Lausunto kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puitesopimuksen täytäntöönpanosta

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto ulkoministeriölle

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) kiittää ulkoministeriötä mahdollisuudesta lausua kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen täytäntöönpanosta. MLL tarkastelee lausunnossaan puiteyleissopimuksen täytäntöönpanoa lasten ja nuorten näkökulmasta.

Euroopan neuvoston ministerikomitea on suositellut Suomea välittömänä toimena tehostamaan kaikenlaisen suvaitsemattomuuden, rasismin, muukalaisvihan ja vihapuheen torjumista ja erityisesti sosiaalisessa mediassa. Suomessa tilanne on kuitenkin viime vuosina mennyt huonompaan suuntaan. Suvaitsemattomuus, rasismi ja vihapuhe ovat aiempaa merkittävämpi uhkatekijä vähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja kasvulle. 

Vähemmistöryhmiin kuuluvilla lapsilla ja nuorilla on muita suurempi riski joutua kiusatuksi koulussa ja muualla kasvuympäristössään. Kansalliseen vähemmistöön kuulumista ei ole erikseen tilastoitu Kouluterveyskyselyssä, mutta tulokset muutoin viittaavat heidän kohdallaan suurempaan kiusaamiseen. Kouluterveyskyselyn (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017) mukaan viikoittaista koulukiusaamista kokevat keskimääräistä useammin nuoret, joiden äidin koulutustaso on enintään perusaste, jotka ovat ulkomaalaistaustaisia, joilla on jokin fyysinen tai kognitiivinen toimintarajoite ja jotka on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Verrattuna muihin taustaryhmiin useimmin koulukiusaamisen uhriksi kaikilla kouluasteilla joutuu ulkomailla syntynyt nuori – perusopetuksen 8. ja 9.-luokkalaisista, ulkomaalaistaustaisista oppilaista joka viidettä kiusataan koulussa viikoittain.

Nuorisobarometrin (2014) mukaan kokemukset kuulumisesta johonkin vähemmistöön ovat yhteydessä korkeampaan syrjintäriskiin niin virallisissa ympäristöissä kuin nuorten vertaissuhteissa. Koulu on syrjinnän paikoista yleisin: miltei puolet Nuorisobarometriin vastanneista on kokenut syrjintää koulussa, erityisesti peruskoulussa ja toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa.

Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksessä (Pekka Junkkala ja Sanna Tawah: Enemmän kuin erilaisia – Romanilasten ja -nuorten hyvinvointi ja heidän oikeuksiensa toteutuminen Suomessa, 2009) haastatellut romanilapset ja -nuoret olivat kokeneet koulukiusaamista huomattavasti enemmän kuin lapset ja nuoret keskimäärin. Toistuvaa ja vakavaa kiusaamista kokeneet romanilapset ja -nuoret kertoivat, että heillä kesti kauan, ennen kuin he uskalsivat kertoa kiusaamisesta joko opettajalle tai vanhemmille. Romanilapsilla ja -nuorilla on korkea kynnys siihen, mitä he mieltävät koulukiusaamiseksi. Näyttää siltä, että jatkuvasti koettu syrjintä muuttuu arkipäiväiseksi ja ikään kuin normaaliksi vuorovaikutukseksi.

Romanilapset, -nuoret ja -perheet osana LAPE-muutosohjelmaa -selvityksen (Tarja Boelius, KOSKE – Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus 2017) mukaan haasteena on, että romaniväestön voimavarat, vahvuudet ja kulttuurin myönteiset ominaispiirteet eivät ole näkyvänä osana suomalaista kulttuuria. Selvityksen mukaan toinen erityishaaste on ennakkoluuloinen, asenteellinen, syrjivä, kyseenalaistava ja leimaava valtaväestö, jonka kielteiset asenteet välittyvät romanilapsille ja -nuorille sanoina, tekoina ja loukkaavana käyttäytymisenä. Ennakkoluulot ja syrjintä syntyvät usein tietämättömyydestä.

