Lapsistrategialla ja vaikutusten arvioinnilla kestävämpää lapsipolitiikkaa

Vaalien jälkeiset hallitusneuvottelut alkavat kohta. Niissä on hyvä muistaa, että kestävän yhteiskunnan perustana on huolenpito kasvavasta sukupolvesta. Se, minkälaisessa ympäristössä lapset ja nuoret kasvavat, vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja sen tulevaisuuteen. Hyvinvointi rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa. Kestävän talouden perustana ovat hyvinvoivat ja osaavat ihmiset.

Lapsia ja nuoria koskeva politiikka on ollut viime vuosina poukkoilevaa. Lasten ja nuorten hyvinvointi on joutunut usein väistymään lyhytnäköisten taloudellisten säästöpäätösten tieltä. Tästä esimerkkinä on varhaiskasvatusta ja koulutusta koskeva päätöksenteko. Esimerkiksi liian suuri ryhmäkoko päiväkodissa tai koulussa ei ole yhdentekevä asia. Tai, jos lapsi, joka tarvitsee erityistä tukea, ei sitä päiväkodissa tai koulussa saa, se ei ole vain huonoa lapsipolitiikkaa vaan se on myös huonoa talouspolitiikkaa.

Yksi keskeinen lapsia koskevan päätöksenteon ongelma on, että lapsivaikutusten arviointi on edelleen vähäistä ja se on laadultaan vaatimatonta. Viime hallitusohjelmaan kirjattiin lapsi- ja perhevaikutusten arvioinnin käyttöönottaminen, mutta asia ei ole vielä lainvalmistelussa edistynyt. Lapsiin, nuoriin tai lapsiperheisiin kohdistuvia vaikutuksia tunnistettiin vuonna 2017 vain kahdeksassa prosentissa hallituksen esityksiä.

Hallitusohjelman linjaukset on aiemmin tehty yleensä ilman, että niiden lapsivaikutuksia tai muitakaan ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia olisi selvitetty. Hallitusneuvotteluissa tehtyjen tiukkojen poliittisten linjausten jälkeisessä valmistelussa vaikutusten arviointi jää usein heikoksi.

Lapsivaikutusten arvioinnin ja muiden ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin merkitys tulisikin tunnistaa myös hallitusohjelman valmistelussa. Hallitusohjelmassa ei kannattaisi lyödä tiukasti sisällöllisesti lukkoon kaikkia hallituskauden keskeisiä päätöksiä. Sen sijaan hallitusohjelmaan tulisi kirjata hallituskauden uudistusten tavoitteet ja suuntaviivat. Tarkemmat sisällölliset linjaukset kannattaisi malttaa jättää tehtäväksi vasta sitten, kun vaikutusten arviointi asiassa on toteutettu. Näin varmistetaan myös tietoon perustuva päätöksenteko, jossa päätösten keinot ovat sopusoinnussa tavoitteiden kanssa.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea lapsipolitiikan koordinaation ja lapsistrategian puuttumisesta. Se on kehottanut laatimaan lapsen oikeuksien sopimukseen perustuvan kansallisen strategian. Lapsen oikeuksien toteuttaminen edellyttää myös parempaa koordinointia ministeriöiden välillä, keskushallinnon, alue- ja paikallistason välillä sekä julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Tämän merkitys korostuu entisestään sote-uudistuksen myötä.

Lapsijärjestöt ovat ajaneet lapsistrategian laatimista Suomeen. Lapsistrategiaa pohjustava työ aloitettiin viime vuonna. Tulevan hallituksen on jatkettava tätä työtä ja kirjattava oikeusperustaisen lapsistrategian laatiminen hallitusohjelmaan.

Lapsistrategia ei saa jäädä hyväntahdon julistukseksi. Sen on oltava tavoitteellinen lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien edistämisen väline, johon kirjataan konkreettiset tavoitteet ja toimenpiteet.  Lapsistrategia olisi järkevä toteuttaa kaksitasoisena. Varsinaisessa strategiassa olisi pitkän aikavälin tavoitteet ja toimet. Sitä täydentäisi muutamaksi vuodeksi kerrallaan laadittava toimeenpanosuunnitelma. Lapsiystävällisen yhteiskunnan rakentaminen on jatkuva prosessi, jossa pitää vastata kestävällä tavalla kunkin ajan haasteisiin.

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet