Vanhempi, mitä kokemuksia sinulla on lapsesi harrastuksista?
Se tunne, kun lapsi tulee treeneistä punaposkisena jutellen kavereiden kanssa. Ja se tunne, kun hän tulee yksin, kiukkuisena, pettyneenä tai surullisena.
Vanhempana on vaikeaa tietää, mistä lapsen tunnetila johtuu. Joskus on tärkeää päästä mukaan katsomaan harjoituksia. On hyvä nähdä, mitkä asiat innostavat lasta. Kuinka tosissaan treenataan? Miten lapsi kokee pärjäävänsä? Miten harrastusryhmän lapset ja aikuiset juttelevat toisilleen? Millaisiin asioihin lapset voivat vaikuttaa?
Ryhmän ilmapiiri vaikuttaa siihen, haluaako lapsi jatkaa harrastusta. Toki joskus lasta väsyttää, eikä huvittaisi lähteä harrastamaan. Viime keväänä tekemämme selvityksen mukaan urheiluharrastuksen lopettaneista nuorista noin 30 prosenttia lopetti siksi, että harrastus vei liikaa aikaa tai lapsi ei kokenut olevansa riittävän hyvä. Mutta muita useammin lopettamista harkitsivat ne lapset ja nuoret, joilla ei ollut harrastusryhmässä yhtään ystävää tai jotka olivat kokeneet siellä kiusaamista tai loukkaavaa kohtelua.
Ohjaajien/valmentajien, lasten ja vanhempien yhdessä tekemistä tavoitteista ja säännöistä on apua. Niihin voi palata esimerkiksi silloin, jos sattuu riehumista, kiusaamista tai loukkaavaa kohtelua. Aikuisilta tarvitaan rakentavaa yhteistyötä, jotta kaikilla olisi harrastuksessa hyvä olla.
Valmentaja tai ohjaaja luonnollisesti johtaa ryhmäänsä, ja vanhemman rooli on tukea häntä siinä. Vanhempi tukee myös lastaan siinä, että hän löytäisi kiinnostavan ja hänelle sopivan tavan harrastaa. Miten vanhemmat voivat mielestäsi olla mukana rakentamassa turvallista harrastusryhmää? Miten itse juttelet lapsesi harrastuskavereille?
Millaisia mahdollisuuksia sinulla on ollut vaikuttaa harrastusryhmän käytäntöihin? Oletko ollut mukana esimerkiksi valmentajana, huoltajana tai valvojana leirillä? Tai pitämässä ryhmän buffettia? Kertoisitko meille kokemuksiasi. Millaisia kokemuksia sinulla on lapsesi harrastuksista?
Olisi hienoa, jos osallistuisit kyselyymme ja kertoisit meille kokemuksiasi. Linkki kyselyyn löytyy sivun alalaidasta. Vastaaminen kestää noin 15 minuuttia.
Käytämme urheiluharrastuksiin liittyviä vastauksia osana Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Folkhälsanin Trygga relationer inom Idrott (Turvallinen urheiluryhmä) -hanketta, jossa urheiluseurojen kanssa kehitetään myönteistä ilmapiiriä, lasten osallisuutta ja kiusaamisen ehkäisemisen käytäntöjä. MLL tekee yhteenvedon ja artikkelin myös muihin harrastuksiin liittyvistä vanhempien kokemuksista.
Jenni Helenius
Entinen kouluyhteistyön ja digitaalisen nuorisotyön päällikkö
Kommentit
Olen 6 lapsen aiti,ja kolme poika on ja harrasta jääkeikko /2 on lopettannut/kuin on ikä joo yli18,mutta nuorin 10v jatka ja tykkä jääkeikossa.Ei ainaki vastan tullut kivsamista ja raskana see harjoitus.Mutta on tullut 1 onkelma kuin mies on jaanyt työttön ja ite olen opiskelemassa /oppisopimuksella/lastenohjäikse,tuli vaikea maksuen n kansa,nyt tarka mietimme jatkamme vain ei.
Hej,
Det skulle vara fint om frågorna fanns på svenska.
Hälsar Micaela Romantschuk
Hej, Folkhälsan har som en del av samma projekt gjort en liknande undersökning förra året. Därför har vi frågorna nu bara på finska. Tack för din fråga!
Hei Kari
Voit olla Jenniin suoraan yhteydessä, hänen osoitteensa on jenni.helenius(a)mll.fi
Terveisin MLL:n viestintä
Kahden jo täysi-ikäisen lapsen äitinä kokemuksia on kertynyt todella monipuolisesti. Pääasiassa kaikki on ollut positiivista.
Tytär on harrastanut mm.satuliikuntaa, viulunsoittoa, salibandyä ja museokerhoa. Viulunsoittoa kesti kauimmin 10 v. Soittoläksyt ja tunnit olivat joskus hiukan stressaavia. Välillä hiukan itkettikin, mutta kaikki oli vapaaehtoista ja lapsen halusta riippuvaista. Itkut olivat lähinnä esiintymisjännitystä ja ilot onnistumisista sitäkin suurempia.
Poika on harrastanut jalkapalloa, partiota, salibandyä ja museokerhoa. Pelit ja turnaukset ovat antaneet molempien lasten osalta meille vanhemmille ystäviä, ihanaa elämänsisältöä, jännitystä ja aikataulutusta. Puoliso on myös toiminut valmentajana yhteensä 12 vuotta. Itse olen myynyt sukkia, alusvaatteita, karkkia yms. Sekä pitänyt myyjäisiä, peleissä kioskia ja leiponut lukemattoman määrän pullaa, mokkaneliöitä, kuivakakkuja jne.
Tärkeintä on ollut nähdä lasten nauttivan ja eläytyvän sekä saada elää mukana heidän eri elämänvaiheissa. Myös ystävyyssuhteet vanhempien kesken ovat olleet parasta antia itselle. En ole koskaan kokenut harrastuksia, edes kuskausmatkoja, rasitteeksi. Ne ovat olleet itsestään selvä osa vanhemmuutta.
Hei Nina! Onpa kiva kuulla! Parhaimmillaan lapsen harrastus tuo vanhemmillekin mukavaa tekemistä, uusia tuttavia ja aikaa oman lapsen kanssa. Ja on ilo nähdä lapsen oppivan uutta ja saavan kavereita. Tällaisia kokemuksia toivoisi kaikille lapsille ja vanhemmille :-)
Hei Jenni,
Hienoa, että tutkitte kyseistä aihetta. Voisitko olla minun yhteydessä.
Kari Helander
Hei, kiitos! Laitan viestiä.