Varhaiskasvatusleikkaukset pitää perua
Kulunut vaalikausi alkoi varhaiskasvatuksen kannalta kurjalla tavalla. Pian uuden varhaiskasvatuslain voimaantulon jälkeen subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen rajattiin ja ryhmäkokoa suurennettiin vähentämällä aikuisten määrää suhteessa lasten määrään yli kolmivuotiaiden lasten ryhmissä. Keskustelua käytiin myös päivähoitomaksujen korotuksesta, mitä ei kuitenkaan toteutettu.
Varhaiskasvatuksen puolestapuhujat löytyivät monelle yllättävältä taholta, kun taloustieteilijät moittivat leikkauspäätöksiä ja ryhtyivät puhumaan varhaiskasvatuksen puolesta. ”Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on tyhmä päätös”, kirjoitti professori Sixten Korkman. Amerikkalainen maailmankuulu yhteiskuntatieteilijä Robert Putnam muistutti Suomen vierailullaan arvovaltaiselle yleisölle, että laadukkaasti toteutettu varhaiskasvatus on myös talouskasvun edellytys, koska se luo edellytyksiä oppimiselle ja tasaa lasten taustoista tulevia eroja.
Vaalikauden loppua kohden tilanne parani – varhaiskasvatusmaksujen korotuksen sijaan päädyttiin alentamaan maksuja, lain uudistusta jatkettiin henkilöstöä koskevilla tarkennuksilla ja maksuttoman esiopetuksen pilotointi 5-vuotiaille käynnistyi. Varhaiskasvatuslain uudistaminen ei silti vieläkään tullut valmiiksi. Laista puuttuu vielä muun muassa varhaiskasvatuksessa lapselle tarjottavan tuen määrittely.
Lapsi- ja perhejärjestöt esittävät, että uusi eduskunta luopuisi subjektiivisen oikeuden rajauksesta ja palauttaisi henkilöstömitoituksen leikkausta edeltäneelle tasolle. Siihen löytyy ainakin kolme pätevää perustelua. Leikkaukset ovat heikentäneet sekä lapsen yksilöllistä huomioonottamista että lapsiryhmän pysyvyyttä. Ne ovat lisänneet hallinnollista työtä. Kun vielä suuri osa (77 %) varhaiskasvatuksen keskijohdon työntekijöistä arvioi, että varhaiskasvatukseen osallistumisen rajaaminen ei ole tuonut olennaisia kustannussäästöjä, ei subjektiivisen oikeuden palauttaminen pitäisi olla vaikeaa (VakaVai, Valtioneuvoston julkaisuja 78/2017, Anna-Maija Puroila ja Susanna Kinnunen).
Varhaiskasvatus on hyödyllistä kaikille lapsille, jonka lisäksi sillä on tärkeä tehtävä erityisesti heikossa asemassa olevien lasten tukemisessa. Varhaiskasvatuksen hyöty on kuitenkin riippuvainen laadusta. Olennaista laadussa on henkilöstön korkea koulutustaso, riittävän pieni ryhmäkoko ja henkilöstön ja lapsiryhmän pysyvyys. Seuraavalla vaalikaudella ei saa käydä niin, että varhaiskasvatukseen osallistumisen ja esiopetuksen laajentaminen tapahtuu laadun kustannuksella.
Varhaiskasvatuksen laadun, kehittämisen ja koulutetun työvoiman saatavuutta tuetaan pitkäjänteisellä varhaiskasvatuspolitiikalla, joka edellyttää myös resursseja. Toivottavasti suunniteltu, yli vaalikausien ulottuvan lapsistrategian valmistelu tuo kaivattua pitkäjänteisyyttä niin varhaiskasvatukseen kuin kaikkiin lapsia koskeviin päätöksiin.
Milla Kalliomaa
Pääsihteeri