Odotetaanko teilläkin jo elokuuta?
Ekaluokan aloitus on iso juttu. Lapselle tietysti, mutta myös vanhemmalle. Vanhempia mietityttää lapsen kaverisuhteet, itsenäiset aamut, mediankäyttö ja koulumatkat. Muutamia asioita mainitakseni. Jokapäiväinen kontakti varhaiskasvatuksen aikuiseen jää pois ja tilalle tulee usein lapsen ”en muista” tai ”niitä koulujuttuja”, kun kysytään mitä päivän aikana on tapahtunut. Muutos on hurja.
Vanhempien erilainen suhtautuminen lasten kaverisuhteiden tukemiseen mietityttää. Toisten lasten huono vaikutus ja toisissa perheissä olevat erilaiset säännöt mietityttävät. Toisessa perheessä saa mennä ennen läksyjentekoa kaverin kanssa ulos ja toisessa ei. Muut vanhemmat ovat helposti tuntemattomia, jos ei tutustumista ole ollut jo pikkulapsivaiheessa tai esimerkiksi harrastuksen kautta. Opettajatkin jäävät osalle vähän hämäriksi hahmoiksi, joiden kanssa lapsi kuitenkin viettää aikaa ison osan viikostaan.
Kysyimme maalis-huhtikuussa Eskarista ekalle -kyselyssä ajatuksia ja kokemuksia eskareiden ja ekaluokkalaisten vanhemmilta. Saimme 424 vastausta. Meitä kiitettiin siitä, että kysytään. Ajatuksia vanhemmilla oli todella runsaasti. Korona näkyi vahvasti vastauksissa, vaikkemme aiheesta kysyneetkään.
Toisiin vanhempiin tutustuminen koettiin hankalaksi, mutta tarpeelliseksi. Meidät yllätti kouluikäisten lasten vanhempien tarve ja halu vertaistukeen, yhteisiin tapahtumiin, tutustumiseen sekä kuulumisten kertomiseen. Yhteistä aikaa lapsen kanssa kaivattiin. Jäin pohtimaan kuka itseasiassa kysyy eskarilaisen tai ekaluokkalaisen vanhemmalta ajatuksia, fiiliksiä tai mietinnänkohteita? Vaikka käsillä on yksi lapsen merkittävä siirtymävaihe.
Kyselyssä vanhemmat toivat esille hyvin konkreettisia kokemuksiaan monenlaisista tilanteista, joita eskarilaisen tai ekaluokkalaisen perheessä voi tulla vastaan. Näitä olivat muun muassa eroperheiden erilaiset tilanteet ja haasteet koulumaailmassa, eskarin koulun yhteydessä sijaitsemisen hyvät ja huonot puolet, pitkät koulumatkat ja niissä pärjääminen, aamuhoidon olemattomuus ja erilaiset tuentarpeeseen liittyvät kokemukset.
Vanhempien oma toive tuensaantiin on eskarin tai ekaluokan opettajan kanssa käydyt keskustelut, mutta heillä on jo täysi työ valmistella lapsia uuteen elämänvaiheeseen ja iso osa näistä teemoista ei ole yksittäisen opettajan, koulun tai välttämättä edes kunnan ratkaistavissa.
Lapset käsittelevät koulunaloitukseen liittyviä teemoja eskarivuonna, mutta vanhempi jää helposti yksin omien ajatusten kanssa. Vanhemman ei kannata omia pelkojaan, muistojaan tai huolenaiheitaan tuoda lapsen tietoon, jolloin järkevin vaihtoehto ajatusten jakoon olisi vertainen. Tätä myös vanhemmat toivat itse esille. Eikä vertainen ole tässä tapauksessa kuka tahansa vanhempi, vaan oman lapsen luokkakaverin vanhempi. Hän, joka pohtii turvallisinta reittivalintaa, miettii kanssasi yhteisiä sopimuksia kavereilla kyläilyihin, jakaa vinkit mistä saa kouluun tarvittavia tarvikkeita ja ehkä on jopa mahdollistamassa elämänmittaista ystävyyttä. Lapselle ja joskus myös aikuiselle.
Haasteeksi tuleekin se, kuka mahdollistaa tällaisen vertaistuen? Jos et itse ole oma-aloitteinen tai edes tiedä mistä lähteä liikkeelle, jääkö tuki saamatta? Kenellä olisi mahdollisuus tukea vanhempia konkreettisesti, lähietäisyydeltä ja alueen ominaispiirteet huomioon ottaen? Voisiko tässä olla paikka esimerkiksi paikallisille toimijoille, jotka tekevät vapaaehtoistyötä perheiden tukemiseksi?
Kokeilemme MLL:n paikallistoimijoiden kanssa lukuvuonna 2021–22 erilaisia tukimuotoja tämän suuren ja merkittävän siirtymävaiheen tueksi. Ilolla eskarista ekalle -toiminta tarjoaa paikallisesti lasten ja vanhempien yhteisiä tapahtumia, vertaiskeskusteluja verkossa ja kasvokkain, leikkihetkiä ja yhteistä pohdintaa. Aikaa oman lapsen kanssa, yhteistä tekemistä ja vertaistukea. Kaikkea sitä, jota kyselyssä toivottiin.
Tähän mennessä niin mukana olleet yhdistykset, kohtaamispaikat, eskarit kuin koulutkin ovat ottaneet toiminnan innolla vastaan ja suunnittelu on käynnistynyt ympäri Suomea. Mukaan on innostettu myös muun muassa alueen vanhempainyhdistyksiä, koulujen monikielisiä ohjaajia ja kaupungin lapsi- ja perheohjaajia, eskareiden ja ekaluokkien opettajia ja rehtoreita unohtamatta. Kiitos jokaiselle panoksesta jo tässä vaiheessa. Vuoden päästä näemme, onko toiminnalle sijaa MLL:ssä. Tarve ainakin on jo olemassa.
Vaikka elokuuta odotetaan jo tässäkin perheessä, toivon jokaiselle sitä ennen rentouttavaa kesää. Vietetään yhteistä aikaa tulevien pikkukoululaisten kanssa. Eikä unohdeta niitä isompiakaan. Meillä on eskarilaisen kanssa suunnitelmissa nukkua yö patjoilla olohuoneessa ja valvoa myöhään, ainakin iltayhdeksään. Jos jaksetaan. Uskallatteko kokeilla samaa?
Liisa Kilpiäinen
digitaalisen nuorisotyön asiantuntija