Mikä ihmisiä sytyttää vapaaehtoistoimintaan?

Vaikka joku toisin luulee, vapaaehtoistoiminta on Suomessa voimissaan. Tilastokeskuksen viimeisimmän koko maata koskevan laajan tutkimuksen mukaan vapaaehtoistyötä tekee 28 prosenttia 10 vuotta täyttäneestä väestöstä. Yhdistysten toimintaan osallistuu 54 prosenttia väestöstä. Monelle ehkä yllätyksenä.

Vapaaehtoistoiminta toki muuttaa muotoaan, mutta ihmiset tekevät edelleen asioita yhdessä ja muiden hyväksi. Yhdistyksiä perustetaan ja valtiovalta valmistelee jopa uutta toimintaryhmälakia huolestuneena siitä, että yhdistystoiminta ei innosta, tai koska halutaan kevyempi tapa toimia yhdessä. Oleellista varmaan on, että kaikki yhtään laajamittaisempi ja pidempiaikaisempi toiminta vaatii jonkinlaista organisaatiota ja organisointia.

Samaan aikaan yhdistyksiä hiipuu pois, koska tulijoita ei ole. Ja jos yhdistys ei tee mitään järkevää, miksi kukaan haluaisi sellaisen yhdistyksen hallitukseen? Kai yhdistystoiminnastakin jokin tuloksellisuusvaatimus voidaan esittää? Jos asioita pyöritellään kuin vanhan ajan virastossa, niin ehkä yhdistys ansaitseekin mennä manan majoille. Tai jos yhdistyksen alkuperäinen tarkoitus on tullut täytetyksi, niin eikö voisi järjestää kunnon juhlat ja kuopata myös hallinnon?

Jos sen sijaan tekemistä riittää, kuten vaikka lasten, nuorten ja perheiden auttaminen, voi olla varma, että tekemistä riittää hamaan maailman tappiin saakka. Yhdistys-sanahan tarkoittaa sitä, että tullaan yhteen yhteisen asian ääreen. Ja mikä olisi enemmän ihmisiä yhdistävä asia kuin lapset ja nuoret eli meidän kaikkien tulevaisuus? Siksi varmaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminta kerää aina vaan ihmisiä toimimaan yhdessä. Toimintamuodot kyllä ovat muuttuneet, mutta toiminnan merkityksellisyys ei ole kadonnut 101 vuodessa.

Suomea sanotaan yhdistysten maaksi. Tätä tärkeämpää on minusta sanoa, että olemme vapaaehtoistoiminnan maa, sillä vapaaehtoistoiminnalla Suomestakin tehdään parempi paikka.

Tapani Tulkki

Vapaaehtoistoiminnan johtaja