Lapsen etu lastensuojelussa edellyttää kiinteää yhteistyötä sosiaalitoimen ja terveystoimen välillä
Tuen antaminen lapsiperheille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tulee aina olla lasten ja perheiden palveluiden ensisijainen tehtävä. Lastensuojelun viimesijaiseen toimenpiteeseen, lapsen huostaanottoon, turvaudutaan kun varhaisessa vaiheessa tarjotut palvelut, peruspalveluiden kautta saatu tuki vanhemmuudelle ja perheen tukeminen kotiin annettavien palveluiden avulla eivät riitä turvaamaan lapsen terveyttä, hyvinvointia ja kasvua.
Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Lääkäriliitto ovat huolissaan siitä, ettei nykyinen lastensuojelutyö riittävästi turvaa lapsen etua.
Järjestöjen mielestä ongelmia liittyy vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön lapsen ollessa sijoitettuna kodin ulkopuolelle, aikuispalvelujen ja lastensuojelun liian vähäiseen yhteistyöhön sekä sijaishuoltopaikkojen vaihtelevaan laatuun.
Edellä olevan perusteella järjestöt haluavat tulevan hallituksen kiinnittävän huomiota seuraaviin näkökulmiin:
1. Lapsen oikeus pysyviin ihmissuhteisiin on turvattava huostaanoton yhteydessä. Lapsen omat näkemykset on selvitettävä aktiivisesti ja kattavasti.
2. Terveydenhuollon asiantuntemusta, erityisesti psykiatrian ja päihdehuollon, on hyödynnettävä lastensuojeluun liittyvissä aikuispalveluissa.
3. Sijaishuoltopaikkojen kyky tarjota lapselle turvallinen ja tasapainoinen fyysinen ja psyykkinen kasvuympäristö tulee taata. Tämä edellyttää riittävää osaamisen tasoa ja laatua, joita voidaan parantaa koulutuksella ja valtakunnallisilla laatukriteereillä.
Lapsi tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen turvallisen ja ennakoitavissa olevan kasvuympäristön sekä mahdollisuuden kiinnittyä ja kiintyä. Huostaanotettujen lasten ihmissuhteista tulee pahimmillaan sarja katkonaisia ja toisistaan irrallaan olevia suhteita, mikä saattaa estää lapsen tasapainoisen kasvun ja kehityksen sekä huostaanoton perimmäisen tavoitteen eli lapsen ja perheen tilanteen korjaantumisen. Lapsen edun näkökulmasta haitallisia ovat yhtä lailla useat epäonnistuneet kotiuttamisyritykset kuin tilanteet, joissa lapselle on saattanut kertyä sijoituksia jopa 15 eri sijaishuoltopaikkaan.
– Kun päädytään lapsen sijoittamiseen, on sijaishuoltopaikka valittava yksilöllisten tarpeiden ja tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Tämä edellyttää sekä lapsen että vanhempien tarpeiden huomioimista sekä sijaishuoltopaikan mahdollisuuksia vastata niihin, järjestöt muistuttavat.
Selvitysten mukaan huostaanotettujen lasten perheiden jälleenyhdistämisen esteenä ovat useimmiten vanhempien terveys-, mielenterveys- ja päihdeongelmat, rikollinen toiminta, asunnottomuus, väkivaltaisuus sekä vanhempien riittämättömät voimavarat lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen takaamiseksi.
Lastensuojelu keskittyy lapsen asioihin. Palvelujärjestelmän yhtenä heikkoutena ovat puutteet sijoitettujen lasten vanhempien kanssa työskentelyssä ja tiedonkulun katkokset eri toimijoiden kesken. Vanhempien oman kokemuksen sekä sijaishuollossa toimivien näkemysten mukaan vanhempien kanssa työskentely ei ole aina toimivaa ja vastuutoimijatahosta on epäselvyyttä, vaikka lastensuojelulaki edellyttää että huostaanotettujen lasten vanhemmille tehdään lapsen sijoituksen yhteydessä oma asiakassuunnitelma.
Järjestöt muistuttavat, että lastensuojelussa tarvitaan monien eri asiantuntijatoimijoiden osaamisen valjastamista perheiden tueksi. Tällä hetkellä selkeimpiä puutteita on aikuisten palvelujen, mielenterveys- ja päihdepalvelujen ja lastensuojelun välisessä yhteistyössä.
– Toimiva lastensuojelu edellyttää, että terveydenhuollon asiantuntemus kiinnitetään osaksi vanhempien kuntoutumiselle asetettavien tavoitteiden suunnittelua ja arviointia sekä toimenpiteiden vaikuttavuuden seurantaa.
Jos terveys- ja sosiaalitoimen yhteisen arvion mukaan kuntoutumista ei ole tapahtunut ensimmäisten sijoitusta seuraavien vuosien aikana tai muutokset ovat lyhytaikaisia, on järjestöjen mielestä lapsen edun mukaista arvioida myös pitkäaikaisemman sijoituksen mahdollisuutta.
Oikeaa sijaishuoltopaikkaa sekä lapsen kotiinpaluuta koskevat ratkaisut on tehtävä eri toimijoiden välisessä yhteistyössä niin että lapsen etu on keskiössä. Tämä edellyttää sekä lapsen vastuusosiaalityöntekijältä perheen jälleenyhdistämistyöskentelyn hyvää suunnittelua, että riittävää osaamista myös sijaishuoltopaikoilta.
Lapsen edun arviointi edellyttää lapsen näkemysten selvittämistä sekä nykytilan ja tulevaisuuden huolellista arviointia. Lapsen kotiinpaluun edellytyksenä on aikuisten kuntoutuminen, jonka arvioimiseen tarvitaan tilanteesta riippuen eri terveys- ja sosiaalialan ammattilaisia.
Sijaishuollon työntekijöiden osaamisen tasosta on järjestöjen mielestä huolehdittava täydennyskoulutuksen keinoin sekä varmistettava saumaton yhteistyö lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa.
– Sijaishuoltopaikkojen toimintakäytäntöjen yhtenäistämisen ja osaamisen tason turvaamiseksi tarvitaan sijaishuoltoon valtakunnalliset laatukriteerit, järjestöt ehdottavat.
Lisätietoja:
toiminnanjohtaja Seppo Sauro, Lastensuojelun Keskusliitto, p. 040 504 2101
toiminnanjohtaja Heikki Pälve, Suomen Lääkäriliitto, p. 050 564 7345
liittohallituksen puheenjohtaja, lasten -ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Linnea Karlsson, p. 040 744 5052