”Oon vihannu joulua viisvuotiaasta saakka”
Kaikille lapsille ja nuorille joulu ei tarkoita tunnelmallista ja leppoisaa aikaa läheisten kanssa. Lapset, joiden perheissä on isoja, hallitsemattomia kuormia tai suruja, eivät odota joulua innokkaasti.
MLL:n Lasten ja nuorten puhelin- ja nettipalveluissa otetaan vuosittain vastaan yhteydenottoja lapsilta ja nuorilta, jotka pelkäävät tai inhoavat tulevia pyhiä. Lasten jouluangstiin on aina syynsä. Joillekin tuleva joulu on ensimmäinen isojen ei-toivottujen muutosten keskellä. Joskus ahdistuksen syynä on ennalta tiedetty, aikuisen hallinnasta riistäytyvä alkoholinkäyttö.
Joskus lähiaikuisten murheet kasvavat joulunaikaan niin isoiksi, ettei lapselle riitä tilaa. Joissakin perheissä rahat eivät riitä joululahjoihin tai herkkuihin. Toisinaan joulunpyhät herättävät lapsen tai nuoren omia kipeitä muistoja menetyksistä tai muista koetuista suruista. Aikuistuvilla nuorilla lähestyvä joulunajan yksinäisyys tai irrallisuuden tunne ahdistaa.
Monesti jouluun liittyvät huolet tai uhat ovat lasten tiedossa, ajatuksissa ja murheissa jo hyvissä ajoin ennen lomien alkua. Samanaikaisesti päiväkodeissa ja kouluissa vaihdetaan kokemuksia ja odotuksia tulevista joululomapäivistä: kuka tapaa ketäkin sukulaista, mikä on kunkin lempijouluruoka, kenen toiveet ovat yleensä aattona toteutuneet…
Sen ohella, että ryhmissä tai luokissa keskustellaan yhteisesti jouluun liittyvistä asioista, olisi tärkeää, että lasten ja nuorten ympärillä toimivilla aikuisilla olisi herkkyyttä myös havaita: Kuka on hiljainen. Ketä ärsyttää. Kellä ei ole kiire kotiin?
Jos lapsen tai nuoren lähimpien aikuisten hallinta omaan elämään on mennyt, on muiden aikuisten vuoro ottaa palansa vastuusta. Ethän päästä surua tai levottomuutta silmissään olevaa lasta joululomalle kysymättä: Onko kaikki hyvin? Mietityttääkö jokin? Onko jotain mitä voisin tehdä?
Lasten ja nuorten puhelin päivystää tänäkin vuonna, myös jouluaattona. Puhelimeen voi soittaa ja kirjepalveluun sekä chattiin kirjoittaa myös joulun jälkeen joka päivä. Mistä tahansa asiasta.
Tatjana Pajamäki
Päällikkö, auttavat puhelimet ja digitaaliset palvelut
Kommentit
Kiitos tästä kirjoituksesta. Itse olen pohtinut usein tätä samaa asiaa. Olisi tärkeää, että tässä meidän ” minä,minä ja minulle kulttuurssa” esim. opettajille ja varhaiskasvtukseen tiedotettaisiin tästä suoraan ja he voisivat kertoa lapsille ja nuorille, mistä saa apua ja minne voi soittaa. Samassa yhteydessä voitaisiin kouluissa kertoa muistakin kanavista joihin voi ottaa yhteyttä sekä sos.toimiston päivystävä numero, mikäli tilanne on niin hankala, että väliin tarvitaan lastensuojelua. Ainahan on myös olemassa 112