Vanhempien tukemista ja lasten mielenterveyspalveluja on parannettava
Perhe on lapsen ensisijainen ja tärkein kasvuympäristö. Vanhemmuudesta ja lasten kasvattamisessa tarvitaan ja on aina tarvittu ydinperheen ulkopuolista tukea ja apua. Lapsen oikeuksien sopimuksen johdanto-osuudessa korostetaan sekä perheen että sen tukemisen merkitystä lapsen oikeuksien toteutumisessa.
Lapsen oikeuksien sopimuksen 18 artiklan 2 kappaleen mukaan vanhemmille on annettava asianmukaista apua heidän hoitaessaan lastenkasvatustehtäväänsä. Lapsen oikeuksista keskusteltaessa vanhempien ja perheen tukeminen jää usein valitettavan vähälle huomiolle, vaikka se lapsen tärkeimpiä oikeuksia.
Suomessa on kattava lapsiperheiden palvelujärjestelmä. Palveluista säädetään muun muassa terveydenhuoltolaissa, sosiaalihuoltolaissa, varhaiskasvatuslaissa ja lastensuojelulaissa. Jos lapsella tai perheellä ei ole isompia pulmia, palveluissa saatavilla oleva vanhemmuuden on useimmiten riittävää. Jos pulmia ilmaantuu, tilanne on usein toinen.
Palvelut ovat viritetty havaitsemaan oireita ja ongelmia. Usein puhutaan varhaisesta puuttumisesta. Puuttuminen ei kuitenkaan auta, jos lapsi ja perhe eivät riittävää tai oikeanlaista tukea. Tarvittavien palveluiden viivästyminen, niiden vääränlaisuus tai niitä kokonaan vaille jääminen voi johtaa lapsen tilanteen huonontumiseen ja vanhempien väsymiseen.
Lapsiperhepalvelut ovat sirpaleiset ja järjestelmäkeskeiset. Peruspalveluissa ei kyetä antamaan apua ja perus- ja erityispalveluiden yhteensovitus toimii hitaasti ja kankeasti. MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen ottaa yhteyttä lapsia ja nuoria, jotka kertovat olevansa useankin palvelun piirissä, mutta jäävänsä silti vaille vaikuttavaa apua. Jos riittävää tai oikeanlaista apua ei saa, pienistäkin pulmista voi tulla suuria ongelmia.
Suomelle antamissaan suosituksissaan YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut vahvistamaan perheiden ehkäiseviä palveluja ja varhaista tukea sekä vahvistamaan sosiaalihuollon palveluja, joilla annetaan perheneuvontaa ja vanhempainkasvatusta. Nämä suositukset tulee ottaa vakavasti sote-uudistuksessa ja lapsiperheiden palveluiden kehittämisessä.
Lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artiklassa turvataan jokaiselle lapselle oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Valtion tehtävänä on varmistaa, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällaisista terveyspalveluista.
Lasten ja nuorten terveysoikeuksien toteutumisen heikko kohta on mielenterveyspalvelut. Lapset ja nuoret eivät saa apua mielenterveyspulmiin perustasolla ja erikoissairaanhoito on pahoin ruuhkautunut. Palvelujärjestelmän puutteet huonontavat merkittävästi lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden hoitoa.
On hyvä asia, että lasten ja nuorten mielenterveyden pulmissa hoitoon hakeutumisen kynnys on madaltunut. On myös hyvä, että lasten ja nuorten mielenterveyshäiriötä tunnistetaan aiempaa paremmin palveluissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon perustasolla ja kouluterveydenhuollossa ei kuitenkaan ole valmiutta vastata kasvaneeseen palvelutarpeeseen. Perustason voimavarat ovat riittämättömät.
Olisi ensiarvoisen tärkeää, että mielenterveyden pulmiin voitaisiin vastata selvästi nykyistä paremmin lasten ja nuorten arkiympäristössä. Tässä kouluterveydenhuollon rooli on keskeinen. Hoitojärjestelmä on nyt vahvasti erikoissairaanhoitopainotteinen, mikä tarkoittaa viivettä ja suurta kynnystä hoidon piiriin. Lähetteet lasten- ja nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon ovat voimakkaasti lisääntyneet viime vuosien aikana, mikä on ruuhkauttanut palvelut.
Mielenterveyspalveluissa ei kyetä riittävällä tavalla ottamaan huomioon lasten ja nuorten yksilöllisiä tarpeita. Palveluiden toteutus lähtee enemmän organisaatioiden ja niiden jäykistä toimintamallista, kuin lasten ja nuorten ja heidän perheidensä tilanteista ja tarpeista. Palvelujärjestelmä on pirstaleinen ja koordinoimaton. Jako perus- ja erityispalveluihin on jyrkkä. Mielenterveyspalveluiden puutteita korjataan lastensuojelupalveluilla ja pahimmillaan huostaanotoilla, jotka olisivat olleet vältettävissä asianmukaisilla terveyspalveluilla.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea vahvistamaan lapsille tarkoitettuja mielenterveyspalveluja ja takaamaan pääsyn tarvittaviin tutkimuksiin ja hoitoihin sekä tehostamaan toimia nuorten itsemurhien estämiseksi. Komitea korostaa myös koulupsykologipalveluiden saatavuuden varmistamista.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden vahvistaminen kuuluukin sote-uudistuksen tärkeimpiin haasteisiin. Erityistason osaamista tulee tuoda perustasolle, kuten konsultoivat psykologipalvelut varhaiskasvatukseen ja lasten- ja nuorisopsykiatrian osaamista perusterveydenhuoltoon. Kouluihin tarvitaan lisää psykologeja. Tämän lisäksi kouluterveydenhuoltoa tulisi vahvistaa psykiatrisilla sairaanhoitajilla. On tärkeää, että perustasolla on kynnyksettömiä palveluita, joihin pääsee suoraan ilman ajanvarausta ja lähetettä. Erityistasolla tulee puolestaan vahvistaa terapiapalveluita ja intensiivistä avohoitoa.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Lapsen oikeuksien sopimus 30 vuotta -juhlaviikkoa vietetään parhaillaan.
Esa Iivonen
johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet