Kotihoidon tukiajan puolittamisesta tulisi luopua

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää sekä kotihoidon tukikauden puolittamista vanhempien kesken että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista huonoina ratkaisuina, koska ne eivät huomioi lasten yksilöllisiä tarpeita ja perheiden erilaisia tilanteita.

Kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken kaventaa perheiden mahdollisuutta valita lapsen yksilölliseen tarpeeseen parhaiten sopiva hoitojärjestely. Kotihoidon tuki on ollut tähän saakka joustava järjestelmä.

Myös hallituksen esitysluonnoksessa todetaan nykyisen lastenhoidon tukijärjestelmän olevan perusrakenteeltaan hyvin toimiva. Pienten lasten hoiva on perustunut kotihoidon ja päivähoidon joustavaan yhdistämiseen. Kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken vie merkittävässä määrin tätä joustavuutta pois, mikä on perheiden kannalta ongelmallista.

MLL pitää tärkeänä, että lasten yksilölliset tarpeet ja perhetilanteiden moninaisuus huomioidaan lapsia ja perheitä koskevassa lainsäädännössä. Perheiden moninaisuus on kasvanut ja perheet tarvitsevat erilaisia ratkaisuja pienten lasten hoitoon. On valitettavaa, että perheiden moninaisuuden kasvaessa lainsäädäntöä muutetaan suuntaan, jossa lasten yksilölliset tarpeet ja perheiden tilanteet huomioidaan aiempaa huonommin.

Esitetty kotihoidon tukiajan malli on perheille monimutkainen ja vaikeasti hahmottuva. Esimerkiksi vanhemman laskennallista tukikautta lyhentävät jaksot eivät ole välttämättä etukäteen tiedossa.

Uudistus lisää vanhempien epätietoisuutta perhevapaista ja perhe-etuuksista. Uudistus myös lisää byrokratiaa ja edellyttää Kelalta vanhempien neuvonnan merkittävää lisäämistä.

MLL ei pidä hyvänä sitä, että isän kotihoidon tukikautta lyhentäisi se, että hän saa isyysrahaa vanhempainrahakauden jälkeen.

Kotihoidon tukea on voinut saada myös sellaisessa tilanteessa, jossa lapsen hoitajana toimii muu henkilö kuin lapsen vanhempi, kuten esimerkiksi isovanhempi. MLL pitää valitettavana, että nyt tämä mahdollisuus ollaan viemässä perheiltä pois.

Kannatettava ja periaatteellisesti merkittävä asia on, että myös lapsesta erillään asuvalla vanhemmalla olisi oikeus kotihoidon tukeen, jos hän on lapsen huoltaja.

THL:n ja Kelan tutkimusosaston toteuttaman Perhevapaat 2013 –kyselyn mukaan selvä enemmistö pienten lasten vanhemmista vastustaa linjausta jakaa kotihoidon tukikausi tasan molempien vanhempien kesken. Eri mieltä ehdotuksesta oli 69 % äideistä ja 51 % isistä – äitien enemmistö oli täysin eri mieltä ehdotuksesta, isistäkin kolmannes. Kyselyssä vain 11 % parivuotiaiden lasten äideistä ja 14 % isistä oli samaa mieltä siitä, että kotihoidon tukikausi pitäisi jakaa puoliksi äidin ja isän kesken.

Kotihoidon tukiajan jakaminen tasan äidille ja isälle ei tule merkittävässä määrin lisäämään isien jäämistä hoitovapaalle kotihoidon tuen turvin. Isät ovat keskimäärin parempituloisia kuin äidit, mikä ohjaa perheen valintoja. Isän jääminen kotiin 341 euron kotihoidon tuen turvin on usein liian iso tulomenetys perheen taloudelle eikä siksi perheelle realistinen vaihtoehto, varsinkaan suurissa asutuskeskuksissa, joissa asumismenot ovat huomattavan korkeat.

Perhevapaakyselyssä noin kolme neljästä parivuotiaan lapsen isästä sanoo, että he eivät ole käyttäneet eivätkä aio käyttää hoitovapaata eikä sen ajalta maksettavaa kotihoidon tukea. Yleisimpänä hoitovapaan esteenä isät mainitsevat juuri perheen talouden. Yli puolet ansiotyössä olevista isistä (58 %) sanoo, että hoitovapaalle jääminen kotihoidon tuen turvin ei ole taloudellisesti mahdollista.

Perheiden mielipidettä tulisi kunnioittaa lastenhoidon tukien uudistamisessa. Vain hyvin pieni vähemmistö isistä ja äideistä kannattaa ehdotusta kotihoidon tukikauden puolittamisesta äidin ja isän kesken (Minna Salmi & Johanna Närvi: Perhepoliittiset uudistukset ja pienten lasten vanhempien mielipiteet, 2014).

Kotihoidon tukiajan puolittamisella pyritään kannustamaan erityisesti pienten lasten äitejä töihin.

Korkea työllisyysaste on sinänsä perustelu ja kannatettava tavoite. Kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken ei kuitenkaan tuo äideille töitä. Hallituksen esitysluonnoksessa ei esitetä, miten ratkaisu edistää äitien työllisyyttä. Päinvastoin, äitien työttömyysaste kasvaa, kun äitejä siirtyy kotihoidon tuelta työttömyysturvan piiriin. Pidempiä kotihoidon tukijaksoja ovat käyttäneet erityisesti pienituloiset ja matalasti koulutetut äidit, joilla ei usein ole työpaikkaa, johon palata. Tarvitaankin laaja-alaisia toimenpiteitä, jotta matalasti koulutettujen äitien työllisyysaste nousisi.

MLL korostaa, että lasten vanhempien työllisyysaste on Suomessa korkeampi kuin lapsettomien aikuisten. Perheen pikkulapsivaiheen jälkeen myös äitien työllisyysaste nousee meillä erittäin korkeaksi. Vuonna 2013 äitien, joiden nuorin lapsi oli 7-17-vuotias, työllisyysaste oli 88 %, kun lapsettomien 20-59-vuotiaiden miesten työllisyysaste oli vain 73 % ja naisten 78 %.

• Vuonna 2013 alle 18-vuotiaiden lasten vanhempien työllisyysaste oli 82 %, kun 20-59-vuotiaiden, joilla ei ollut alle 18-vuotiaita lapsia, työllisyysaste oli vain 76 %.
• Isien työllisyysaste oli 91 % ja lapsettomien miesten vain 73 %.
• Äitien työllisyysaste oli 74 % ja lapsettomien naisten 78 %.
• Kouluikäisten lasten (perheen nuorin lapsi 7-17-vuotias) äitien työllisyysaste oli 88 % ja isien 92 %

Lähde: Tilastokeskus: Työvoimatutkimus, Perheet ja työ vuonna 2013

MLL toteaa myös, että uudistusta ollaan tekemässä tilanteessa, jossa kotihoidon tuen käyttö on vähentynyt. Yli 9 kk-ikäisistä ja alle 3-vuotiaista lapsista oli vuoden 2000 lopussa kotihoidon tuen piirissä 58 % ja vuoden 2013 lopussa enää 49 %.

Merkille pantavaa on, että vaikka hallituksen esityksen valmistelu on aivan loppumetreillä, esityksestä puuttuvat edelleen sekä lapsiin kohdistuvien vaikutusten että sukupuolten tasa-arvoon kohdistuvien vaikutusten arviointi.

MLL muistuttaa, että lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti kaikissa toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (sopimuksen 3 artiklan 1 kappale). Jotta lapsen etua voidaan arvioida päätöksenteossa ensisijaisena harkintaperusteena, tulee olla tietoa siitä, miten eri ratkaisuvaihtoehdot vaikuttavat erilaisissa tilanteissa olevien lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin. Tämä edellyttää lapsivaikutusten arvioinnin tekemistä ennen päätöksentekoa.

MLL pitää erittäin suurena ongelmana, että hallituksen esitysluonnoksesta lapsivaikutuksen arviointi puuttuu kokonaan. YK:n lapsen oikeuksien komitea korostaa, että vaikutusten arviointia on hyödynnettävä päätöksentekoprosessissa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Lapsivaikutusten arviointi tulisi tehdä ennen kuin hallituksen esityksen pääkohdat on linjattu. Nyt näin ei ole toimittu.

Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelman (2011) mukaan ”lapsivaikutusten arviointia lisätään kaikessa päätöksenteossa”. Pääministeri Stubbin hallituksen ohjelman (2014) mukaan ”hallitus kiinnittää huomiota ja arvioi lainsäädäntötyössä ja päätöksenteossa perheiden, erityisesti lapsiperheiden, asemaa.”

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksessa vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvia vaikutuksia tunnistettiin vuonna 2012 vain kolmessa prosentissa hallituksen esityksiä, mikä on sama määrä kuin vuonna 2009.

MLL toivoo, että hallitus toimii lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla sekä oman ohjelmansa mukaisesti ja arvioi lastenhoidon tukia koskevan hallituksen esityksen lapsi- ja perhevaikutukset.

Arvioinnissa tulee huomioida vaikutukset erilaisissa tilanteissa oleviin lapsiin ja perheisiin. Kotihoidon tukikauden puolittaminen vanhempien kesken vaikuttaa eri tavoin erilaisissa tilanteissa oleviin perheisiin. Perheissä, joissa vanhemmilla on korkeat ja suunnilleen samansuuruiset tulot, on huomattavasti paremmat mahdollisuudet kotihoidon tukiajan jakamiseen molemmille vanhemmille, kuin perheissä, joissa vanhempien tulotaso on matala tai tulot jakautuvat vanhempien kesken epätasaisesti.

Esimerkiksi pienituloisissa perheissä tai perheissä, joissa vain toisella vanhemmalla on toistaiseksi voimassa oleva työsuhde, mahdollisuudet valita lapsen yksilölliseen tilanteeseen parhaiten sopiva hoitojärjestely heikkenee.

THL:n ja Kelan tutkimusosaston Perhevapaakyselyn mukaan hoitovapaalla ovat olleet kaikkein yleisimmin isät, joiden puolisolla on korkeakoulutus. Vähemmän koulutettujen äitien puolisoista hoitovapaalle jää huomattavasti harvempi. Perhevapaakyselyn tulosten mukaan monessa perheessä isän ratkaisuun kotihoidon tuelle jäämisestä vaikuttaa myös se, että perheen äidillä ei ole työpaikkaa, johon mennä.

Isät, joiden puolisolla on vähän koulutusta, käyttävät hoitovapaata selvästi harvemmin kuin isät, joilla on korkeasti koulutettu puoliso. Samalla juuri vähän koulutetut ja heikossa työmarkkina-asemassa olevat äidit ovat niitä, jotka ovat kotihoidon tuella vielä lapsen ollessa parivuotias (Johanna Närvi: Äidit kotona ja työssä – perhevapaavalinnat, työtilanteet ja hoivaihanteet, 2014).

Kotihoidon tuen puolittaminen äidille ja isälle asettaa lapset keskenään eriarvoiseen asemaan lapsen vanhempien työmarkkina-aseman ja taloudellisen tilanteen perusteella. Tämä ei ole sopusoinnussa lapsen oikeuksien sopimuksen syrjimättömyysperiaatteen (sopimuksen 2 artikla) eikä perustuslain 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden kanssa. Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Yksilöllisen kasvun turvaaminen edellyttää kunkin lapsen tarpeiden huomiointia ja vaihtoehtoja lapsen hoidon järjestämisessä.

Kotihoidon tukikauden puolittaminen vanhempien kesken heikentää perheiden mahdollisuuksia valita lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja perheen tilanteeseen parhaiten sopiva vaihtoehto. Näin ollen kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken on ristiriidassa sekä perustuslain 19 §:n 3 momentin säännöksen kanssa sekä perustuslain 6 §:n 3 momentin säännöksen kanssa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu toteutuu, kun lapsen oikeudet toteutuvat mahdollisimman täysimääräisesti. Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että lapsen edun käsitteellä on tarkoitus varmistaa sekä kaikkien lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien täysimääräinen ja tehokas nauttiminen että lapsen kokonaisvaltainen kehitys. Ennakoivalla vaikutusten arvioinnilla varmistetaan lapsen edun ensisijaisuus harkinnassa.

Kotihoidon tuen muutos on erittäin merkittävä pienten lasten kannalta. Näin merkittävässä uudistuksessa on välttämätöntä, että toteutetaan ennakoiva vaikutusten arviointi, jotta lakiuudistus voidaan toteuttaa tavalla, joka parhaiten huomio lasten edun.

Koska lapsivaikutusten arviointia ei ole toteutettu, päätöksenteossa ei voida toteuttaa lapsen edun ensisijaisuutta siten, kuin lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleessa edellytetään.

MLL korostaa, että sosiaalisia oikeuksia koskevilla perus- ja ihmisoikeussäännöksillä on useita oikeusvaikutuksia, joista yksi on heikennyskieltovaikutus. Sillä tarkoitetaan, että perus- tai ihmisoikeussäännös kieltää heikentämästä oikeuden toteutumisessa saavutettua tasoa. Kotihoidon tukikauden puolittaminen vanhempien kesken kaventaa vanhempien mahdollisuutta valita lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja perheen tilanteeseen parhaiten sopiva pienen lapsen hoitojärjestely.

MLL:n mielestä kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken on perus- ja ihmisoikeussäännösten kannalta ongelmallinen. Jos hallitus päättää esittää eduskunnalle kotihoidon tuen puolittamista vanhempien kesken, tulee asia käsitellä myös eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.

Kotihoidon tukikauden puolittaminen vanhempien kesken toisi merkittävästi lapsia päivähoidon piiriin. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan kunnalliseen päivähoitoon siirtyisi muutoksen johdosta noin 10 000 lasta. Tämä edellyttää päivähoidon voimavarojen merkittävää lisäämistä ja investointeja päiväkotirakentamiseen. Jos kotihoidon tukiajan puolittaminen päätetään toteuttaa, tulee tämä huomioida kuntien valtionosuuksissa. Kunnille on myös annettava riittävästi aikaa valmistautua uudistukseen.

Jos uudistus päätetään toteuttaa, olisi perusteltua toteuttaa se vaiheittain eikä niin, että se tulisi kerralla voimaan, kuten nyt esitetään. Tukiajan jakaminen kerralla puoliksi ilman minkäänlaista tukikausien jakamisen porrastamista on erittäin huono ratkaisu.

Kuten hallituksen esityksessä todetaan, kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken lisää merkittävästi julkisen talouden kustannuksia. Valtiontalouden kehyspäätöksessä sekä valtion tulevien vuosien talousarvioissa tulee näihin lisämenoihin varautua.

Tasavertaista vanhemmuutta sekä isien ja äitien mahdollisuuksia pitää perhevapaita tulee eri keinoin edistää. Isien perhevapaiden käyttöä voidaan edistää vanhempainvapaan kehittämisellä huomattavasti tehokkaammin kuin kotihoidon tukiajan puolittamisella vanhempien kesken.
•MLL esittää, että oikeus vanhempainvapaaseen ja -rahaan ulotetaan siihen saakka kun lapsi täyttää 18 kuukautta. Osa pidennetystä vapaasta voitaisiin kiintiöidä isän/äidin/toisen vanhemman käyttöön.

•MLL esittää myös, että oikeus joustavaan hoitorahaan laajennetaan kaikkiin alle kouluikäisten lasten vanhempiin sekä perusopetuksen ensimmäisen ja toisen vuosiluokan vanhempiin.

MLL esittää, että kotihoidon tukiajan puolittamisesta vanhempien kesken luovutaan. Uudistuksesta ei ole laadittu lapsi- ja perhevaikutusten arviointia. Arviointi olisi tullut tehdä ennen kuin hallituksen esityksen keskeisestä sisällöstä päätetään.

Kotihoidon tukikauden puolittaminen heikentää vanhempien mahdollisuuksia valita lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja perheen tilanteeseen parhaiten sopiva lapsen hoitojärjestely.

Kotihoidon tukiajan puolittaminen vanhempien kesken toisi merkittävästi lapsia päivähoidon piiriin. Tämä edellyttää kunnilta huomattavia lisävoimavaroja sekä päivähoidon järjestämiseen että päiväkotirakentamiseen. Kunnilla ei ole tähän riittävää valmiutta eikä hallitus ole varautunut tukemaan kuntia.

Helsingissä 4.11.2014
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Mirjam Kalland
pääsihteeri

Esa Iivonen
asiantuntijalakimies