Lapsivaikutusten arviointi pikaisesti lainsäädäntöön

Valtion ja kuntien toimenpiteet ja taloudelliset päätökset eri toimialoihin vaikuttavat kunnissa merkittävästi perheiden sekä lasten ja nuorten peruspalvelujen laajuuteen, saatavuuteen ja laatuun. Toimenpiteillä on erittäin kauaskantoiset heijastukset perheiden, lasten ja nuorten elämään, hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Kuntien ratkaisut ovat myös hyvin erilaisia, joten lasten ja nuorten tilanne, palveluiden saatavuus sekä lähtökohdat mm. jatko-opinnoille ovat hyvin erilaisia asuinkunnasta riippuen.

Me allekirjoittaneet järjestöt olemme äärimmäisen huolissamme siitä, että tehtäessä näitä toimia ja päätöksiä maassamme toistetaan edellisen taloudellisen laman aikana, 1990-luvulla, tehtyjä virheitä.

Peruspalveluihin 1990-luvulla kohdistuneiden säästöpäätösten ja toimien seurauksia on tutkinut useissa eri raporteissaan mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 1990-luvun laman lapsista tehty poikkeuksellisen laaja tutkimus piirtää karun kuvan huono-osaisuuden periytymisestä. Tutkimuksesta käy ilmi, että joka neljännellä vuonna 1987 syntyneellä on tilillään rikoksia tai rikkomuksia, joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia ja joka kuudes on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Tutkijat selittävät laman aikaan lapsuutensa eläneiden pahoinvointia sillä, että perheiden lamanaikaiset vaikeudet heijastuivat lapsiin. Tutkijoiden mukaan lamanaikaisten säästöjen vaikutukset lasten tulevaisuuteen ennakoitiin jo niitä tehdessä.

Monet nyt palveluihin ja palvelujen laatuun kohdistuvat leikkaukset aiheuttavat myöhemmin kuluja korjaavina toimenpiteitä. Nämä kulut ovat moninkertaiset verrattuna ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kuluihin. Varhainen investointi paitsi vaikuttaa enemmän, myös säästää rahaa. Esimerkiksi jos lapsi joudutaan ottamaan huostaan ja sijoittamaan lastensuojelulaitokseen, maksaa se noin 90 000 euroa vuodessa. Tällä vastaavalla rahalla saataisiin intensiivistä perhetyötä seitsemäksi vuodeksi.

Toisaalta voidaan todeta esimerkiksi koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta, että oppilaiden saamassa opetuksen määrässä voi olla merkittäviä, jopa lukukauden mittaisia eroja asuinpaikasta riippuen. Lisäksi myös koulutuksen laadussa on merkittäviä eroja kuntien välillä. Myös lasten oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen rajoitetaan vanhempien työ- ja perhetilanteen perusteella arvioimatta todellisesti perheen voimavaroja. Väestöliiton tuoreen Perhebarometrin 2014 mukaan päivähoito, koulu ja terveydenhuolto ovat asioita, joista vastaajien mielestä saa vähiten leikata.

Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelman (2011) mukaan ”lapsivaikutusten arviointia lisätään kaikessa päätöksenteossa”. Pääministeri Stubbin hallituksen ohjelman (2014) mukaan ”hallitus kiinnittää huomiota ja arvioi lainsäädäntötyössä ja päätöksenteossa perheiden, erityisesti lapsiperheiden, asemaa.” Lapsivaikutusten arvioinnin tärkeys on ollut esillä monissa muissakin ohjelmissa ja julistuksissa, kuten Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa 2012–2015. Tavoitteet eivät ole toteutuneet.

Suositus lapsivaikutusten arvioinnista ei ole riittävä, mikä käy ilmi useiden vuosien aikana tehtyjen arviointien määrästä. Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvia vaikutuksia tunnistettiin vuonna 2012 vain kolmessa prosentissa hallituksen esityksiä, mikä on sama määrä kuin vuonna 2009.