Saamenkielisten lasten, nuorten ja perheiden palveluiden nykytilan kartoituksen (Riitta Lehtola ja Pia Ruotsala, Saamelaiskäräjät ja Posken saamelaisyksikkö 2017) mukaan saamelaisten lasten, nuorten ja perheiden oikeus omakielisiin palveluihin toteutuu huonosti. Saamelaisten kotiseutualueella tilanne on parempi kuin sen ulkopuolella. Saamelaisten kotiseutualueellakin kielikohtaiset erot ovat kuitenkin suuret. Heikoin tilanne on koltansaamenkielisillä. Saamelaisten kotiseutualueella parhaiten saamenkielisiä palveluita on tarjolla Utsjoella. Eniten saamenkielisiä palveluja tarjotaan varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa, vähiten nuorisotyössä, vapaa-aika-, kulttuuri-, liikunta- ja kirjastopalveluissa.

Kartoituksen mukaan Utsjokea lukuun ottamatta saamenkieliset lapset ja nuoret eivät saa tarvitsemaansa tukea saamen kielen ja kulttuurin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Saamenkielisen henkilöstön vähyys ja resurssien puute ovat tärkeimpiä palvelujen saatavuutta heikentäviä tekijöitä. Palvelujen saavutettavuutta heikentää myös tiedottamisen puute sekä se, että saamenkielisiä asiakkaita ei tunnisteta tai heidän kielellisiä oikeuksiaan ei arvosteta. Viranomaisilla ei ole myöskään pitkänaikavälin suunnitelmia saamenkielisen palvelutason parantamiseksi.

Kartoituksen mukaan saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueella on Saamelaiskäräjien kautta maksettavalla erityismäärärahalla tärkeä merkitys. Määräraha on kuitenkin riittämätön lasten, nuorten ja perheiden palvelujen saatavuuden turvaamiseksi.

Kartoituksen mukaan saamelaislasten ja perheiden perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää saamenkielisten peruspalvelujen selkeää vahvistamista, saamenkielisen henkilöstön saatavuuden parantamista, saamen kielten elvytysohjelman toimeenpanoa, yhteistoiminnallisuuden ja saamelaistoimijoiden taloudellisten resurssien vahvistamista.

Kielibarometrin (2016) mukaan ruotsinkielisten kokemus kieli-ilmapiiristä on negatiivisempi kuin suomenkielisten. Ruotsinkieliset kokevat suhtautumisen eri kieltä puhuviin muuttuneen kielteisemmäksi ja suomen- ja ruotsinkielisten välisten suhteiden muuttuneen huonommiksi kunnassa ja he ovat myös useammin kokeneet joutuneensa häirinnän tai syrjinnän kohteeksi arjessaan kielensä vuoksi.

Kielibarometrin mukaan ruotsinkielisten mielestä kunnallisia palveluja on paremmin saatavilla omalla kielellä kuin valtiollisia palveluita. Ruotsinkielisten arvosana valtiollisten palveluiden toimivuudelle on keskimäärin 7,6 kun taas suomenkieliset antavat arvosanan 9. Ruotsinkielisten arvosana kunnallisten palveluiden toimivuudelle on keskimäärin 7,8 ja suomenkieliset antavat arvosanan 8,7.

Ruotsinkielisten lasten ja perheiden palveluiden kartoituksen (Torbjörn Stoor, Ann Backman och Johanna Lindholm: LAPE-programmet ur ett sprråkserviceperspektiv – en kartläggnig och konsekvensbedömning av service på svenska för barn och familjer, 2017) mukaan ruotsin kielen taidon puute palveluissa heikentää palveluiden saatavuutta. Tilanne on erityisen vaikea psykologipalveluissa ja lastenpsykiatriassa. Nykyistä enemmän ruotsinkielisiä palveluita tarvittaisiin kartoituksen mukaan myös puheterapiassa, toimintaterapiassa ja erityislastentarhanopettajien palveluissa. Lastensuojelussa on pula ruotsinkielisistä sijaishuoltopaikoista. Myös muissa ruotsinkielisissä lasten ja perheiden palveluissa – kuten ensikotipalveluissa, tehostetussa perhetyössä, eropalveluissa, perhekuntoutuksessa ja sairaalakouluissa – on kehittämistarvetta kartoituksen mukaan. Moniammatillista yhteistyötä palveluissa tulisi myös vahvistaa.

Helsingissä 31.8.2018

Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Milla Kalliomaa
pääsihteeri

Esa Iivonen
johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet