Juhlapuhe valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa 2014

Äiti on tärkein. Väite ei ole muodikas, ehkä jopa poliittisesti epäkorrekti. Mutta se on tosi. Äiti on tärkein. Tärkeys korostuu jo elämän alussa, itse asiassa jo ennen kuin syntyvästä lapsesta on tulevalla äidillä mitään tietoa. Jatkuvasti tulee lisää tutkittua tietoa siitä, kuinka äiti jo raskausvaiheessa vaikuttaa syntyvän lapsen kehitykseen enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä tai kukaan muu henkilö. Mitä äiti syö, kuinka hän nukkuu, kuinka hän huolehtii itsestään ja kuinka hänestä huolehditaan – kaikki nämä vaikuttavat suoraan vauvan syntymäpainoon, aivojen kehitykseen, terveyteen ja lukuisiin muihin asioihin. Pitkäaikaistutkimuksissa on myös todettu, että äidin raskauden aikainen mieliala on merkityksellinen lapsen myöhemmän kehityksen kannalta. Kun äidillä on raskausaikana ja syntymän jälkeen hyvä ja turvallista olla, se heijastuu myönteisesti myös lapsen kehitykseen.

Äiti on siis tärkein, mutta äiti ei ole ainoa tärkeä. Itse asiassa on erittäin tärkeää, ettei äiti ole se ainoa tärkeä. Kun äidillä on ympärillään muita itselleen ja lapselle myötämielisiä ihmisiä, äiti onnistuu äitinä paremmin. Äiti hyötyy siitä, että hänellä on toimiva parisuhde, ympärillään sukulaisia, ystäviä ja naapureita. Äiti tarvitsee lisäksi toimivaa terveydenhuoltoa, toimentuloturvaa ja erilaisia verkostoja jotta hän pystyisi toteuttamaan äitiyttä lapsen kannalta parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Äiti on siis tärkein, mutta tämä on vain tieteellinen tosiasia ja kuiva toteamus, ei kannanotto tai mielipide. Tärkeys ei pidä sisällään olettamusta hyvyydestä, erinomaisuudesta tai paremmuudesta. On lukuisia ihmisiä, joiden elämässä isä, sijaisvanhempi, adoptiovanhempi tai joku muu kuin äiti on ollut läheisin, paras, tai ainoa joka on huolehtinut. Heidänkin elämäänsä on kuitenkin vaikuttanut äiti, äidin puute tai äidin puutteellisuus.

Äitiys ei ole rationaalista. Äiti ei katso lastaan, ja ajattele: rakastan sinua koska olet niin fiksu. Rakastaisin sinua enemmän, jos olisit vielä fiksumpi. Ei. Äiti katsoo lastaan, ja ajattelee: rakastan sinua, olet ihana. Lapsella voi olla sairaus tai vamma, mutta rakkauden katseessa lapsi muuttuu kauniiksi ja suloiseksi, eikä sairaus tai vamma vähennä rakkauden määrää.

Äitiys ei ole rationaalista, kuten ei vanhemmuuskaan. Vanhemmuudessa tärkeää ei olekaan oikeaoppisuus ja rationaalinen tapa toimia, vaan aito mielenkiinto ja avoimuus suhteessa lapsen kokemusmaailmaan.  Epärationaalisuus tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että rakkaus lapseen on vahvasti latautunut, syvä ja järkkymätön. Tällaisen rakkauden ympäröimänä lapsi pystyy kasvamaan omaksi itsekseen, luottaen siihen että hän on hyväksytty myös puutteellisena.

Monet psykologit ja kasvatuksen asiantuntijat ovat korostaneet ammatillisen kasvatuksen ja vanhemmuuden (oli se sitten biologista, adoptiovanhemmuutta tai sijaisvanhemmuutta) välistä eroa. Erot löytyvät monesta ulottuvuudesta: ensinnäkin, vanhemman omistautuminen tehtäväänsä perustuu edellä mainittuun epärationaaliseen rakkauteen, ja juuri tämä tekee vanhemmuudesta samalla palkitsevaa ja vaativaa; suhteen pysyvyys on parhaimmillaan ja onnekkaissa tapauksissa elinikäinen ja suhteen merkitys ylittää kuoleman rajoja; suhde on ainutlaatuinen joka lapsen kanssa ja lapsi tuntuu ainutlaatuiselta, aina. Vanhemmuus on myös sitä, että sama henkilö tarjoaa sekä lämpöä ja hellyyttä että rajoja ja jämäkkyyttä.

Siihen omistautumisen tasoon mihin vanhempi pystyy, ei pysty kukaan ammattilainen lapsen elämässä, mutta jos nämä perustavaa laatua olevat osiot puuttuvat lapsen elämästä, ammattilainen on tehtävä parhaansa.

Hyvät palkitut äidit, te olette esimerkillänne osoittaneet, että rikkaaseen elämään sisältyy monenmoista – niin perhe-elämää kuin luottamustehtäviä, harrastuksia,  palkkatyötä ja vapaaehtoistoimintaa muiden hyväksi.  Teidän elämänkerroistanne heijastuu elämän kerroksellisuutta ja moninaista sisältöä tavalla joka saa tuntemaan, että jokainen teistä on elänyt monta elämää. Sisältöä on niin paljon, että siitä olisi riittänyt muillekin jaettavaksi. Miten voikaan yhden ihmisen elämään mahtua niin paljon? Silti uskon, että joku teistä ajattelee: ansaitsenko todella tätä, enhän minä ole kummoinen ollut, tehnyt vain sen minkä pitikin, eihän tässä muutakaan voinut. Ehkä joku muistaa ne virheet mitä tuli tehtyä, se hetki jolloin elämän rosoisuus tuntui liian raskaalta, tai se hetki jolloin joutui katsomaan todellisuutta suoraan silmiin. Tätä tämä nyt on, ja näillä mennään.

Bästa mödrar, lyckligtvis behövs det inte perfektion eller fullkomlighet för ett gott liv. Om endast det perfekta var gott nog, skulle ingen ha ett gott liv. Lyckligtvis behöver inte heller mamma vara perfekt för att duga. Det vad barnet behöver är någon som kan hjälpa det att hantera alla dessa brister och svårigheter som livet är så full av, och då finns mamma ofta lägligt tillhands. Också svåra situationer stöder barnets utveckling då man först kan sörja tillsammans och sedan tillsammans skapa hopp inför framtiden.

Hyvät palkitut äidit, uskon, että te olette olleet lapsenne elämässä juuri niin tärkeitä kuin tutkimukset osoittavat, mutta myös epärationaalisen rakastavaisia tavalla jota ei voi tutkia, ja siksi te olette täällä tänään.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja iloista äitienpäivää – jag önskar er alla en riktigt glad och god morsdag!

35 äitiä palkitaan äitienpäivänä kunniamerkillä