Pienestä isoksi yhdessä yössäkö?
Tällä hetkellä monessa kodissa jännitetään tietoa, mihin eskariin tai kouluun lapsi menee. Jos tämä tieto on perheelle jo selvä, voi mielessä olla monta muuta kysymystä: ”Mitä jos lapsi ei muista pukea kumisaappaita kurakelillä?” ”Saakohan hän kavereita?” ”Entä jos joku kohtelee lasta ikävästi?” ”Tai entä jos hän ei osaa kuunnella ohjeita rauhassa?” Tulevan koululaisen ja joskus myös eskarilaisen vanhemman pää on täynnä kysymyksiä ja mietinnänaiheita.
Joskus sitä myös aikuisena, vanhempana, tulee vahingossa itse aiheuttaneeksi lapselle huolta ja turhaa jännitystä sanomalla: ”Sitten koulussa kyllä pitää käyttää ruokaillessa veistä.” “Olisi hyvä harjoitella luistelua ennen kouluunmenoa.” “Aika moni varmaan osaa jo uida kouluun mennessä.” Tällaisia lipsahduksia olen itsekin sanonut eskarilaiselleni joskus.
Mitä tukea vanhemmuuteen on saatavilla tässä siirtymävaiheessa, kun lapsi ei olekaan enää ihan pieni, mutta ei kovin isokaan? Mitä tukea lapsi tarvitsee? Mitä tukea vanhempi tarvitsee? Olenko ainoa, josta tuntuu, että olisi mukava keskustella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa? Olenko ainoa, joka haluaisi etsiä lapsen tulevat luokkakaverit ja varmistaa, että lapsi pääsee porukkaan? En varmasti.
MLL haluaa olla tukemassa vanhemmuutta myös tässä vaiheessa. Ilolla eskarista ekalle -toiminnassa luodaan kohtaamisen ja vertaistuen paikkoja jännittävään siirtymävaiheeseen esikoululaisesta ensimmäiselle luokalle – niin lapsen kuin vanhemmankin näkökulmasta. Toimintaa pilotoidaan MLL:n paikallisten toimijoiden kanssa ja sen tuotokset levitetään koko maahan. Toimintaa kehitetään osana vanhemmuuden tuen Yhteisvastuu-kokonaisuutta, jota toteutetaan yhdessä Kirkkopalveluiden ja Pelastakaa Lapset ry:n kanssa.
Toiminnan kehittämisessä tärkeässä roolissa ovat eskarilaisten ja ekaluokkalaisten vanhemmat. Jotta teemme oikeita asioita, toivomme saavamme tältä kohderyhmältä vastauksia tämän siirtymävaiheen kysymyksiin. Vastauksia voi antaa useamman per talous, yksi vastaamiskerta on aina yhden vanhemman kokemukset yhdestä eskarilaisesta tai ekaluokkalaisesta. Vastaukset voitte antaa kyselyssämme 30. huhtikuuta asti.
Kouluun meno on asia, josta meistä jokaisella on jonkinlainen kokemus. Muistot niin hyvässä kuin pahassa säilyvät usein pitkään. Niiden jakamiselle on oma aikansa ja paikkansa. Lapsen pelottelu ei ole koskaan tarpeen ja eskarin tai koulun aloituksen tulisi olla iloinen, ehkä jännittävä, mutta loppujen lopuksi hyvin normaali asia. Ei tehdä siitä isompaa lapselle kuin se onkaan.
Kouluun valmistautumista on hyvä tehdä jo edellisenä kesänä, mutta edelleen niin, ettei sillä luoda paineita lapselle. Asioita voi harjoitella ja on hyväkin harjoitella, mutta rennolla tahdilla. Miten kotiovi avataan, missä avainta säilytetään koulupäivän ajan, mitä tehdään koulun jälkeen ja miten kouluun kuljetaan turvallisesti. Leikin kautta, yhdessä asioita läpikäymällä arjen uudet muodot tulevat tutuiksi.
On hyvä muistuttaa niin lasta kuin itseään ettei pienestä isoksi kasveta yhdessä yössä. Eikä uuteen tapaan olla vanhempi totu heti. Tämä kaikki vaatii aikaa ja joskus lehmän hermot. Meiltä kaikilta.
Ilolla eskarista ekalle!
Liisa Kilpiäinen
digitaalisen nuorisotyön asiantuntija