Leikin tutkija vapaan leikin asialla

Aloitin työt leikin asiantuntijana MLL:ssä elokuun alussa 2021. Ensimmäisessä perehdytystuokiossani sain kuulla uutta työnantajaani luonnehditun ja kiitellyn asemastaan leikin suojeluliittona. Leikkipäivä-kollegojeni muistama Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksen asiantuntija Risto Keskisen erinomainen huomio hymyilytti. Olin jo vuosia ajatellut samoin: Vireä ja yhteiskunnan kehitykseen valppaasti suhtautuva satavuotias MLL on koko historiansa ajan seissyt rohkeasti leikin vaalimisen, puolesta puhumisen ja suojelun eturintamassa.

Jotta voisimme notkeuttaa mielikuvituksemme ajattelemaan tulevaa, on myös osattava katsoa menneeseen. Siksi leikin perinteen ymmärtäminen on tärkeä työkalu lelu- ja leikintutkijalle. Tutustuminen Eeva Kotiojan ansiokkaasti toimittamaan MLL:n historiateokseen avasi myös kiinnostavalla tavalla sen, miten leikki ja tutkimus ovat kulkeneet aina tiiviisti rinnakkain järjestön toiminnassa.

Leikin asiantuntijana omaan erikoisalaan kuuluvat lelut, muut leikkivälineet sekä leikilliset tilat ja ympäristöt, leikin nykytilaa ja tulevaisuutta käsittelevä tutkimus. Myös se, mikä on leikin rooli ja arvostuksen tila osana oppimista, työelämää ja vapaa-aikaa – sillä leikkihän kuuluu kaikenikäisille.

Leikki ylittää toimintana tieteenrajat ja elää vahvasti myös tieteen ja taiteen risteyskohdissa. 2020-luvulla olemme osa leikillistyvää yhteiskuntaa, jossa leikki on joidenkin näkemysten mukaan yhä enemmän läsnä oppimisessa ja yrittämisessä kuin myös aikuisten ihmisten elämässä. Leikillistymiskehitys näyttää etenkin länsimaisissa hyvinvointivaltioissa vauhdittuneen teknologisen kehityksen myötä.

Monille aikuisille ja etenkin vanhemmille teknologisoituva nykyleikki näyttäytyy digitalisoituvana ilmiönä, joka paikantuu herkästi pelaamiseen. Leikillistyvässä ajassa tutkijat ovat huomioineet leikin kasvavan välineellistämisen ja toisaalta opetuksen viihteellistymisen, kehittyvien oppimisympäristöjen saadessa leikillisiä, pelillisiä ja myös lelupohjaiseen oppimiseen liittyviä ilmentymiä. Näillä kaikilla on kytköksensä teknologisoituvaan leikkiin.

Digitaalinen teknologia materialisoituu ja tutkimusmaailmassa on jo kauan ennen koronapandemiaa puhuttu hybridisoitumisesta, digitaalisen ja fyysisen rinnakkainelosta, jopa yhteensulautumisesta. Samalla kun koneesta tulee ihmisen jatke, voi nykyleikissä nähdä vuoropuhelun pelien ja avoimen leikin välillä.

Kutsu leikkiin -tutkimusseminaarissa vuonna 2017 kehittyvästä leikistä keskusteltiin otsikolla ”Leikki diginatiivien aikakaudella”. Valmistellessani puheenvuoroa teknologisoituvasta ja verkottuvasta leikistä tämän syksyn Leikkipäivä-webinaariin palasin kiinnostuksella neljän vuoden takaisiin keskustelunaiheisiin: digitalisoituvan ajan vaikutuksista luovaan leikkiin ja joustavaan mielikuvitukseen.

On hyvä muistaa, että kaikki pelaaminen on myös omanlaistaan leikkiä. Toisin kuin monet vanhemmat tuntuvat lapsiaan katsoessaan ajattelevan, leikki ei ainoastaan ole pelaamista, eikä edes leikin muotona tunnistettua medialeikkiä – erilaisten sisältöjen innoittamaa leikkitoimintaa. Yksinkertaisimmillaan se voi olla liikkumista luonnossa, pahvilaatikon käyttöä majanrakennukseen tai pienen lapsen ihmetystä omista sormista ja varpaista: fyysiseen todellisuuteen, erilaisiin materiaaleihin ja kehollisuuteen liittyvää leikkitoimintaa.

Sanotaan, että vaikka leikissä hyödynnetyt välineet ja ympäristöt muokkautuvat uudenlaisiksi, on leikki itsessään pysyvä luonnonvoima. Leikki on liikkeessä ja liikuttaa meitä monin tavoin. Koneet koukuttavat, mutta niiden kanssa voi oppia elämään unohtamatta leikin ydinajatusta kokeiluna ja vaihtoehtoisten maailmojen kuvitteluna.

Parhaimmillaan laitteet, alustat ja sovellukset toimivat apuvälineinä ja inhimillistä vuorovaikutusta helpottavina työkaluina. Ohjatussa leikissä koneet voidaan sitoa leikkijän talutusnuoraan, eikä kyse ole ainoastaan älypuhelimista tai tableteista, vaan myös robotiikasta, joka saa yhä useammin elävää olentoa muistuttavan hahmon.

Leikin arvostuksen kannattelu vaatii kaikilta suojelutoimia, niin kuin myös vapaus leikkiä. Vain vapaudessaan leikkiä on ihminen täysin ja kokonaisvaltaisesti ihminen. Ajatus, jonka siemen on 1700-luvulla vaikuttaneen saksalaisen runoilijan, näytelmäkirjailijan ja historioitsijan Friedrich von Schillerin kirjoituksissa. Vapaa leikki taas voi toteutua leikkijän itse määrittelemällä tavalla, omahtoisesti toimintaympäristön tai mielikuvituksen tarjoumia hyödyntäen.

Jokainen media- ja digilukutaitoinen aikuinen voi varmistaa vapaan leikin mahdollistumisen antamalla leikkijälle ikää katsomatta tilaa, aikaa ja läsnäoloa. Lelututkijakin ymmärtää, ettei leikki aina välineitä kaipaakaan. Mutta muiden leikkijöiden seurassa leikin välineestä, lelusta, pelistä, sovelluksesta tai mobiililaitteesta, voi tulla yhdessä ihmettelyn aihe, luovuuden astinlauta ja näin yhteisleikin rikastuttaja.

Olen tiettävästi tässä talossa ensimmäinen leikin asiantuntija -nimikkeellä virallisesti työskentelevä ammattilainen. Leikin asiantuntijuus on vakava asia, muttei ainoastaan sitä. Ammatikseen leikkiä tarkasteleva ja leikkiin kutsuja pohtiva aikuinen ei voi onnistua ilman henkilökohtaista kosketusta leikkiin tai olematta leikkijä itsekin. Itse heittäydyn leikkimään kaikenikäisten kanssa.

Viehätyn erityisesti leikkitoiminnasta, joka keskittyy kiehtoviin tarinoihin ja esineisiin. Joskus oma mielikuvitus riittää. Haluaisin ajatella, että jokainen leikkijä ikään, käyttämäänsä leikkivälineeseen tai teknologiaan katsomatta, on leikin kokemusasiantuntija. Vapaassa leikissä ihminen kasvaa itsekseen, yhteisissä leikeissä osaksi maailmaa.

Katriina Heljakka

Leikin asiantuntija