Pienikin ele torjuu rasismia
Rasismi varjostaa monen lapsen, nuoren ja aikuisen arkea. Rasistinen käytös ja vihapuhe on muuttunut avoimemmaksi ja saa hätkähtämään. Jo pienet lapset voivat joutua ventovieraiden aikuisten rasistisen käytöksen kohteeksi. Käytös voi olla väkivaltaa, uhkailua, katseita tai huutelua. Uhreille usein järkyttävintä on se, jos paikalla olevat ihmiset kääntävät selkänsä eivätkä puutu tilanteeseen. Pienikin ele tai sana osoittaisi, että hänen puolellaan ollaan eikä rasistinen teko ole hyväksyttävää.
Pelko, ennakkoluulot, tiedon puute ja välinpitämättömyys aiheuttavat rasismia. Meillä kaikilla on ennakkoluuloja ja monenlaisia pelkoja erilaisuuteen liittyen. Monen ennakkoluulon takaa paljastuukin luuloja, kuulopuheita tai tietämättömyyttä. Olennaista on se, miten itse suhtaudumme ennakkoluuloihimme. Uskommeko niitä vai olemmeko valmiita haastamaan omaa ajatteluamme ja suhtautumistamme? Onko ennakkoluulojemme pohjalla uskomuksia, mielipiteitä vai tietoa?
Merkittävää on se, miten ihmiset tulevat kohdatuiksi ja millaiset edellytykset he saavat rakentaa elämäänsä. Syrjimättömyys lähtee kunnioituksesta toisia ihmisiä kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että kaikesta tarvitsisi ajatella samalla tavalla. Se ei tarkoita myöskään sitä, että meidän pitäisi luopua omista arvoistamme ja tärkeänä pitämistämme asioista. Jos kokee tulevansa autetuksi, se saa aikaan kiitollisuutta. Jos kokee epäoikeudenmukaista kohtelua, se saa aikaan vihamielisyyttä. Viimeisen vaihtoehdon kohdalla ei ole kuin häviäjiä.
Suurin osa nuorten kokemista syrjintätilanteista ja rasismista tapahtuu koulussa. Rasismin vaikutukset etenkin nuoreen ihmiseen ovat radikaalit. Mannerheimin Lastensuojeluliitto edistää yhdenvertaisuutta, inhimillisyyttä ja jokaisen lapsen oikeuksia. Yhdenvertaisuus on yksi tukioppilastoiminnan perusarvoja. Koulutamme tukioppilasohjaajia sekä tukioppilaita tunnistamaan rasismia sekä huomaamaan tukioppilastoiminnan keinot kotoutumisen ja yhdenvertaisuuden tukemisessa.
Koulun arjessa yhdenvertaisuutta voidaan edistää mahdollistamalla kohtaamisia ja ystävystymistä. Pienet teot ja huomioimiset arjessa ovat merkittävä sillanrakentaja ihmisten välillä. Tärkeää on myös tunnistaa rasismi ja puuttua siihen heti. Ennakkoluuloista pitäisi keskustella ja purkaa vääriä käsityksiä. Rasismiin, häirintään ja vihapuheeseen pitää suhtautua aina vakavasti. Siinä tehtävässä opettajalla on merkittävä asema.
Vietämme rasisminvastaista viikkoa 20.–26. maaliskuuta. Viikon aikana halutaan herätellä ihmisiä ajattelemaan, että jokaisen omalla toiminnalla ja teoilla on suuri merkitys. Viikon aikana rohkaistaan ihmisiä kertomaan, miten esimerkiksi hyvien päätösten, positiivisten mielikuvien, tarinoiden, ystävyyssuhteiden ja kohtaamisten kautta voidaan luoda ilmapiiriä, jossa toisia ei syrjitä.
Hyvän lisääminen on helpompaa kuin pahan poistaminen. Meidän pitäisi haastaa itsemme kerta toisensa jälkeen asettumaan toisen asemaan. Nähdä ihmisyys ja inhimillisyys. Huomata ne asiat, mitkä meitä kaikkia yhdistävät. Antaa jokaiselle mahdollisuus pyrkiä elämisen arvoiseen elämään.
Marja Snellman-Aittola
Suunnittelija, kouluyhteistyö ja nuorisotoiminta