Lapsen oikeuksien yhteistyöverkosto: Talouden sopeutustoimet lisäävät lasten eriarvoisuutta

Lapsen oikeuksien sopimuksen kansallinen yhteistyöverkosto korostaa lapsivaikutusten arvioinnin merkitystä kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa lapsen edun toteutumisen varmistamiseksi. Myös tietoisuutta lasten oikeuksista on edelleen parannettava.

Julkisen talouden sopeutustoimet vaikuttavat merkittävästi lasten ja nuorten arkeen. Leikkaukset lasten ja nuorten palveluihin, kuten varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja vapaa-ajan palveluihin, sekä lapsiperheiden sosiaaliturvaan lisäävät eriarvoisuutta. Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen ja päiväkotien ryhmäkokojen kasvattaminen sekä koulutusleikkaukset heikentävät mahdollisuuksia tukea lasten hyvinvointia ja kehitystä. Huolestuttavaa on myös, että hallitusohjelman mukaan kuntien ei tarvitsisi enää noudattaa esimerkiksi nuorisolakia, kirjastolakia eikä liikuntalakia. Kunnan järjestämällä vapaa-ajan toiminnalla on erityisen suuri merkitys pienituloisessa perheessä elävän lapsen harrastamismahdollisuuksien kannalta.

Lapsiperheköyhyys on kääntynyt nousuun ja tällä hetkellä maassamme noin joka kymmenes lapsi asuu köyhässä perheessä. Köyhyys koskee yhä useammin myös perheitä, joissa vanhemmat ovat työssä. Sirpaleinen työmarkkina-asema, pätkätyöt, lyhyiden työsuhteiden ja työttömyyden vuorottelu sekä matalapalkkaisuus aiheuttavat enenevässä määrin taloudellista ahdinkoa lapsiperheissä. Erityisen tukalassa asemassa ovat yksinhuoltajaperheet. Lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on nyt 30 prosenttia alempi kuin vuonna 1994 ja kotihoidon tuen taso on huomattavasti matalampi kuin 20 vuotta sitten.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan lasten ja nuorten hyvinvointi eriytyy voimakkaasti heidän vanhempiensa koulutuksen, sosioekonomisen aseman ja taloudellisen tilanteen mukaan. Perheen varattomuus kaventaa lapsen mahdollisuuksia osallistua elinpiirinsä tavanomaisiin toimintoihin ja valintoihin ja johtaa ulkopuolisuuden kokemuksiin. Köyhyys rajoittaa lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia koulussa, harrastuksissa ja lähiympäristössään.

Kotitausta määrittelee yhä enemmän myös lasten koulutuspolkua ja oppimistulosten eriytymistä, vaikka perheiden erilaiset mahdollisuudet tukea lastensa koulunkäyntiä eivät saisi asettaa lapsia eriarvoiseen asemaan. Noin joka viidennen suomalaisen lapsen koulunkäynti päättyy vailla ylioppilastutkintoa tai ammatillista perustutkintoa.

Taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevien perheiden lasten on todettu kantavan huolta perheen taloustilanteesta samalla kun perheen toimeentulohuolet kuormittavat vanhempia ja ovat riskitekijä vanhempien jaksamiselle. Lapsiperheiden köyhyys aiheuttaa huono-osaisuuden ylisukupolvistumista. Sen kierteen katkaisemisessa korostuu ennaltaehkäisevien ja hyvinvointia tukevien palveluiden merkitys.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsella on oikeus hänen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. Sopimus myös edellyttää, että päätösten lapsivaikutukset arvioidaan ja lapsen etu asetetaan etusijalle päätöksenteossa. Arvioinnin avulla voidaan myös lieventää leikkausten vaikutuksia heikommassa asemassa olevien lasten ja perheiden arkeen.

Viimeisimmissä suosituksissaan Suomelle YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea tehostamaan pyrkimyksiään tukea vähäosaisia perheitä sekä takaamaan kaikille lapsille oikeuden riittävään elintasoon. Lapsen oikeuksien komitea lisäksi suosittelee, että Suomi toteuttaa tarvittavat toimet lasten köyhyyttä koskevien tietojen kokoamiseksi ja analysoimiseksi laajamittaisesti.

Myös Euroopan komissio on antanut jäsenmailleen suosituksen ”Investoidaan lapsiin ja murretaan huono-osaisuuden kierre” lapsiperheköyhyyden ja lasten sosiaalisen syrjäytymisen estämiseksi. Lapsiin investoiminen merkitsee myös lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämistä. Euroopan komission suosituksissa korostetaan ennaltaehkäisevien toimien merkitystä, joiden avulla lapsille ja perheille varmistetaan riittävät palvelut, joilla tuetaan lasten hyvinvointia. Avainasemassa ovat laadukas varhaiskasvatus, yhdenvertainen mahdollisuus koulutukseen sekä turvallinen, terveellinen ja lapsiystävällinen asuin- ja elinympäristö.

Ohjelmajohtaja Miia Pitkänen, Lastensuojelun Keskusliitto
Johtava asiantuntija Esa Iivonen, Mannerheimin lastensuojeluliitto
Kotimaan vaikuttamistyön päällikkö Mirella Huttunen, Suomen UNICEF ry
Ylitarkastaja Terhi Tuukkanen, Lapsiasiavaltuutetun toimisto