En tiedä, ellen kuuntele
Tiedämme, että suurin osa suomalaisista lapsista voi hyvin. Valtaosalla on turvallinen koti ja huolehtivat vanhemmat, kavereita, joiden kanssa leikkiä tai hengailla ja paljon kiinnostavaa tekemistä. Yleensä äidillä ja isällä on töitä. Rahaa ei ole liikaa, mutta joskus voi ehkä toivoa vähän isomman synttärilahjan. Päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa oppii uusia taitoja ja siellä on mukavia, välittäviä aikuisia. Yleiskuva siitä, millaista on olla lapsi satavuotiaassa Suomessa näyttää hyvältä.
Yleiskuva ei kuitenkaan kerro kovin paljon. Sehän ei kerro siitä, miltä tuntuu olla lapsi. Esimerkiksi siitä, kun aikuisilla on kiire ja on jaksettava vaan odottaa, kun äidin tai isän on ihan pakko hoitaa vielä yksi työjuttu tai vastata tärkeään viestiin. Aikuisen on vaikea muistaa, miten monessa asiassa lapsena tarvitsi apua tai miten pelottavalta tyhjä koti saattoi yhtäkkiä tuntua. Tai miten iso elämys on kokea jotakin ensimmäistä kertaa – vaikka päästä pelissä seuraavalle tasolle tai nähdä käärme. Aikuinen ei välttämättä myöskään ymmärrä, miltä tuntuu saada jatkuvasti kommentteja muilta tai jäädä jostakin ulkopuolelle tai miten vaikea valintojen tekeminen on, kun vaihtoehtoja on paljon ja tulevaisuus tuntuu epävarmalta.
Kysymystä voi myös jatkaa: tiedätkö, millaista on olla lapsi, jota kiusataan; joka ei köyhyyden takia voi tehdä samoja asioita kuin muut; jonka vanhempi on alkoholisti tai joka on joutunut pakenemaan kotimaastaan?
Suomessa on yli miljoona lasta. Heistä jokaisen lapsuus on ainutkertainen. Lapsuuden kokemuksilla on myös merkittävä vaikutus siihen, millaista heidän elämänsä on aikuisena.
Oma rehellinen vastaus kysymykseen, millaista on olla lapsi, on, että en tiedä. Muistan kyllä, millaista oli, kun itse olin pieni, mutta en tiedä millaista on olla lapsi 2010-luvulla. En tiedä, ellen kysy lapselta ja kuuntele häntä. En tiedä, ellen keskity ja yritä asettua hänen asemaansa, nähdä asiat lapsen silmin.
Jo se, että joku aikuinen on kiinnostunut ja haluaa ymmärtää, voi joskus olla lapselle äärimmäisen tärkeä kokemus. Onhan meillä aikaa siihen?
Liisa Partio
johtava asiantuntija, kansalaisyhteiskunta- ja hyvinvointipolitiikka