Lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan kansallinen suunnitelma

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys esittävät, että koronatilanteen kielteisten vaikutusten vähentämiseksi ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi laaditaan kokonaisvaltainen kansallinen suunnitelma.

Koronaviruspandemia ja sen myötä toteutetut rajoitustoimet ovat vaikuttaneet laajasti ja syvällisesti koko yhteiskuntaan. Vaikutukset lapsiin ja nuoriin ovat olleet erityisen suuret. Rajoitukset ovat sulkeneet tai ohentaneet lasten ja nuorten arjen kannalta keskeisiä palveluita, kuten varhaiskasvatusta, koulua, vapaa-ajan palveluita ja sosiaali- ja terveyspalveluita.

Kriisi vaikuttaa eriasteisesti eri lapsiryhmiin. Vaikka tilanne vaikuttaa kaikkiin lapsiin ja nuoriin, vaikutusten kesto ja laajuus ovat erilaisia. Pitkä poissaolo varhaiskasvatuksesta, koulusta ja harrastuksista vaikuttaa erityisesti heikommassa asemassa oleviin lapsiin ja lapsiin, jotka tarvitsevat useampia palveluja ja erityistä tukea. Monet lasten ja nuorten palvelut ovat olleet katkolla tai niitä on supistettu poikkeusaikana. Etäkoulunkäynti on sujunut eri oppilailla hyvin eri tavoin ja siihen on vaikuttanut muun muassa se, minkälaiset mahdollisuudet vanhemmilla on ollut tukea lasta koulutyössä. Lasten hyvinvointi on eriytynyt jo ennen korona-aikaa, ja poikkeusolot vahvistavat eriytymiskehitystä.

Kriisi uhkaa lisätä lasten keskinäistä eriarvoisuutta. Ei riitä, että lapsiväestöä tarkastellaan yleisellä tasolla, vaan on tunnistettava lapsiryhmät, joiden hyvinvoinnin turvaaminen koronakriisissä vaatii erityistä panostusta. Tällaisia lapsiryhmiä ovat esimerkiksi lapset, joiden perheiden toimeentuloa kriisi on heikentänyt, vammaiset, pitkäaikaissairaat ja erityistä tukea tarvitsevat lapset, kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset sekä lapset, joiden perheissä on mielenterveys- tai päihdeongelmia. Poikkeusajat ovat kuormittaneet myös vanhempia, mikä lisää vanhemmuuden tuen tarvetta. Eriarvoistumiskehityksen torjuminen vaatii riittäviä ja riittävän pitkäaikaisia tukitoimia.

Eriarvoistumiskehitystä pitää torjua tehokkaasti koko palvelujärjestelmän keskinäistä yhteistyötä vahvistamalla. Toimenpiteenä koulujen ja päiväkotien avaaminen ennen kesää ei yksin riitä. Poikkeusolojen aikana on ylitetty ammattiryhmien välisiä rajoja, mitä tulee jatkossakin hyödyntää lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksessa on vahvistettava moniammatillisuutta. Lisäksi tiedonkulkua kouluterveydenhuollon ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten välillä on tehostettava. Vaikka koulussa lasten erityistarpeet tunnistetaan, monet jäävät ilman tarvittavia jatkotutkimuksia ja tukitoimia. Syynä tähän ovat muuan muassa riittämättömät resurssit, pirstaleinen terveydenhuollon hallintorakenne ja asiakastietojärjestelmien välinen kuilu,

Edessä oleva koulujen lomakausi pitkään jatkuneen poikkeusajan jälkeen on erityisen kriittistä aikaa. Lasten ja nuorten kesäaikainen harrastustoiminta on tässä tilanteessa hyvin tärkeää. Kesätoiminnan tulisi sisällöltään perustua lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja turvallisen ryhmän tukemiseen.

Lapsen tai nuoren tarvitsemat tukitoimet tulisi kartoittaa ja järjestää koulun alkaessa mahdollisimman pikaisella aikataululla.  Lasten ja nuorten palatessa syksyllä kouluun tulisi kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon palveluiden lisääntyneeseen kysyntään varautua. Peruskoulunsa päättävien oppilaiden kohdalla tulisi varautua seuraavalla lukukaudella kymppiluokkien järjestämiseen.

Koronakriisin kielteisten vaikutusten minimoimiseksi tarvitaan kokonaisvaltainen suunnitelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja edistämiseksi. Lasten, nuorten ja perheiden palveluihin tarvitaan lisävoimavaroja, jotta koronakriisin haitallisia vaikutuksia voitaisiin vähentää.

Erityisesti tarvitaan lisävoimavaroja koulujen ja oppilaitosten oppilas- ja opiskelijahuoltoon, oppimisen tukeen, koulunkäynninohjaajien työhön, äitiys- ja lastenneuvolatyöhön ja perheneuvoloihin, perheiden kotiin vietäviin palveluihin kuten perhetyöhön, lastensuojeluun, lasten- ja nuorisopsykiatriaan sekä päihdepalveluihin ja aikuisten mielenterveystyöhön. Lapsiperheiden toimeentuloturvaan tarvitaan lisäpanostuksia. Näitä voisivat olla toimeentuloetuuksien lapsikorotusten nostaminen ja määräaikainen lapsilisän korotus.

On pidettävä huolta, ettei koronakriisin hoidossa toisteta 1990-luvun laman virheitä. Laman seurauksena tehdyillä palveluiden leikkauksilla heikennetiin merkittävästi lasten ja perheiden tilannetta. Lasten ja perheiden peruspalveluita karsittiin ja ehkäisevästä työstä tingittiin. Koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin, lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas ja koulujen ja päiväkotien resursseissa ja henkilömitoituksissa säästettiin.

Poikkeusolot tulevat myös lisäämään tuen ja palveluiden, kuten mielenterveys- ja lastensuojelupalveluiden sekä toimeentuloturvan, tarvetta. Leikkausten sijaan tarvitaankin lisää resursseja. Ilman panostuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin eriarvoisuus kasvaa ja oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa heikkenee. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen.

Helsingissä 8.5.2020

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
puheenjohtaja, professori Mirjam Kalland
pääsihteeri Milla Kalliomaa

Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry
puheenjohtaja, professori Per Ashorn
pääsihteeri, LT Péter Csonka