Perheellistymistä kannattaa tukea

Vauvoja syntyy Suomeen yhä vähemmän. Syntyvyys on laskenut yhtäjaksoisesti vuodesta 2010. Kehitys on ollut poikkeuksellisen nopea ja raju. Suomi on alle vuosikymmenessä muuttunut korkean syntyvyyden maasta matalan syntyvyyden maaksi. Vuonna 2010 syntyi lähes 61 000 lasta. Viime vuonna enää 47 300.

Syntyneiden määrän lasku todennäköisesti entisestään kiihtyy, kun lastensaanti-ikään tulevat ikäluokat alkavat pienentyä. Odotettavissa olevan kehityksen perusteella seuraavan vaalikauden päättymisvuonna 2023 syntyy alle 40 000 lasta. Se olisi kolmanneksen vähemmän kuin vuonna 2010.

Näin rajulla vauvakadolla on valtavat yhteiskunnalliset vaikutukset. Pitkän tähtäimen kansalliset suunnitelmat menevät uusiksi. Mistä löytyvät tulevaisuuden työntekijät sekä verojen ja eläkkeiden maksajat, on kysymys, joka odottaa ratkaisuja. Työllisyysasteen nosto ei tässä riitä. Maahanmuuton aktiivinen lisääminen olisi yksi ratkaisu, mutta löytyykö sille riittävää poliittista kannatusta.

Kaikkiin syntyvyyden taustalla oleviin tekijöihin ei voida poliittisella päätöksenteolla vaikuttaa. Lasten saaminen on korostetun henkilökohtainen asia eikä lapsentekokampanjoita kaivata. Perhe- ja muulla yhteiskuntapolitiikalla voidaan kuitenkin tukea ihmisten mahdollisuuksia elää toivomaansa perhe-elämää. Lapsitoiveiden toteutumista on hyvällä politiikalla mahdollista edistää.

Lähtökohtana on nuorten aikuisten aseman parantaminen sekä lapsi- ja perheystävällisempi päätöksenteko. Tämä edellyttää myös taloudellisia panostuksia. Kalliimmaksi kuitenkin tulee, ettei mitään tehdä. Tässä ehdotuksia tulevalle hallitukselle.

• Selvitetään, millä positiivisilla keinoilla nuorten työmarkkinoille pääsyä voidaan parantaa. Nuorten asema työmarkkinoilla ja tulonjaossa on heikentynyt, mikä heijastuu myös perheen perustamisen edellytyksiin.
• Ehkäistään toisen asteen koulutuksen keskeyttämistä. Toisen asteen koulutuksessa lisätään yksilöllisten opintopolkujen mahdollisuuksia, vahvistetaan oppimisen tukea ja opiskeluhuoltoa. Toteutetaan aidosti maksuton toisen asteen koulutus. Nämä toimet ehkäisevät opintojen kesken jäämistä ja koulupolun katkeamista. Toisen asteen koulutuksen puuttuminen heikentää merkittävästi edellytyksiä työllistyä ja siten vaikeuttaa myös perheellistymisen edellytyksiä.
• Perhevapaauudistukseen varataan sen tarvitsema rahoitus. Perhevapaauudistus toteutetaan investointina eikä leikkauksena. Perhevapaauudistus mahdollistaa vapaiden joustavan käytön ja huomioi perheiden erilaiset tilanteet. Peruslähtökohtana on vanhempainvapaan kokonaiskeston pidentäminen. Vuosi sitten kaatunut perhevapaauudistus olisi ollut leikkaus 2/3:lle perheistä.
• Työelämän käytäntöjä muutetaan perheystävällisemmiksi. Tätä vauhditetaan valtiovallan, työmarkkinajärjestöjen ja työpaikkojen yhteisellä kansallisella hankkeella.
• Perutaan varhaiskasvatuksen leikkaukset. Varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja suurennettiin ja varhaiskasvatusoikeutta rajattiin. Leikkaukset ovat heikentäneet varhaiskasvatuksen laatua ja vaikeuttaneet lapsiperheiden arkea.
• Sosiaaliturvauudistuksessa parannetaan lapsiperheiden perusturvaa ja ehkäistään lapsiperheköyhyyttä. Lapsiperheiden köyhyys on kääntynyt kasvuun vuoden 2015 jälkeen. Perhepoliittisten tulonsiirtojen ostovoima on rapautunut. Esimerkiksi lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on noin 30 prosenttia alempi kuin vuonna 1994.
• Vanhemmuuden tukea vahvistetaan. Lasten ja perheiden palveluita toteutetaan järjestelmä- ja organisaatiokeskeisyyden sijaan lapsi- ja perhelähtöisesti. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa on tehty tässä kehittämistyötä, jota hyödynnetään jatkettaessa sote-uudistusta. Tällä hetkellä varhaista tukea ja apua ei ole useinkaan saatavilla vanhemmuuden pulmatilanteisiin.
• Kohtuuhintaisten asuntojen saatavuutta parannetaan. Toteutetaan valtiovallan ja kasvukuntien sopimuksia maankäytön, asuntotuotannon ja joukkoliikenteen kehittämiseksi. Yhä suurempi osa nuorista aikuista ja lapsiperheistä asuu alueilla, joissa asumisen hinta on korkea. Keskeinen syy asumisen korkeaan hintaan on liian vähäinen asuntotuotanto.
• Varmistetaan vaikutusten arvioinnilla päätösten lapsi- ja perheystävällisyys. Otetaan käyttöön järjestelmällinen lapsivaikutusten arviointi julkisen vallan päätöksenteossa ja ulotetaan se myös talousarviopäätöksiin. Viime hallitusohjelmaan kirjattiin lapsi- ja perhevaikutusten arvioinnin käyttöönottaminen, mutta asia ei ole lainvalmistelussa edistynyt. Lapsiin, nuoriin tai lapsiperheisiin kohdistuvia vaikutuksia tunnistettiin yhdeksässä prosentissa hallituksen esityksiä vuonna 2014. Vuonna 2017 osuus oli kahdeksan prosenttia.
• Lapsi- ja perhepolitiikan kestävyyttä ja johdonmukaisuutta parannetaan YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen perustuvalla kansallisella lapsistrategialla, joka ylittää hallituskaudet. Lapsi- ja perhepolitiikka on ollut poukkoilevaa ja epäjohdonmukaista. Lasten ja perheiden hyvinvointi on joutunut usein väistymään lyhytnäköisten taloudellisten säästöpäätösten tieltä.

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet