Joko olet tehnyt joululomalle tehtävälistan?  

Lomat aiheuttavat meistä useimmissa tarvetta suunnitella vapaat niin, että siitä saa mahdollisimman paljon irti. Nähdään kaikki ne sukulaiset ja ystävät, joita ei arjen pyörteissä olla ehditty tapaamaan, leivotaan kaikki ne sämpylät, kakut ja pikkuleivät, jotka jäi tekemättä, kun kuiva-ainekaappi oli tyhjillään ja siivotaan vielä vaatekaapit, kun arjessa huomaa, että se t-paita olikin muuttunut napapaidaksi ja kalsareissa oli niin isoja reikiä, ettei tiennyt mikä oli lahkeensuu.  

Toisaalta nimenomaan joululoma asettaa vielä enemmän paineita. Pitäisikö tänä vuonna saada tehtyä himmeli, entä piparkakkutalo, miten kaikki jouluperinteet, onko kaikki pakko toteuttaa aattona vai voisiko jotain tehdä jonain toisena päivänä? Entä pitääkö pöydässä olla erilliset jouluservetit vai riittääkö talouspaperi? Mitä joulusta tai joululomasta jää mieleen lopulta?  

Eräs nuori kertoi: ”Oma paras joulumuistoni on, kun pienenä serkkujeni kanssa onnistuimme vahingossa sytyttämään ulkojoulukuusen tuleen ja paistoimme sitten siinä vaahtokarkkeja.” Voin vain kuvitella, mitä perheen aikuiset ovat miettineet joulun mahdollisesta pilalle menemisestä tämän tilanteen kohdalla. Ja lopputuloksena onkin lapsille hauska, jopa paras joulumuisto. 

Omasta lapsuudestani yksi tärkeimmistä muistoista on se, kun istuin ikkunan vieressä tarkkailemassa, josko joulupukkia näkyisi. Yhtäkkiä pihassamme seisoi metsästä sattumalta esiin tullut peura. Olin aivan varma, että siinä joulupukin poro nyt jo on ja koko joulu oli mielessäni yhtä satua tämän jälkeen. Tämä sattumalta tapahtunut muisto elää mielessäni joka joulu, enkä muista kävimmekö joulukirkossa, oliko meillä joulukuusi tai sainko jotain lahjoja, jouluserveteistä ja sukulaisten näkemisestä puhumattakaan.  

Voisiko tämän joulun pyhittää sille, että pyrkisimme luomaan muistoja? Muistot eivät synny kiireessä tai suunnittelemalla viikkokausia, muistot luodaan pienissä hetkissä. Pelataan lautapelejä yömyöhään tai katsotaan sama joululeffa viidennen kerran. Nautitaan yhdessä olosta ja rakennetaan lumiukko, jos lumitilanne sen sallii. Ollaan läsnä toisillemme.  

Juttelin muutaman nuoren kanssa siitä, mitä he odottavat joululta ja sain eräältä vastaukseksi, että ”jouluna katsotaan leffaa porukalla”. Toinen vastaus ”otetaan rennosti” kertoo hieman samanlaista tarinaa. Odotukset koskevat enemmän yhdessäoloa kuin tarkkoja suunnitelmia ja aikatauluja. Uskoakseni harva haluaa kulkea minuuttiaikataululla jouluna, kun ei sitä jaksaisi arkenakaan.  

Muistojen tekemiseen vaaditaan myös ymmärrystä. Ymmärrystä siitä, että jouluja on erilaisia. Toinen haluaa aamulla saunaan ja toinen kirkkoon, kolmas haluaa nukkua niin pitkään kuin unta riittää. Kenenkään ei pitäisi viettää joulua täyttäen muiden odotuksia, vaan joulun kuuluisi olla juhlijansa näköinen.  

Itse odotan joululta eniten sitä hetkeä, kun saan sytyttää kynttilän palamaan ja kaivautua kirjan kanssa sohvannurkkaan. Siinä hetkessä joulu tuntuu minulle sadulta, edelleen.  

Rauhallista ja juuri sinulle sopivaa joulua toivottaen,
Liisa  

Liisa Kilpiäinen

digitaalisen nuorisotyön asiantuntija