Hyviä unia koko perheelle

Vauvan syntyessä moni asia mullistuu tuoreiden vanhempien elämässä. Yksi niistä on nukkuminen. Yöheräilyt ja vanhempien univaje ovat tavallinen keskustelunaihe vauvaperheissä. Monesti oma väsymys ei tunnu niin pahalta, jos tietää, että naapurissakin valvotaan.

Ennen uskottiin, että lapsen voi antaa itkeä itsensä uneen, muutoin lapsi oppii pompottamaan vanhempiaan. Nykyisin tiedetään, etteivät vauvat tahallaan kiusaa vanhempiaan heräilemällä. Heräilyä voivat aiheuttaa hampaiden puhkeaminen, flunssa, kipeä vatsa tai allergia. Joskus lapsi haluaa heräilemällä varmistaa, että vanhempi on lähellä, toisinaan vauva reagoi katkonaisella unella päivän tapahtumiin tai uuden taidon oppimiseen.

Aina heräilylle ei löydy selvää syytä. Vauva ja isompikin lapsi kokee olonsa turvattomaksi, jos häntä ei lohduteta ja auteta nukahtamaan. Jos lapsi joutuu selviytymään yksin pelon, nälän tai läheisyydenkaipuunsa kanssa, hän oppii, ettei kannata ilmaista hätäänsä. Omat tarpeet kannattaa tukahduttaa ja hädän hetkellä on selvittävä yksin.

Vaikka moni lapsi tarvitsee yöllä lohtua ja aikuisen turvaa, ei ole tarkoitus, että vanhempi uuvuttaa itsensä. Uni on vanhemman hyvinvoinnin peruspilari. Tutkimukset kertovat, että pitkään jatkunut univaje voi aiheuttaa alakuloa, uupumusta tai masennusta. Väsynyt vanhempi ei pysty nauttimaan lapsen kanssa olemisesta samalla tavalla kuin levännyt. On jokaisen lapsen oikeus saada huomiota ja hoivaa virkeältä vanhemmalta.

Valvovan lapsen vanhemmat toivovat usein, että voivat purkaa väsymystään jonkun kanssa. Vielä 70- ja 80-luvuilla on ollut vallalla kulttuuri, jossa äitien ja isien on ollut pakko jaksaa, valittaa ei ole saanut. Moni nykyinen isovanhempi on voinut unohtaa valvomisen rankkuuden. Joskus läheiset voivat lohduttaa väärällä tavalla väsyneitä vanhempia: ”kaikilla on rankkaa”, ”kyllä minäkin olin väsynyt, mutta kyllä se helpottaa, kun lapset kasvavat” tai ”kyllä nuorena jaksaa”. Jos on itse joutunut pärjäämään yksin, ei ole aina helppoa eläytyä siihen, että moni perhe haluaa ja tarvitsee tukea.

Moni perhe löytää yksilölliset keinot unipulmiin. Heräilevistä lapsista voi jakaa vastuuta puolison, isovanhemman tai luotettavan ystävän kanssa toisen vanhemman nukkuessa korvatulppien voimin. Päiväunien mahdollistaminen vanhemmalle tai nukkuminen välillä ilman lapsia keventävät univelkaa. Voisivatko lapset välillä yökyläillä mummolassa tai muussa turvallisessa hoitopaikassa tai voisiko vanhempi mennä mökille tai tuttavan luo nukkumaan?

Kahden vanhemman perheissä puolisot voivat antaa vuoroaamuin toistensa nukkua, yhden vanhemman perheelle voi tarjota säännöllistä yökyläpaikkaa, jossa ystävä tai sukulainen hoitaa aamulla lasta. Vauvan nukkumista voi tukea antamalla päivisin riittävästi läheisyyttä ja syliä, rauhoittamalla arjen tapahtumia ja huolehtimalla säännöllisestä päivärytmistä.

Lapsen unipulmat eivät ole osoitus huonosta vanhemmuudesta, eikä avun pyytäminen ole merkki heikkoudesta, vaan päinvastoin. On rohkeaa ja viisasta ottaa oma väsymys puheeksi sukulaisten, ystävien tai neuvolan terveydenhoitajan kanssa ja miettiä tilannetta koko perheen näkökulmasta. Monesti perheitä helpottaa valtavasti se tunne, että joku seisoo vierellä, kuuntelee ja auttaa tarvittaessa. Yksin ei tarvitse selvitä.

Eeva Oksanen

Vanhempainryhmätoiminnan suunnittelija