Lausunto mielenterveysstrategian luonnoksesta

• Kommentit ehdotuksiin tavoitteiden saavuttamiseksi

Mielenterveys pääomana -linjauksessa painotetaan vahvasti mielenterveysosaamista ja -taitoja. On varmistettava, että osaamisessa huolehditaan myös yhteisöllisestä ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Mielenterveys on paitsi pääomaa, myös yhteisön ja yhteiskunnan suhtautumista mielenterveyteen ja sen ongelmista kärsiviin. Esimerkiksi koulu- ja opiskelumaailma ja työelämä ovat varsin torjuvia ja ulossulkevia mielenterveyden häiriöistä kärsivien osalta. Suorituskeskeinen yhteiskunta lisää mielenterveyshäiriöistä kärsivien taakkaa sulkemalla heidät ulkopuolelleen. Ulossulkemisesta yhtensä osoituksena on nuorten aikuisten mielenterveysperustaisten työkyvyttömyyseläkkeiden kasvu. Intensiivisemmällä avohoidolla ja työn mukauttamisella voitaisiin ehkäistä mielenterveysperustaista työelämän (ja myös muun elämän) ulkopuolisuutta.

• Kommentit ehdotuksiin tavoitteiden saavuttamiseksi

Mielenterveyden perusta rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa. Myös mielenterveydenhäiriöt puhkeavat suurelta osin lapsuus- ja nuoruusiässä. Näin ollen on välttämätöntä, että lapsuus- ja nuoruusikään kiinnitetään erityistä huomiota mielenterveysstrategiassa. On myös hyvä, että strategiassa on tunnistettu mielenterveyteen vaikuttavia yhteiskunnan rakenteellisia tekijöitä, kuten eriarvoistumiskehitys, lapsiperheköyhyys, vanhempien mahdollisuudet työn ja perheen yhteensovittamiseen, kiusaaminen, yksinäisyys, syrjintä ja nuorten opiskeluun liittyvä stressi.

Kokonaisuudessa 2 olisi hyyä tuoda esille myös lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden kehittämiseen liittyvät asiat, jos niitä ei tuoda esille riittävällä laajuudessa linjauksen 4 yhteydessä.

Palveluiden suurena ongelmana on, että perustaso ei kykene vastaamaan lasten ja nuorten mielenterveyyden pulmiin, jolloin erikoissairaanhoito ruuhkautuu. Palvelujärjestelmä ja hoitoketjut ovat sirpaleisia. Palvelut ovat järjestelmä- ja organisaatiokeskeisiä. Lapsi-, nuori- ja perhelähtöisyys ei toimi palveluiden kokonaisuudessa. Erityistason osaamista tulisi tuoda perustasolle, muun muassa konsultoivat psykologipalvelut varhaiskasvatukseen, koulupsykologeja tulisi olla enemmän, lasten- ja nuorisopsykiatrian osaamista tulisi olla perusterveydenhuollolla. Erikoissairaanhoidossa intensiivinen avohoito puuttuu palvelujärjestelmästä. Ylipäätään mielenterveyspalveluissa ei kyetä riittävällä tavalla ottamaanh huomioon lasten ja nuorten yksilöllisiä tarpeita. Perheiden ja vanhempien tuki on riittämätöntä. Mielenterveyspalveluiden puutteita joudutaan paikkaamaan lastensuojelulla ja myös huostaanotoilla. Sijaishuollossa olevat lapset ja nuoret eivät kuitenkaan saa riittävää psykiatrista hoitoa.

• Kommentit ehdotuksiin tavoitteiden saavuttamiseksi

On hyvä, että ihmisoikeudet ja perusoikeudet on nostettu mielenterveysstrategiaan yhdeksi painopisteeksi. Jokaisella lapsella on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan ja terveys- ja kuntoutuspalveluihin (lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artikla). YK:n lapsen oikeuksien sopimus sekä YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit ja Suomelle antamat suositukset mielenterveyden osalta olisi hyvä todeta ohjelman linjauksen 2 kohdassa.

Mielenterveyden häiriöihin liittyy edelleen monella tapaa syrjintää ja stigmaa. Tämä näkyy paitsi yleisenä suhtautumisena (erityisesti vakaviin) mielenterveyshäiriöihin että resurssien jaosssa. Mielenterveyden häiriöiden hoitoon panostukset ovat selvästi riittämättömät tarpeeseen nähden.

