Äidissä tärkeää on se, että se tykkää
Lähipiirissäni kerrotaan tarinaa vuosisadan alkupuolelta ulkosaaristoon leskeksi jääneestä kolmen pienen pojan äidistä, jonka piti sitoa lapset kiinni tuoleihin, kun lähti kokemaan verkkoja. Lähin kauppakin oli 5 merimailin päässä. Yksivuotiaita kaksospoikia ja heidän kolmevuotiasta isoveljeään ei voinut kaikilla keleillä ottaa veneeseen mukaan, eikä harvaanasutulla luodolla ollut liiaksi asti lapsenvahteja tarjolla. Äkkiseltään voisi ajatella, että lapsia kohdeltiin huonosti. Varmasti olikin niin, että lasten tarpeet eivät tulleet kuulluiksi lähimainkaan niin kuin tänä päivänä ajattelemme hyväksi. Lasten kannalta tilanne oli kamala. Asian voi nähdä myös niin, että niissä olosuhteissa äiti teki sen, mikä oli välttämätöntä lasten hengen säästämiseksi. Se puolestaan oli siinä tilanteessa tärkeintä.
Kasvuympäristöllä on merkitystä sen suhteen, millaisia aikuisia lapsista kasvaa, mutta olosuhteet vaikuttavat myös siihen, millaisia vanhempia me aikuiset voimme olla.
Pitääkö äidin sitten olla täydellinen? Geeniperimän ohella läheisten ihmissuhteiden laatu on tärkeimpiä aivojen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä. Riittävän hyviä ja turvallisia ihmissuhteita tarvitaan esimerkiksi oppimiseen, stressinsietokyvyn vahvistumiseen sekä sosiaalisten taitojen ja kielen kehittymiseen. Turvallisilla ihmissuhteilla on jossain määrin myös aivoja korjaavaa vaikutusta.
Robottiäiti, joka olisi teknisesti täydellinen ja suorittaisi kaikki huoltotoimenpiteet asianmukaisesti, ei siis voi korvata toisinaan epätäydellistä ihmisäitiä, jos mielii nähdä lasten aivojen kasvavan suotuisaan suuntaan. Aivot myös pitävät virheistä: sopiva määrä stressiä, joka aiheutuu esimerkiksi vanhemman erehtymisestä, on tärkeä tekijä lapsen omien ongelmanratkaisukeinojen kehittäjä.
Tiedustelin jälkikasvultani, mikä äideissä tai äitiydessä on tärkeää. Sain 11-vuotiaalta pitkän pohdinnan jälkeen vain yhden vastauksen: ”Äideissä on tärkeää, että ne tykkäävät.” Tämä kannattaa muistaa, jos suorituspaineet uhkaavat sumentaa ajattelua: tykkääminen on tärkeintä ja sitä paitsi usein riittävää.
Maailma ja elämän tempo on muuttunut nopeasti. Nykyään koko maailma on kännykässä ja käden ulottuvilla – sekä lapsilla että aikuisilla. Paljon on saatavilla tietoa ja epätietoa, faktaa ja fiktiota. Moni miettii, mitä voisi tehdä tai onko omalla toiminnalla mitään merkitystä. Uskon kuitenkin siihen, että elämässä pienet teot, kohtaamiset ja sanat ovat niitä tärkeitä elementtejä, joilla voi muuttaa maailmaa ja jotka tuovat järjen äänen levottomuuden keskelle.
Usein kuulee sanottavan, että elämä sai uuden suunnan, kun kohdalle osui joku, joka välitti, uskoi ja luotti. Lapsen kannalta on merkityksellistä, että jossain on se aikuinen, jolle lapsi kelpaa. Joku, joka katsoo hyväksyvästi juuri tätä lasta ja iloitsee juuri hänestä. Näistä tärkeistä katseista, sanoista ja tuen ja hyväksynnän osoituksista, kanssakulkemisesta on äitiys tehty. Näillä eväillä rakennetaan myös yhteiskuntaa, paikataan erilaisia vajeita ja otetaan niitä todellisia loikkia. Meillä on ihmisinä hallussamme tärkein ihmiskuntaa ja kehitystä suojaava resurssi: inhimillinen toisistamme välittäminen.
Linnea Karlsson
MLL:n puheenjohtaja, dosentti, lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri