimistulokset ovat olleet erinomaiset, mutta viime vuosina tulokset ovat heikentyneet. Tyttöjen ja poikien sekä kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden erot oppimistuloksissa ovat erittäin suuret. Joka viidenneltä 20-24-vuotiaalta puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto. Kouluterveydenhuollon ja muun opiskeluhuollon palvelut vaihtelevat asuinpaikan mukaan.

Varhaiskasvatuslakiin tulee kirjata säännökset lapsen tarvitseman erityisen tuen järjestämisestä. Sekä päiväkodeissa että kouluissa on varmistettava, että ryhmäkoot eivät ole liian suuria lasten hyvinvoinnille ja oppimiselle ja oppimisympäristöt ovat riittävän rauhallisia. Oppimisen tuen ja opiskeluhuollon riittävät voimavarat on turvattava perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa.

Mielenterveyden palvelujärjestelmä on pirstaleinen ja koordinoimaton ja sen heikkoudet huonontavat merkittävästi lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden hoitoa. Lapset ja nuoret ja heidän perheensä eivät saa apua mielenterveyspulmiin perustasolla ja erikoissairaanhoito on ruuhkautunut. Puutteita korjataan lastensuojelupalveluilla ja pahimmillaan huostaanotoilla, jotka olisi voitu välttää yhteistyössä toimivilla sosiaali- ja terveyspalveluilla.

Palvelujen kykyä toimia lasten ja nuorten mielenterveyden edistämiseksi ja perheiden tukemiseksi tulee vahvistaa. Erityistason ja perustason osaamista on käytettävä yhteistyössä lapsi- ja perhelähtöisesti, mm. konsultoivat psykologipalvelut ja lasten- ja nuorisopsykiatrian konsultaatiot sosiaali- ja terveyspalveluiden perustasolla. Perustasolle tarvitaan kynnyksettömiä palveluita, joihin pääsee suoraan ilman ajanvarausta ja lähetettä. Erikoissairaanhoitoon tarvitaan nykyistä enemmän intensiivisen avohoidon palveluita.