Koronaeristys saa tuntua pahalle
Kun koronaeristys alkoi, somessa alkoi pyöriä linkkivinkkejä, virtuaalijumppia, leikkitreffejä ja askarteluideoita. Nyt jos koskaan ehtisi viettää laatuaikaa lapsensa kanssa! Metsäretket ja iloiset pelailutuokiot ovat monessa perheessä päätyneet tappeluihin ja kyyneliin. Iloisten somekuvien sijaan käteen on jäänyt kirvelevää pettymystä ja epätoivoa.
Moni vanhempi tuntee syyllisyyttä siitä, ettei pysty parempaan. Idyllinen kuva perheen yhteisestä touhuilusta voi tuntua kaukaiselta, jos on koko päivän taiteillut lapsensa koulun ja omien töidensä välillä, laskenut rahojensa riittävyyttä tai pelännyt puolisonsa päihteiden käyttöä.
Koronaeristäytyminen saa tuntua pahalle. Tämä kevät saa olla huolien kevät, aallonpohja ja pettymysten aikaa. Ei tarvitse uskotella, että kaikki on hyvin, jos ei ole. Myös vaikeat tunteet ja vaiheet kuuluvat elämään. Niitä ei tarvitse lakaista pois.
Vaikka raskaatkin tunteet ovat ok, lasta aikuisen alakuloisuus, ärtyisyys tai kiukkuisuus saattaa pelottaa tai ahdistaa. Vanhempi ei yleensä pysty kokonaan peittämään lapselta omia tunteitaan. Niinpä ne voivat herkästi tarttua ja vaikuttaa lapseen. Tunteiden sanoittaminen tuo lapselle turvaa. Voit sanoa esimerkiksi näin:
”Olen alakuloinen, koska minua huolestuttaa tämä tilanne. Minun alakuloisuuteni ei ole sinun syytäsi. Asiat saadaan järjestymään, vaikka en tiedä vielä, miten.”
”Olen surullinen, kun emme voi nähdä mummia, ukkia ja ystäviä. Minulla on heitä kova ikävä.”
”Huomaan tulevani huonolle tuulelle, kun emme voi nähdä muita ihmisiä. Onneksi voimme soittaa videopuheluita siihen asti kun tilanne palaa normaaliksi.”
”Anteeksi, että huusin. Ärsyynnyin liian helposti. Pelottiko sinua? Yritän ensi kerralla hillitä hermoni paremmin.”
Myös lapsi saa olla surullinen. Lapsella voi olla ihan omia huolia, yksinäisyyttä ja pelkoja. Katteettoman piristämisen sijaan lasta auttaa syli, lähellä oleminen, juttelu ja yhteinen tekeminen. Aikuinen voi viestiä sanoin tai elein: Olen tässä sinua varten. Olen valmis kuuntelemaan vaikeitakin tunteitasi. Me selviämme niistä yhdessä.
Lapselle elämä on tässä ja nyt, eikä sitä voi laitaa tauolle. Kun lapsi kokee, että vanhempi on vastaanottanut hänen vaikeita tunteitaan, hän haluaa usein palata normaaliin lapsen elämään. Siksi vanhemman kannattaa nähdä vaivaa sen eteen, että huolien keskellä löytyisi lapsen kanssa jaettuja mukavia hetkiä tai jopa yhteistä naurua – elintärkeitä hengähdyshetkiä huolien keskelle.
Jotta tämä on mahdollista, on vanhemman huolehdittava ensin itsestään. Joka päivälle olisi hyvä löytää keinoja, jotka rauhoittavat vanhemman kehoa ja mieltä. Niitä voivat olla kuuma suihku, jalkakylvyt, peittoon käpertyminen, kukkien hoitaminen, metsässä kävely ja käsityöt. Myös kirjat, muusikin kuuntelu, somen ja median sulkeminen, lempiruuan laittaminen tai raittiin ilman hengittäminen voivat rauhoittaa oloa. Kuulostele, mikä rauhoittaa omaa oloasi.
Osalle vanhemmista kotona oleminen on tuonut myönteisiä muutoksia arkeen. Nämä vanhemmat saattavat tuntea olonsa syylliseksi, eikä oman arjen helppoudesta kehtaa kertoa tuttaville. Silti myös siitä saa iloita, että kaikki on itsellä hyvin. Voit miettiä, mitä muutoksia ja hyviä puolia poikkeusaika on tuonut omalle perheelle. Mitä asioita olet oppinut itsestäsi ja lapsistasi? Mistä muutoksista haluat pitää kiinni poikkeusajan jälkeen?
Jos voimavaroja on, voit myös miettiä miten voisit tukea niitä perheitä, joilla nyt on vaikeaa. Kuulumisten kysyminen tai pienikin avuntarjous voi olla merkityksellistä.
Eeva Oksanen
Vanhempainryhmätoiminnan suunnittelija