Lapset ja nuoret mukaan hyvinvointialueen päätöksentekoon

Lapsilla ja nuorilla on paljon sanottavaa käyttämistään hyvinvointipalveluista. Mielipiteet koskevat asioita, joilla on heille merkitystä ja joista heillä on kokemusta. Sillä on väliä, missä kuraattorin tai terveydenhoitajan huone sijaitsee tai voiko omista huolista kertoa ensin kirjoittamalla, jos puhuminen ahdistaa.

Tulevaisuudessa hyvinvointialueet vastaavat huomattavasta osasta lasten ja nuorten päivittäistä hyvinvointia koskevia palveluita, esimerkkinä oppilas- ja opiskelijahuollon järjestäminen. Miten hyvinvointialueilla varmistetaan, että palvelut kohtaavat lasten ja nuorten todelliset tarpeet ja toiveet?

Lapsi-, nuoriso- ja perhejärjestöillä on kontaktipinta alueen lapsiin ja nuoriin sekä osaamista heidän kuulemisestaan ja osallistamisestaan. Tätä yhteistyön mahdollisuutta päättäjien kannattaa hyödyntää. Myös kouluissa toimii useita aktiivisia nuorten ryhmiä, kuten oppilaskunnat ja tukioppilaat, joilla on painavaa sanottavaa lapsille ja nuorilla suunnatuista palveluista ja niiden järjestämisestä.

Erilaiset virtuaaliset ja sosiaalisen median kautta tehdyt kyselyt tavoittavat kynnyksettömästi myös niitä lapsia ja nuoria, joille osallistuminen voi olla muuten kynnyksen takana. MLL:n kouluille suunnattu hyvinvointikysely on loistava esimerkki kokemusten keräämisestä suurelta joukolta. Kyselyyn on vastannut jo 19 000 oppilasta ympäri Suomea. Se on valtava määrä tietoa nuorten kokemuksista kouluhyvinvoinnista. Miksi hyvinvointialueet eivät soveltaisi kyselynkaltaisia keinoja alueen lasten ja nuorten kuulemisessa? Kuulemisen ja osallistamisen tapoja on monia.

Me aikuiset saatamme pelätä kuulla lapsia ja nuoria, sillä voimme luulla, että heiltä tulevat ajatukset ja toiveet eivät ole realistisia. Sitä paitsi kuuleminen hidastaa tehokkaita päätöksentekoprosessejamme. Voiko olla myös niin, että pidämme liikaa siitä vallasta, jonka olemme saavuttaneet vain siksi, että olemme aikuisia?

Varsinkin itseään koskevissa asioissa ja palveluissa on tunnustettava, että lapset ja nuoret ovat oman arkensa parhaita asiantuntijoita. Emme aikuisina pysty, hyvistä pyrkimyksistämmekään huolimatta, asettumaan nykylapsen tai -nuoren saappaisiin ja ymmärtämään heidän kokemusmaailmaansa, jos emme kuuntele ja kuule heitä itseään.

On tärkeää muistaa, että osallisuudella ja kuulluksi tulemisella on yksittäiseen päätöksen vaikuttamisen lisäksi laajempi merkitys. Kokemus osallisuudesta ja kuulluksi tulemisesta kiinnittää meidät iästä riippumatta yhteisöön, osaksi ympäröivää yhteiskuntaa ja luo luottamuksen tunnetta niin itseen, toisiin kuin tulevaan.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on nostanut lapsen oikeuden tulla kuulluksi yhdeksi lapsen oikeuksien sopimuksen neljästä yleisperiaatteesta. Lapsen oikeuksia päätöksenteossa vahvistaa myös viime vuonna julkaistu Suomen ensimmäinen kansallinen lapsistrategia. Sekä lapsen oikeuksien sopimus että lapsistrategia velvoittavat hyvinvointialueen viranhaltijoita ja päättäjiä huomioimaan lasten ja nuorten ääni päätöksenteossa.

• Lapsia ja nuoria on kuultava systemaattisesti hyvinvointialueen asukkaina ja palveluiden käyttäjinä. Edistä rakenteita esim. kouluyhteistyötä, jotka tukevat lasten ja nuorten osallisuutta ja vie ne kirjattavaksi hyvinvointialuestrategiaan.
• Huolehdi monipuolisista tavoista osallistua ja vaikuttaa. Hyvinvointialueen nuorisovaltuusto ei yksin riitä, vaan kaikille lapsille ja nuorille on luotava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa.
• Varmista, että lapsia ja nuoria kuullaan lapsivaikutusten arvioinnissa ja lapsibudjetoinnissa.
• Kiinnitä kuulemisten toteuttamisessa erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ja vähemmistöryhmiin kuuluviin lapsiin ja nuoriin, jotta myös heidän äänensä tulee kuulluksi.

Elina Rautiainen

suunnittelija, Koulurauha-ohjelma ja Uudenmaan tukioppilastoiminta

Eevamaija Paljakka

vaikuttamistyön asiantuntija