Oppiminen ja digitaaliset mediat
Artikkelin on kirjoittanut FT ja kasvatuspsykologian tutkijatohtori Lauri Hietajärvi Helsingin yliopistosta.
Digitaalisen median käyttö vaikuttaa oppimiseen, ja oppiminen digitaalisen median käyttöön. Se mitä, miksi ja miten digitaalisen median parissa asioita tehdään määrittää vahvasti myös sitä mitä sen parissa opitaan. Omaehtoinen ja kiinnostuslähtöinen toiminta on perusluonteeltaan sidottu uuden oppimiseen ja sitä kautta etenemiseen. Lapset ja nuoret kannattaakin nähdä mediankäyttäjinä aktiivisina osallistujina. Oppimisen kannalta tärkeää on antaa lasten ja nuorten toimia kiinnostuksensa kohteiden parissa digitaalisen median välityksellä. Tällöin oppimiselta on vaikea välttyä.
Teknologinen kehitys on tuonut opiskeluun ja oppimiseen elementtejä, jotka nyt tuntuvat korvaamattomilta aina kirjoitusvälineistä videopuheluihin. Parhaiten digitaaliset välineet toimivat oppimisen apuna silloin, kun niitä hyödynnetään tavoilla, joihin aikaisemmilla välineillä ei ole pystytty.
Yleinen pelko mediankäytön ja koulumenestyksen välisestä suhteesta lienee, että media syrjäyttäisi opiskeluun käytettävän ajan ja johtaisi koulumenestyksen laskuun. Minkälaisia yhteyksiä voidaan tutkimuksen perusteella vetää ruutuajan, pelaamisen ja sosiaalisen median sekä koulumenestyksen välille?
Omatoimisen opiskelun välineenä digitaaliset laitteet ja internet tarjoavat lapselle ja nuorelle valtavan potentiaalin, mutta eivät ilman haasteita. Jos uskallamme päästää irti ruutuajasta, voimme tunnistaa valtavan määrä uusia hyötyjä, mutta myös aiheita joista voimme olla huolissamme.
Ladattavat materiaalit
Aiheeseen liittyvät
Materiaaleja mediakasvatuksen tueksi
- Mediakasvatuksen aineistot
- Videoita mediakasvatukseen
- Mediakasvatusaineistot oppitunneille
- Mediakasvatuksen tehtäväkortteja