Miksi Suomi jättää lahjakkuutta käyttämättä?

”Se on meidän suvun ensimmäinen ylioppilas!” Aika moni tunnistaa ylpeyden, mikä noihin mummin tai vaarin sanoihin on sisältynyt. Ensimmäinen ylioppilas on ollut suvun merkkihenkilö, koska hän on näyttänyt, että meidänkin perheessämme riittää lahjoja koulunkäyntiin ja eteneminen yhteiskunnassa on mahdollista.

Suomessa koulutus on taannut tien työhön ja parempaan elintasoon. Parasta on ollut se, että varallisuudesta riippumatta kenen tahansa lapsen ammattihaaveet ovat voineet toteutua. Köyhienkin perheiden lapsista on voinut tulla opettajia, lääkäreitä, juristeja, insinöörejä, tohtoreita, jopa presidenttejä.

Koulutus on moneen kertaan nimetty Suomelle tärkeäksi, ellei tärkeimmäksi menestystekijäksi. Kun mahdollisuus opiskella on tarjottu kaikille, pienen kansan kaikki voimavarat on saatu käyttöön. Tuloksena on ollut tarina siitä, miten kehitysmaasta rakentui sadassa vuodessa vauras hyvinvointiyhteiskunta.

Vaikka maksuton koulutus kaikille -malli on tuottanut loistavia tuloksia, siitä ei jostain käsittämättömästä syystä ole haluttu pitää kiinni, vaan on ajauduttu tilanteeseen, jossa mahdollisuus opiskella ei enää koskekaan kaikkia. Opetus on toki edelleen maksutonta, mutta opiskelun muut kustannukset ovat kasvaneet.

Osa nuorista jättää hakematta tai joutuu keskeyttämään toisen asteen koulutuksen, koska oppimateriaalien hankkiminen on liian kallista. Lukion kokonaiskustannukset voivat nousta jopa 2600 euroon. Joidenkin ammatillisten tutkintojen työvälineet ja materiaalit voivat maksaa vielä enemmän. Koska kouluverkkoa on harvennettu, rahaa kuluu usein myös matkoihin tai asumiseen toisella paikkakunnalla.

Jos nuoren koulutus jää peruskouluun, työnsaanti on hyvin vaikeaa, sillä nykyisillä työmarkkinoilla ei ilman tutkintoa pärjää. Riskinä on, että köyhyys periytyy.

Samalla eriarvoisuus kasvaa, sillä huono-osaisuuden lisäksi myös hyväosaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle. Korkeakouluihin pyrkivät ja pääsevät useimmiten ne nuoret, joiden vanhemmillakin on korkeakoulututkinto ja hyvin palkattu työ johtaja- tai asiantuntijatehtävissä.

Olemme tilanteessa, jossa kaikki lapset eivät enää pääse hyödyntämään koko kehittymispotentiaaliaan ja Suomelta jää paljon lahjakkuutta käyttämättä. Ihmettelen, miten meillä voi olla siihen varaa.

Ongelman voi yrittää ohittaa leimaamalla sen marginaaliseksi, mutta sitä se ei ole. Vuonna 2017 Suomen lapsista yli 100 000 kasvoi pienituloisessa perheessä. Se tarkoittaa, että köyhyys ja sitä kautta rajallisemmat opiskelumahdollisuudet koskevat noin joka kymmenettä lasta.

Huono kehitys olisi käännettävissä tarjoamalla aidosti maksuton toisen asteen koulutus kaikille. Siihen tarvitaan rahaa, mutta se on myös keino vähentää kustannuksia, joita syntyy, kun osa nuorista jätetään syrjään työelämästä.

Aidosti maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta on parhaillaan vireillä kansalaisaloite. Jos se saa riittävästi eli yli 50 000 allekirjoitusta, esitys tulee eduskunnan käsittelyyn. Joko sinä allekirjoitit?

Liisa Partio

Entinen viestintä- ja varainhankintajohtaja