Allekirjoittaneet järjestöt edellyttävät, että Lapsen oikeuksien sopimuksen täyttäessä 25 vuotta, on korkea aika säätää lapsivaikutusten arvioinnista Suomessa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaisesti kaikissa lainsäädäntöelimien, hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on päätöksenteon ensisijaisena harkintaperusteena oltava lapsen etu. Lapsivaikutusten arvioinnilla varmistetaan lapsen edun ensisijaisuus harkinnassa. Arvioinnissa ennakoidaan vaikutukset, joilla päätöksellä voi olla lasten hyvinvointiin ja heidän oikeuksiensa toteutumiseen. Arvioinnin lähtökohta on lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet.

Lapsivaikutusten arvioinnin kirjaamista lainsäädäntöön on ehdotettu aiemmin mm. opetusministeriön asettamassa työryhmässä, jonka muistioon asia sisältyy: Lapsi- ja nuorisopolitiikan koordinaation vahvistaminen (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:15) Työryhmämuistiossa lapsivaikutusten arvioinnista todetaan mm. seuraavaa:

”Lapsivaikutusten (alle 18-vuotiaisiin kohdistuvien vaikutusten) arviointi on tärkeää, jotta voidaan arvioida YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan edellyttämällä tavalla lapsen etua yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Lapsivaikutusten arvioinnin merkitystä korostaa myös se, ettei lapsilla ole ääni- ja vaalioikeutta, joten valtion ja kuntien päätöksentekijöiden tulee kiinnittää erityistä huomiota lasten oikeuksien ja edun huomioon ottamiseen. Päätösten lapsivaikutusten arvioinnin velvoitteesta ei ole tällä hetkellä säädetty missään lainsäädännössä suoranaisesti. Lainvalmistelussa lapsivaikutusten arvioinnin on katsottu perustuvan (Paremman sääntelyn ohjeet) perustuslain 6 §:ään lapsen yhdenvertaisesta kohtelusta sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen (3 artikla). Lapsivaikutusten arvioinnin kehittämisen tueksi tarvitaan täsmällisempää lainsäädäntöä.”

Työryhmä esitti lainsäädäntöön säännöstä lapsivaikutusten arvioinnista:

Säännöksen mukaan lapsivaikutukset tulisi arvioida kun

1) valmistellaan lainsäädäntöä, jolla on vaikutuksia lasten hyvinvointiin tai kasvu- ja elinoloihin;
2) valmistellaan valtion tai kunnan talousarviota;
3) kunnassa valmistellaan lasten palvelujen järjestämistä tai palveluverkkoa koskevia päätöksiä; sekä
4) laaditaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaista maakuntakaavaa, yleiskaavaa, kuntien yhteistä yleiskaavaa, asemakaavaa tai rakennusjärjestystä.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea tehostamaan pyrkimyksiään varmistaa, että lapsen edun periaate otetaan asianmukaisesti huomioon kaikissa lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenkäyntimenettelyissä sekä kaikissa lapsia koskevissa ja lapsiin vaikuttavissa toimintapolitiikoissa, ohjelmissa ja hankkeissa ja että sitä sovelletaan niissä johdonmukaisesti (lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevat päätelmät 2011, kappale 27).

Allekirjoittaneet järjestöt esittävät, että lapsivaikutusten arviointi kirjataan lainsäädäntöön, jotta lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukainen lapsen edun ensisijaisuuden periaate huomioitaisiin nykyistä paremmin valtion ja kuntien lapsia koskevissa päätöksenteossa ja toimissa. Lapsivaikutusten arviointi tulee kirjata lainsäädäntöön siten, että se koskee sekä valtion että kuntien toimintaa.

Järjestöt esittävät, että seuraavan hallituksen ohjelmaan kirjataan lapsivaikutusten arvioinnin lainsäädäntöhanke, jossa valmistellaan tarvittavat lakimuutokset. Toivomme, että asian valmistelu aloitetaan jo tällä hallituskaudella.

Suomen Vanhempainliitto ry, puheenjohtaja Susanna Saranlinna ja toiminnanjohtaja Ulla Siimes
Mannerheimin Lastensuojeluliitto, pääsihteeri Mirjam Kalland
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, puheenjohtaja Olli Luukkainen
Pelastakaa Lapset ry, pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta
Suomen UNICEF ry, ohjelma- ja vaikuttamistyön johtaja Inka Hetemäki
Väestöliitto ry, puheenjohtaja Maria Kaisa Aula ja toimitusjohtaja Helena Hiila-O’Brien