Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön

Turvallisuus voidaan ymmärtää sekä vaarojen ja uhkien poissaolona että kokemuksena niiden poissaolosta. Turvallisuuden tunne kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Pienten lasten turvallisuuden tunne rakentuu erityisesti läheissuhteissa ja perheessä sekä varhaiskasvatuksessa ja sen vertaissuhteissa. Isompien lasten osalta koulu, vapaa-ajan toiminta ja niiden vertaissuhteet sekä mediaympäristö ovat perheen ja läheissuhteiden ohella keskeisiä turvallisuuden tunteen muodostumisessa.

Viimeisen vajaan kolmen vuoden aikana turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat olleet paljon aiempaa enemmän esillä. Ensin koronapandemia ja sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat haastaneet myös lasten ja nuorten turvallisuuden tunnetta.

Lapsen fyysiseen turvallisuuteen sisältyy muun muassa oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, yksityisyyteen sekä turvalliseen kasvu- ja elinympäristöön. Lapsen psyykkiseen turvallisuuteen sisältyvät muun muassa luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri, mahdollisuus tunteiden ilmaisuun, aikuisten toiminnan johdonmukaisuus ja ennustettavuus sekä mahdollisuus saada apua luotettavilta ja turvallisilta aikuisilta.

Sosiaalisesti turvallisessa ympäristössä lapsi voi toteuttaa perustarvettaan kuulua joukkoon ja yhteisöön. Mahdollisuus osallistua ja toimia vertaisryhmässä ilman pelkoa tulla kiusatuksi tai jätetyksi ryhmän ulkopuolelle ovat sosiaalisen turvallisuuden kannalta keskeisiä tekijöitä. Huolestuttavaa kehitystä on se, että Kouluterveyskyselyssä 8.-9.-luokan oppilaista 6 % raportoi vuonna 2021 olevansa koulukiusattuna vähintään kerran viikossa, kun osuus oli 5,5 % vuonna 2019.

Lapsen sosiaaliseen turvallisuuteen voidaan lukea myös taloudellinen turvallisuus eli perheen riittävä toimeentulo. Taloudellinen turvattomuus puolestaan ilmenee perheen toimeentulovaikeuksina ja niistä seuraavina ongelmina. Perheen toimeentulovaikeudet kuormittavat niin vanhempia kuin lapsia ja aiheuttavat ulkopuolisuutta. Viimeaikainen elinkustannusten poikkeuksellisen suuri nousu on lisännyt lapsiperheiden toimeentulovaikeuksia.

Lapsen oikeus erityiseen suojeluun on yksi lapsen oikeudellista asemaa määrittelevistä periaatteista. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapselle tulee antaa hänen hyvinvoinnilleen välttämätöntä suojelua ja huolenpitoa. Sopimuksessa edellytetään muun muassa lapsen suojelua kaikenlaiselta ruumiilliselta, henkiseltä ja seksuaaliselta väkivallalta, vahingoittamiselta, laiminlyönneiltä ja huonolta kohtelulta.

Lapsenhuoltolakiin on kirjattu hienolla tavalla lasten huolenpidon ja kasvatuksen säännöt. Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti.

Lapsenhuoltolain voimaantulon myötä vuonna 1984 kuritusväkivalta kiellettiin Suomessa Ruotsin jälkeen toisena maana maailmassa. Kuritusväkivallan kielto on johtanut sen merkittävään vähenemiseen. Lapsiuhritutkimuksen mukaan kokemukset fyysisestä kuritusväkivallasta ovat edelleen vähentyneet vuosien 2013 ja 2022 välillä sekä 6.- että 9.-luokkalaisilla. Sen sijaan huolestuttavaa on, että Lapsiuhritutkimuksen mukaan lasten kokemukset henkisestä väkivallasta kotona ovat lisääntyneet. Kun vuonna 2013 joka neljäs (25 %) kuudesluokkalaisista raportoi kokeneensa vanhempiensa taholta henkistä väkivaltaa, siitä kertoi nyt (2022) joka kolmas (32 %). Yhdeksäsluokkalaisista 48 prosenttia kertoi kokeneensa henkistä vakivaltaa, kun vastaava osuus vuonna 2013 oli 44 prosenttia. Koronakriisin perheille asettamat paineet ja haasteet voivat osaltaan selittää heikentynyttä kehitystä.

Lasten turvallisen kasvuympäristön rakentamisessa tarvitaan tavoitteellista ja suunnitelmallista työtä sekä muuttuviin haasteisiin vastaamista. Lasten kasvuympäristön turvallisuutta edistetään kansallisesti strategioilla, ohjelmilla ja suunnitelmilla, kuten lapsistrategialla, koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn toimintaohjelmalla ja väkivallaton lapsuus –toimenpidesuunnitelmalla. Näiden toteutus ja voimavarat tulee varmistaa.

Vanhempia ja perheitä tulee tukea niin palvelujen kuin toimeentuloetuuksien kautta. Neuvolapalveluihin tulee panostaa ja perheiden tulee saada apua ilman kynnyksiä ja lähetteitä. Lapsiperheiden köyhyyttä tulee ehkäistä parantamalla perusturvaa ja tukemalla vanhempien työllistymistä. Varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa on panostettava kiusaamisen ja yksinäisyyden ehkäisemiseen. Lasten ja nuorten turvallisuutta tulee edistää myös hyvällä turvataito-, oikeus- ja mediakasvatuksella. Lapsia ja nuoria on kuultava, heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään turvallisuudesta on selvitettävä ja kerättyä tietoa on hyödynnettävä päätöksenteossa.

Lapsen oikeuksien viikkoa vietetään 14.–20.11.2022 ja tämän vuoden teema on lapsen oikeus turvallisuuteen. Teema kutsuu päättäjiä, lasten parissa työskenteleviä, vanhempia, mediaa ja ennen kaikkea lapsia ja nuoria itseään keskustelemaan siitä, mitä turvallisuus eri ympäristöissä on ja miten voimme sitä vahvistaa. Lapsen oikeuksien viikon tavoitteena on edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta erityisesti lasten ja nuorten parissa. Teemaviikon järjestää lapsi- ja nuorisojärjestöjen, lapsiasiavaltuutetun toimiston, seurakuntien ja valtion toimijoiden yhteinen lapsen oikeuksien viestintäverkosto.

#OikeusTurvallisuuteen, #MunTurvallisuus, #SunTurvallisuus

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet