Siirry sisältöön

Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka

Tavoitteena yhteiskunta, jossa lapset ja perheet voivat hyvin

  • Aktiivinen ja toimiva kansalaisyhteiskunta
  • Saavutettavat ja tarpeen mukaiset palvelut
  • Riittävän toimeentulon turvaavat etuudet
  • Onnistunut työn ja perheen yhteensovittaminen

Lasten ja perheiden hyvinvointiloikka perustuu ihmisoikeusperustaiseen lähestymistapaan. Se tarkoittaa, että viranomaiset toimivat vastuullisesti ihmisoikeuksien toimeenpanemiseksi ja väestöllä on tietoa ja toi-mintamahdollisuuksia vaatia omien oikeuksiensa toteutumista.

Ihmisoikeuksien edistäminen ja tukeminen pitää sisällään myös aktiivisen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisen. Tämä tarkoittaa muun muassa peruspalvelujen toimivuutta ja niiden hyvää linkittymistä erityispalveluihin sekä tuen varmistamista sitä eni-ten tarvitseville ja haavoittuvassa tilanteessa eläville.

Palvelujen ja toiminnan kehittämisen sekä hyvän lapsi- ja perhepolitiikan lähtökohtana ovat lasten ja perheiden tarpeet ja toimivan arjen edellytykset. Toimiva ja turvallinen arki syntyy luottamuksesta omiin voi-mavaroihin ja siihen, että tarvittaessa saa apua. Palvelujen fyysinen ja kulttuurinen saavutettavuus on varmistettava.

Lapsi- ja perhevaikutusten arviointi auttaa suunnittelemaan, kehittämään ja arvioimaan lasten ja perheiden palveluita siten, että tehtävät päätökset edistävät lasten ja perheiden hyvinvointia ja lisäävät yhteiskunnan toimivuutta lasten ja perheiden näkökulmasta.

Vaikutusten arviointi tulee toteuttaa varhaisessa vaiheessa päätösten valmistelua, jotta sen tulokset voidaan ottaa huomioon ja siten parantaa tehtäviä päätöksiä. Lapsivaikutusten arvioinnin lähtökohtana ovat Lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut lapsen oikeudet. Huolellinen vaikutusten arviointi edellyttää olemassa olevan tutkimustiedon hyödyntämistä.

Toimiva yhteiskunta koostuu aktiivisesta kansalaisyhteiskunnasta, kattavista ja tarpeenmukaisista palveluista, riittävän toimeentulon turvaavista etuuksista sekä toimista, jotka mahdollistavat onnistuneen työn ja perheen yhteensovittamisen.

Toimiva kansalaisyhteiskunta on erilaisissa elämäntilanteissa eläville ihmisille yhteisöllisyyden ja osallisuu-den mahdollistaja ja aktiivisuuden ylläpitäjä, mutta myös muutoksen tekijä ja mahdollistaja. Kansalaisyh-teiskuntaa ei tule mieltää vain julkisten palvelujen täydentäjäksi, sillä järjestöissä tehdään paljon hyvää kehittämistyötä ja innovoidaan uusia perheiden tarpeista lähteviä toimintamuotoja.

Toimivien palvelujen näkökulmasta keskeistä on kokonaisuus – palvelujen tulee toimia kaikilla tasoilla ja eri toimijat huomioiden (julkinen sektori, järjestöt ja yritykset). Palvelujen ja toimintojen tulee olla myös yh-teen sovitettuja lapsen ja perheen näkökulmasta, ei vain eri sektorien näkökulmasta. Samoin palveluketju-jen tulee olla saumattomia – mikäli lapsi tai perhe tarvitsee enemmän tukea kuin peruspalvelut voivat tar-jota, tulee palveluketjujen ja yhteistyön toimia.

Keskeistä on myös se, että palvelurakenteet on suunniteltu asiakaslähtöisesti koko perhe huomioiden (esimerkiksi lasten huomioiminen aikuisten palveluissa).

Hyvinvointiloikka on muutos kohti lapsi- ja perhelähtöisiä palveluja ja toimintoja perheiden ja kulttuurien moninaisuus huomioiden. Tavoitteena on sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys.

Ihmisten toimijuus ja oman elämän asiantuntijuus tulee tunnustaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää lasten ja nuorten sekä vähemmistö- ja erityisryhmien, kuten vammaisten, maahanmuuttajien tai syrjäytymis-vaarassa olevien, osallisuuteen ja sen mahdollistamiseen. On keskeistä, että lapset, nuoret ja perheet ote-taan mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen – myös yksilötasolla.

Järjestöillä on tällä alueella paljon osaamista, jota kannattaa hyödyntää. Kuntien ja itsehallintoalueiden kan-nattaa toimia yhteistyössä järjestöjen kanssa, kun luodaan foorumeita osallisuuden mahdollistamiseksi, kui-tenkaan ulkoistamatta osallisuutta järjestöille. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomi-oita julkisen vallan toimijoiden ja lasten suorien kontaktien merkitykseen.

Toinen hyvinvointiloikan keskeinen kulmakivi on vertaisuus ja yhteisöllisyys. Vertaistuki on vaikuttava tuen muoto ja on huolehdittava siitä, että järjestöjen tarjoaman vertaistuen muodot otetaan keskeiseksi osaksi perheiden tukea ja palvelujärjestelmää. Lisäksi tarvitaan erilaisia kohtaamisareenoja (fyysisiä, mutta myös virtuaalisia) ja näitä tukevia rakenteita.

Vapaaehtoisilla tulee olla mahdollisuus saada tehtäväänsä ammatil-lista tukea. Järjestöiltä löytyy hyviä esimerkkejä ja osaamista niin vapaaehtoistoiminnasta kuin sitä tukevista rakenteista. Päällekkäistä kehittämistyötä ei ole syytä tehdä, vaan hyödyntää järjestöjen osaamista.

Yhteisöllisyyttä tukemalla voidaan vahvistaa niin yksilöiden kuin perheiden hyvinvointia. Ihmisten välinen luottamus on keskeinen yhteisön hyvinvoinnin ja henkisen kestävyyden lähtökohta. Siksi tulee yhdessä jär-jestöjen kanssa luoda ympäristöjä, joissa ihmiset voivat osallistua ja luoda myös keskinäisiä avunantover-kostoja ja ystävyyssuhteita palvelujen rinnalla. Yksi vertaisuutta ja yhteisöllisyyttä tukeva palvelu on perhe-keskusten avoin ja kynnyksetön toiminta. Perhekeskuksia tulee kehittää nimenomaan lähipalveluna.

Arjen sujuvuus lähtee ihmisten osallisuudesta, heidän kohtaamisestaan ja siitä, että kokemustietoa hyödyn-netään mm. palvelujen ja toimintojen suunnittelun apuna. Lisäksi keskeistä on, että lasten ja perheiden mo-ninaisuus huomioidaan niin perhepoliittisessa päätöksenteossa kuin palveluissa.

Laadukkaat, kaikille yhtäläisesti tarjottavat, universaalit palvelut tukevat arkea ja vanhemmuutta eri tilanteissa. Arjen tukiverkkojen vahvistaminen on keskeinen osa myös järjestöjen työtä. Näiden lisäksi huomiota tulee kiinnittää siihen, että etuusjärjestelmä takaa riittävän toimeentulon elämän haastavissa tilanteissa ja työn ja perheen onnistunut yhteensovittaminen on mahdollista kaikissa elämäntilanteissa.

Aktiivinen hyvinvoinnin rakentaminen tukee ihmisiä ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistaan. Lähtökohtana on kasvatuskumppanuus ja yhteistyö perheen kanssa.

Palvelujen ja toimintojen kehittämisen näkökulmasta on keskeistä, että tuki tuodaan niihin arjen kasvuympäristöihin, jossa lapset ja perheet ovat muutoinkin, kuten neuvola, varhaiskasvatus, koulu, oppilashuolto, kirjasto tai nuoriso- ja vapaa-ajan palvelut. Lisäksi keskeistä on, että tarjolla on erilaisia ja erimuotoisia perheiden tarpeisiin vastaavia palveluja ja tukimuotoja (mm. avoimet kohtaamispaikat ja vertaistuki, virtuaalinen tuki, ryhmämuotoinen tuki tai kotiin vietävä apu). Tässä perhekeskusmallin luominen ja levittäminen on keskeisessä roolissa.

Lisäksi palvelujen laatua turvaamaan tarvitaan palvelulupaukset kansallisella tasolla – palvelujen laatu ei saa riippua siitä, minkä kunnan alueella perhe asuu. Palvelut ja järjestöjen toiminnot tulee kuvata paikallisesti ja alueellisesti yhteistyössä järjestöjen kanssa, jotta ihmiset tietävät, mitä palveluja ja millaista tukea on saatavilla. Perheillä tulee olla myös riittävästi tietoa omalla alueellaan järjestettävistä palveluista ja toiminnoista. Tätä tukee toimiva palveluohjaus, jota voidaan toteuttaa monin eri tavoin:

perinteisesti kasvok-kain tai vaikkapa palveluchatin muodossa.

Eriarvoisuuden vähentämiseen tulee pyrkiä aktiivisesti. Samalla on keskeistä, että tuetaan perheen omia voimavaroja. Avun ja tuen tarjoamisen lähtökohtana tulee aina olla perheen ja lapsen tilanne, ei se, mitä palveluja on tarjolla. Tämä edellyttää lapsen ja perheen tilanteen ja tarpeiden huolellista kartoitusta. Huo-lellinen arvio edesauttaa lapsen ja perheen tilanteen tuntemista ja tarpeiden sekä niitä vastaavien palvelujen ja tuen löytämistä.

Perheen tilanne voi edellyttää monialaista yhteistyötä sekä pitkäkestoista auttamista, jolloin korostuu pal-veluverkoston saumaton toimivuus. Työskentelyn tulee olla yksilön tarpeista lähtevää, mutta perheen ko-konaisuuden huomioivaa. Järjestöjen vankka osaaminen ja niiden tarjoamat vaativat erityispalvelut ovat resurssi jota tulee hyödyntää.

 

  • Toiminnanjohtaja Hanna Heinonen, Lastensuojelun Keskusliitto, p. 040 838 4027
  • Toiminnanjohtaja Ulla Siimes, Suomen Vanhempainliitto, p. 040 553 0981
  • Pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta, Pelastakaa Lapset, p. 050 462 1148
  • Pääsihteeri Milla Kalliomaa, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, p. 075 324 5552
  • Pääsihteeri Riitta Särkelä, Ensi- ja Turvakotien liitto, p. 050 63663
  • Toimitusjohtaja Eija Koivuranta, Väestöliitto, p. 050 574 1775

#hyvinvointiloikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Takaisin ylös