Lasten ja nuorten mielenterveysoikeuksien toteutumisessa tärkeällä sijalla on perheen ja vanhempien tukeminen. Riittämätön psykiatrinen hoito yhdistettynä puutteelliseen tai jopa olemattomaan perheen ja vanhempien tukeen voivat johtaa muun muassa huostaanottoihin, jotka olisivat täysin vältettävissä.

• Kommentit ehdotuksiin tavoitteiden saavuttamiseksi

Kouluterveydenhuollolla ja perusterveydenhoidolla on tällä hetkellä huonot mahdollisuudet vastata lasten ja nuorten mielenterveyden pulmiin. Myös perheiden ja vanhempien tuki palveluissa on riittämätöntä. Koska perustason palvelut eivät riittävät lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöissä, erikoissairaanhoito ruuhkautuu. Palvelujärjestelmä on myös hyvin sirpalaleinen ja organisaatiokeskeinen. Hoitopolut ovat katkonaisia. Yhteistyö eri palveluiden kesken ei toimi riittävällä tavalla.

Lapsi tai nuori voi olla mielenterveyspalveluiden piirissä, mutta jäädä silti vaille vaikuttuvaa hoitoa ja tukea. MLL:n auttavien puhelin- ja nettipalvelujen mukaan monet lapset, nuoret ja vanhemmat kokevat etteivät tule kuulluiksi tai autetuiksi. Näitä yhteydenottoja tulee myös nuorilta psykiatrisista yksiköistä.

Linjauksen 4 ehdotukset jäävät lasten ja nuorten osalta liian yleiselle tasolle. Sote-uudistuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden hoitoon. Perustason valmiutta hoitaa lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöitä on parannettava olennaisesti. Perustasolle on tuotava erityistason osaamista. Yhteistyötä perus- ja erityistason välillä on parannettava. Hoitoketjujen on oltava joustavia ja saumattomia. Lasten ja nuorten terapiapalveluiden saatavuutta on parannettava. Erikoissairaanhoidossa on vahvistettava intensiivistä avohoitoa. Lapsi-, nuori- ja perhelähtöisyyttä on vahvistettava palveluissa. Mielenterveydenhäiriöistä kärsivien lasten ja nuorten perheiden ja vanahempien tukea on parannettava.

Palveluiden kehittämisessä on kuultava palveluita käyttäviä/käyttäneitä lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan.

• Kommentit ehdotuksiin tavoitteiden saavuttamiseksi

Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvointi on kaikessa päätöksenteossa ensiarvoisen tärkeää. Tämä tulee ottaa huomioon johtamisessa ja päätöksenteossa. Jos organisaation johto ei ole sitoutunut vaikutusten arviointien tekemiseen, ei niitä tehdä tai ne tehdään aivan pinnallisesti. Päätöksenteosssa lyhytnäköinen talousnäkökulma sivuuttaa hyvin usein hyvinvointinäkökulman. Mielenterveydessä tämä tarkoittaa myös mielenterveysoikeuksien sivuuttamista. Tämän lisäksi se tarkoittaa myös kestävän talousnäkökulman sivuttamista. Suomessa on tutkimustietoa siitä, miten 1990-luvun laman aikana tehdyt leikkaukset kouluterveydenhuoltooan ja perheneuvoloihin näkyivät myöhemmin huomattavasti kalliimman lasten- ja nuorisopsykiatrisen osastohoidon tarpeen kasvuna.

• Kommentit

Itsemurhien ehkäisyohjelma on muuta mielenterveysstrategiaa konkreettisempi. Edellinen itemurhien ehkäisyohjelma otti kuitenkin laajemmin huomioon kaikki ne yhteiskunnalliset ja kansalaisyhteiskunnan tahot jotka voisivat asiaan vaikuttaa (muun muassa puolustusvoimat olivat mukana implementoinnissa vastuutahona).

Itsemurhien ehkäisyohjelmassa on tarpeen huomioida eri väestö- ja vähemmistöryhmien tilanteet, mikä tuleekin esille toimenpiteen 14 kohdalla.

Vanhepien, sisarusten ja perheen tuki olisi hyvä mainita toimeeenpiteen 27 kohdalla. Nyt vain ”huomioidaan nuorten kohdalla vanhemmat ja sisarukset”.

On hyvä, että itsemurhien ehkäisyohjelmalle esitetään koordinointitahoa THL:lle tai yliopistolle (toimenpide 40). MLL pitää THL:sta perusteltuna koordinaatiotahona.

Itsemurhien ehkäisy digitaalisessa ympäristössä (ml. sosiaalinen media) on yhä tärkeämpää. Se voisi olla ohjelmasssa vahvemmalla sijalla.

• Ehdotukset mahdollisiksi seurantaindikaattoreiksi

On tärkeää kerätä tietoa suoraan lapsilta, nuorilta ja heidän vanhemmiltaan. Indikaattorit usein mittaavat enemmän palveluiden tarjontaa ja käyttöä kuin mielenterveyden tilaa tai palveluiden vaikuttavuutta.

Palveluiden kehittämisessä ja ohjelman seurannassa tarvitaan indikaattoreita, jotka on kerätty yleisesti lapsilta ja nuorilta, kuten Kouluterveyskysely. Tämä lisäksi tarvitaan indikaattoreita, joiden tietosisältö kerätään palveluiden käyttäjiltä, esimerkiksi koulupsykolgipalveluita käyttäneet lapset ja nuoret, lasten-/nuorisopsykiatrian poliklinikkalla hoidetut lapset ja nuoret ja heidän vanhempansa ja lasten-/nuorisopsykiatrian osastohoidossa olleet lapset/nuoret ja heidän vanhempansa.

Indikaattoritietoa olisi hyvä kerätä myös hoitohenkilökunnalta.

MLL pitää kansallista mielenterveysstrategiaa ja itsemurhien ehkäisyohjelmaa erittäin tarpeellisena. Strategian toimeenpanon onnistumisen kannalta on hyvä, että strategia on kohtuullisen tiivis. Strategia jää kuitenkin hyvin yleiselle tasolla, mikä heikentää sen ohjausvaikutusta.

Mielenterveysstrategia ei yksilöi mitään mielenterveyden osa-aluetta, jolla erityisesti pitäisi toimintaa kehittää, esimerkiksi syömishäiriöt, psykoosit, vaan liikkuu hyvin yleisellä tasolla. Esimerkiksi psykoottisen potilaan varhaisella intensiivisellä auttamisella voitaisiin ehkäistä sairauden pahenemista. Se ei myöskään nosta esiin mielenterveysammattilaisten ja erikoissairaanhoidon yksiköiden osaamiseen ja käytäntöihin liittyviä puutteita. MLL:n auttavien puhelin- ja nettipalvelujen mukaan monet lapset, nuoret ja vanhemmat kokevat, etteivät tule kuulluiksi tai autetuiksi. Näitä yhteydenottoja tulee myös nuorilta psykiatrisista yksiköistä.

Mielenterveysstrategia ei huomioi maahan muuttaneiden, traumaattisista olosuhteista tulleiden lasten, nuorten ja vanhempien mielenterveysongelmia ja tuen tarpeita.

Ohjelmassa todetaan päihdehäiriöiden yhteys mielenterveysongelmiin, siksi ei ole perusteltua, että ohjelma ei sisällä myös päihdehaittojen ehkäisyä. Strategian linjauksissa tulisikin huomioida päihteiden käyttö sekä päihdeongelmat.

On hyvä, että ohjelmassa korostetaan myönteistä mielenterveysnäkemystä ja mielenterveyden vahvistamista.

Ohjelma on lähetetty lausunnon keskeneräisenä, seuranta ja mittarit puuttuvat. Seurannan lisäksi pitäisi olla kuvaus implementoinnista ja kansallisesta koordinoinnista.

Strategian toimenpiteet kuvattu melko yleisellä tasolla, vastuutahot ja konkreettiset toimenpiteet puuttuvat. Esimerkiksi sivulla 12: ”Turvataan jokaiselle lapselle yhtäläiset mahdollisuudet hyvään itsetuntoon ja mielenterveystaitoihin…” Siis turvataan, mutta miten? Tai ”Turvataan haavoittuvassa asemassa tai elämäntilanteessa olevien lasten ja nuorten oikeudet”. Siis mitkä oikeudet ja miten ne turvataan? Sivulla 15. kohta 8. ”Tuetaan lapsia ja nuoria, joiden elämässä on psyykkistä kuormitusta…” – siis tuetaan mutta miten, kuka, missä?

Mielenterveysstrategia ei huomioi riittävästi mielenterveyshäiriöistä kärsivien läheisten tuen tarpeita eikä kerro, miten läheiset otetaan mukaan potilaan auttamiseen.

Helsingissä 28.10.2019

Iivonen Esa
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry