Aikuinen, osaatko leikkiä?
Olen liian usein törmännyt väitteeseen, että me aikuiset emme osaa leikkiä. Paitsi, että väite on lähtökohtaisesti väärä, siinä on myös harhauttava piiloviesti: leikki on asia, jota ei voi tehdä väärin.
Leikki on yksi tasa-arvoisimmista asioista maailmassa. Leikki ei katso taustaa, kulttuuria, koulutusta – kaikkein vähiten ikää. Leikkisyys on meihin sisäänrakennettu ominaisuus.
On totta, että meiltä aikuisilta saattaa kaiken aikuisena olemisen toimeliaisuuden keskellä unohtua, että leikki kyllä asuu meissä. Meillä kun on kova kiire toimittaa ”Kaikki Aikuisilta Vaadittavat Vakavat Suoritteet”.
Mitä teemme esimerkiksi silloin kun lapsi kesken siivoustemme, laskun maksujemme ja sukkalajittelumme pyytää meitä leikkimään kanssaan? Kylmä hiki valahtaa otsalle, sydämeen raskas paino. Pitäisi kyetä, en jaksa, en osaa, ei ole aikaa.
Heitän kaiken tämän suorittamisen väliin sinulle kohtalotoveri, toinen aikuinen, kolme väitettä, mitä leikki voisi olla:
- Leikki on hassuttelua.
- Leikki on arjen ihmettelyä ja näkövinkkelin kääntämistä totutusta toiseksi.
- Leikki on yhteisen ilon jakamista toisen kanssa.
Voisiko leikki parhaimmillaan ja aidoimmillaan olla arjen ja elämän yhdessä ihmettelyä lapsen kanssa? Mitä jos leikki olisikin yhteistä heittäytymistä, arjen tilannekomiikkaa, huumoria, halua löytää silta toisen ihmisen luo ilon avulla?
Hassuttelu voi tapahtua kaiken arkisen lomassa. Se voi olla pieni kutitteluhetki sohvan nurkassa. Näkökulman vaihdokseksi käy jätskin syönti laskun maksujen välissä yhdessä vaikka pöydän alla – hei, mikä ettei! Miltä kuulostaisi sukkasota lajiteltujen sukkaparimyttyjen kanssa?
Me aikuiset ja lasten vanhemmat koemme kovin monesta asiasta syyllisyyttä. Voisimmeko luvata nyt kuitenkin toisillemme, ettemme ainakaan koe syyllisyyttä siitä, ettemme osaa leikkiä. Leikki on asioita, joita varmasti teemme huomaamattakin joka päivä. Ei sen monimutkaisempaa.
Eevamaija Paljakka
vaikuttamistyön asiantuntija