Kotiintuloaikoja vai yhteisvastuuta?

Viime aikoina on jälleen kerran keskusteltu siitä, miten parhaiten huolehtia lapsista ja nuorista. Huolta ovat herättäneet erityisesti illalla yksin tai porukassa kulkevat tai päihteitä käyttävät lapset ja nuoret. Yleisiä kotiintuloaikoja on esitetty Islannin malliin vedoten yhtenä ratkaisuna. Suomessakin on vuosien mittaan ollut erinäisiä kotiintuloaikakokeiluja, mutta ne ovat jääneet yksittäisiksi. On hyvä huomata, että Islannissa lapsiperheitä tuetaan vahvasti muutenkin. He saavat muun muassa taloudellista tukea lasten ja nuorten harrastustoimintaan.

Omasta lapsuudestani muistan, kuinka kerrostalojen ikkunat avautuivat tasan kello 17 ja piha tyhjeni, kun lapset huudettiin kotiin syömään. Sen jälkeen sai mennä vielä pihalle leikkimään. Nuoruudestani muistan, että mitään tekemistä ei ollut tarjolla ja siksi vaelsimme illat päämäärättömästi kaduilla. Nuorisotalo ei silloin houkutellut. Tänä päivänä nuorisotaloissa on koulutettuja, turvallisia aikuisia ja tekemistä. Lisäksi kunnissa tehdään etsivää nuorisotyötä. Lasten ja nuorten yhteisötkin ovat muuttuneet – osa pysyy tiiviisti kotona pelikoneiden ääressä.

Keskustelussa pitää tunnistaa, että lapset ja nuoret elävät hyvin erilaisissa tilanteissa. Minun lapsuudessani osa kerrostalon lapsista jäi pitempään ulos kuin muut, koska kotiin ei ollut kiva tai turvallista mennä. Lapsen hyvinvointia ei rakennetta pelkillä pelisäännöillä ja rajoituksilla. Kaikilla aikuisilla on vastuu siitä, että tarttuu tavalla tai toisella siihen, jos päiväkodissa, koulussa, pihalla tai kadulla huomaa lapsen, jonka asiat eivät näytä olevan hyvin.

Keskustelu kotiintuloajoista suuntaa katseen siihen, kuinka lapsiystävällinen yhteiskuntamme on. Tiedämme, ettei kaikilla perheillä ole taloudellista mahdollisuutta lasten harrastuksiin. Kaikilla vanhemmilla ei taloustilanteesta, työpaikan luonteesta tai käytännöistä johtuen ole mahdollisuutta olla riittävästi kotona. Koulupäivät ovat lyhyet ja altistavat lapset pitkiin yksinäisiin iltapäiviin. Monet harrastukset sijoittuvat ilta-aikaan. Lapsiperheet asuvat erilaisissa yhteisöissä ja ympäristöissä.

On tärkeää, että aikuiset, vanhemmat, ammattilaiset ja poliittiset päättäjät keskustelevat lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Kotiintuloajat ovat huolenpitoa ja keskustelu aiheesta osoittaa, että haluamme pitää huolta lapsista ja nuorista. Samalla keskustelussa on hyvä muistaa, että hyvinvointia rakennetaan sekä yksilöllisellä, yhteisöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla. Voisimme myös kysyä mitä mieltä lapset ja nuoret ovat.

Marie Rautava

Ohjelmajohtaja