Järjestöt myös maakuntien kumppaneiksi

Sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirretään kunnilta 18 maakunnalle. Uudistuksen tarpeesta vallitsee laaja yhteisymmärrys. Huomattava osa kunnista on liian pieniä kantamaan jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun.

Sote-uudistuksessa on keskitytty vahvasti palveluihin. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on jäänyt sivurooliin, vaikka sillä on keskeinen merkitys uudistuksen tavoitteiden onnistumisessa. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen ja sote-palveluiden kustannusten kasvun hillitseminen edellyttävät nykyistä vahvempaa satsaamista hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.

Järjestöjenkin kohdalla on puhuttu lähinnä palveluiden tuotannosta. Hallituksen tavoitteena on, että yritykset tuottavat selvästi aiempaa suuremman osuuden sosiaali- ja terveyspalveluista. On todennäköistä, että isot yritykset keräävät sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoiden potin. Niillä on sellaista riskinottokykyä ja pääomia, joita pienillä yrityksillä ja järjestöillä ei ole. Onkin mahdollista, että järjestöjen palvelutuotanto tulee supistumaan.

Sote-uudistuksen valmistelussa kansalaisjärjestöjen rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on jäänyt vähäiselle huomioille, vaikka järjestöillä on siinä huomattava rooli. Sote-uudistuksen myötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtävä kuuluu sekä kunnille että maakunnille. Tämä on hyvä ja perusteltu ratkaisu, sillä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluu kaikille toimialoille ja toimijoille yhteiskunnassa.

On tärkeä varmistaa, että sekä kunnat että maakunnat tekevät yhteistyötä järjestöjen kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Järjestöjen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön turvaamiseksi on tarpeen, että kuntien lisäksi myös maakunnat voivat avustaa järjestöjä. Tämä ei välttämättä ole mahdollista, jollei asiaa huomioida uudistuksen valmistelussa. Maakunnalle on tulossa vain lakiin kirjattuja tehtäviä. Maakunnalle ei ole tulossa sellaista laajaa yleistä toimialaa, mikä kunnalla on. Maakunta voi hoitaa vain niitä asioita, jotka lainsäädännön mukaan sille kuuluvat. Jos järjestöyhteistyötä ei ole mainittu maakuntia koskevassa lainsäädännössä, maakunta ei ehkä edes voisi avustaa järjestöjä.

Tämänhetkisiin lakiluonnoksiin maakunnan tehtäviin ei ole kirjattu yhteistyötä järjestöjen kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lakiluonnoksen mukaan kunnan on tehtävä yhteistyötä kunnassa toimivien yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Maakunnan osalta vastaavaa velvoitetta ei lakiluonnoksessa ole.

Järjestöyhteistyössä on kysymys merkittävistä kansalaisten hyvinvointia tukevista toiminnoista, jotka eivät luonteeltaan ole myytäviä palveluita muun muassa niihin liittyvän suuren vapaaehtoistyön määrän vuoksi. Näitä toimintoja ei kuitenkaan voida toteuttaa ilman rahoitusta. Jos maakunnilla ei olisi mahdollisuutta tämänkaltaiseen avustuspohjaiseen yhteistyöhön, saattavat monet toiminnot jopa loppua. Esimerkiksi perhekeskustoimintamallissa järjestöjen panos lasten ja perheiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on merkittävä. Perhekeskustoiminnan koordinaatio kuuluu uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteessa luontevimmin juuri maakunnan tehtäviin.

Esa Iivonen

johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet