Perhepolitiikka budjettiriihen keskiöön
Hallitus kokoontuu tällä viikolla budjettiriiheen, jossa päätetään valtiontalouden ensi vuoden linjauksista. Budjettiriihen tunnelmat ovat toiveikkaat. Pitkään jatkuneesta taantumasta on vihdoinkin päästy kasvun uralle. Hallitus on ottanut kunnian talouskehityksen kääntymisestä itselleen.
Toinen kehityskulku, johon vaikuttamista hallitus ei mielellään ota kontolleen, on syntyvyyden laskun jyrkentyminen. Hyvällä perhepolitiikalla voidaan kuitenkin vaikuttaa siihen, minkälaiset ovat perheen perustamisen ja lasten hankkimisen mahdollisuudet.
Syntyneiden määrä ja syntyvyys ovat alentuneet vuoden 2010 jälkeen, mutta niiden alentuminen on jyrkentynyt kuluvan hallituskauden aikana. Vuodesta 2015 vuoteen 2016 kokonaishedelmällisyysluku aleni 1,65:stä 1,57:ään. Tämä on suurin lasku sitten vuoden 1973, jolloin kokonaishedelmällisyysluku oli Suomen historian matalin (1,50). On todennäköistä, että tämä luku tullaan kuluvana vuonna alittamaan. Tammi-heinäkuun aikana 2017 syntyi 29 558 lasta. Se on 1691 lasta vähemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2016. Tammi-heinäkuussa 2015 syntyi vielä 32 220 lasta.
Perhe- ja muulla yhteiskuntapolitiikalla, kuten asuntopolitiikalla, voidaan tukea ihmisten mahdollisuuksia elää toivomaansa perhe-elämää. Jos joku ei halua lapsia, tämä on yksilön oma asia, johon yhteiskunnan ei tule puuttua. Lapsentekokampanjoita ei tarvita. Sen sijaan, jos lastenhankinta estyy nuorten aikuisten ja lapsiperheiden heikosta asemasta, kysymys on yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka kaipaa ratkaisua.
Pitkään jatkunut huono talouskehitys on heikentänyt nuorten ikäluokkien asemaa työmarkkinoilla ja tulonjaossa. Nuorten pääsy työmarkkinoille on vaikeutunut ja työllisyysaste on alentunut. Nuorten köyhyys on kasvanut. Myös julkisen talouden leikkaukset kohdistuvat painotetusti nuoriin ikäluokkiin. Varhaiskasvatus, koulutus ja opintotuki ovat olleet viime vuosien aikana suurimpia leikkauskohteita. Lapsilisiä leikattiin jälleen, vaikka lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on noin 30 prosenttia alempi kuin 20 vuotta sitten.
Hallituksen tulisi budjettiriihessä antaa vahva toivoa luova signaali paremmasta perhepolitiikasta ja nuorten asemaan helpottamisesta. Leikkausten tie on kuljettu loppuun. Kysymys ei ole vain ihmisten perhe-elämään koskevien toiveiden mahdollistamisesta, vaan myös koko maan taloudesta ja kehityksestä. Lapsiperheiden kulutus pitää yllä kotimaista kysyntää. Jos syntyvyyden lasku jatkaa nykyistä kehitystä, Suomea uhkaa työvoimapula ja julkisten menojen ja eläkevastuiden kattaminen vaikeutuu. Pienenä väestöpoliittisena toimena hallitus voisi myös päättää vuosittaisen pakolaiskiintiön nostamisesta nykyisestä 750:stä. Tätä yli 40 järjestöä keväällä esitti.
Työn ja perheen yhteensovittaminen on tärkeä osa perhepolitiikkaa. Hallitus käynnistänee budjettiriihessä perhevapaauudistuksen valmistelun. Perhevapaauudistus ei saa olla uusi pienten lasten perheisiin kohdistuva leikkaus. Syntyneiden määrän aleneminen tuo lisää mahdollisuuksia investoida perhevapaaetuuksiin ja varhaiskasvatukseen.
Perhevapaajärjestelmän uudistamisessa on huomioitava perheiden monimuotoisuus. Hyvän perhevapaa- ja etuusjärjestelmän tärkeä ominaisuus onkin joustavuus. Yksi malli ei sovi kaikille perheille ja kaikkiin tilanteisiin. Mallia voidaan hakea myös Ruotsista, jossa vanhempainvapaajärjestelmä on Suomea joustavampi, vanhempainvapaan kesto pidempi ja vanhempainpäivärahojen korvaustaso parempi. Isien perhevapaiden käytön lisääminen on tärkeää ja se voidaan toteuttaa pidentämällä ansiosidonnaista vanhempainvapaata. Sitä ei pidä tehdä leikkaamalla äidin käytössä olevaa vanhempainvapaata, kuten joissain perhevapaamalleissa on esitetty.
Esa Iivonen
johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet