Perhekahvila – vanhemman ekaluokka

Ensimmäisen lapsen syntymä muuttaa vanhempien elämää ja sosiaalisia kuvioita. Kun vanhempi jää pois töistä tai opiskeluista, on arkipäivän aikuisia juttukavereita etsittävä muualta. Missä kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat voivat tavata toisiaan?

Perhekahvila houkuttelee esimerkiksi monia juuri vauvan saaneita äitejä, koska siellä voi tavata samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia ja lapset saavat seuraa. Moni uusi vanhempi on kuullut tarinoita ystävyydestä saman ikäisten lasten vanhempien kanssa, siitä kuinka jaetaan arjen pieniä iloja ja kommelluksia. Ensimmäinen kerta perhekahvilassa voi tuntua jännittävältä. Muistan, kuinka omalla kohdallani tunnelma oli aikoinaan kuin uudella ekaluokkalaisella: vatsanpohjassa lepatti perhosia, kun uusi vaihe oli avautumassa elämään.

Toisissa uuteen ryhmään meneminen ei herätä sen kummempaa lepatusta, mutta monia uusiin paikkoihin ja ihmisiin tutustuminen hiukan jännittää. Miten minut otetaan vastaan? Löydänkö paikkani? Viihtyykö lapseni ja saako hän kavereita?

”Suuri kiitos! Olemme käyneet perhekahvilassa vasta vähän aikaa ja olen saanut jo monta uutta ystävää. On myös mahtavaa, että kun lapset menevät tarhaan tai kouluun osa tarha-/koulukavereista sekä heidän vanhemmistaan on entuudestaan tuttuja.”

Perhekahvila on siitä erikoinen ekaluokka, että siellä ei ole opettajia. Siksi kaikki perhekahvilan kävijät voivat vaikuttaa siihen, mitä siellä tehdään ja millainen tunnelma siellä vallitsee. Jotkut ottavat perhekahvilassa enemmän vastuuta ja ryhtyvät perhekahvilaohjaajiksi. He antavat arvokkaan vapaaehtoisen panoksensa MLL:n toimintaan omalla asuinalueellaan.

”Mielekästä tekemistä, lapsetkin tykkäävät. Pidän MLL:n perhekahvilaa kahden ystäväni kanssa, hienoa saada yhdessä jotakin aikaan omien ja muidenkin lasten hyväksi.”

Olisi hienoa, jos jokainen vanhempi kokisi perhekahvilan niin omaksi paikakseen, että voisi toivottaa uudet tulijat tervetulleeksi. Muistaisi tunnelman, kun itse ensi kertaa astui sisään ja mietti, että mihinkäs täällä sitten vauvansa kanssa istahtaisi. Vapaaehtoinen perhekahvilaohjaaja häärii tehtävässään usein omien lastensa kanssa. Aina ei ole helppoa huolehtia niin kahvinkeitosta, pöydän kattamisesta ja lelukaappien avaamisesta kuin tulijoiden tervetulleeksi toivottamisesta. Uudelle kävijälle halutaan kuitenkin tunne, että hän ”pääsi tuulettumaan kodin seinien sisäpuolelta, johonkin helppoon ja lapsiystävälliseen paikkaan”.

Parhaimmillaan perhekahvila on paikka, jossa toisella kertaa voi levätä valvotun yön jälkeen ja toisella kertaa tuoda kahvikupin väsyneelle vieruskaverille. Se on paikka, jossa voi tutustua toisiin vanhempiin ja vaikkapa kylämummiin tai -vaariin tai sitten vain rauhassa keskittyä leikkimään oman lapsensa kanssa. Ei ole pikku juttu, jos perhekahvilan kävijä kuvailee kokemuksiaan perhekahvilasta näin: ”Perhekahvila-aamupäivä on viikkoni kohokohta. Teen kaikkeni, ettei se jää välistä.”

Sitaatit ovat MLL:n perhekahviloiden kävijäkyselystä 2014 ja Ray tukee -barometrista: Perhekahvilaohjaajien kokemuksia MLL:n toimintaan osallistumisesta kevät 2016.

Tuulikki Matero

suunnittelija