Kurkistus pelilliseen ja leikilliseen oppimiseen

Artikkelin on kirjoittanut Marjaana Kangas, pelillisen ja leikillisen oppimisen dosentti ja yliopistolehtori Lapin yliopistosta

MLL:n juhlavuoden kunniaksi 3.—4.-luokkalaisille suunnatun Aikaseikkailu-kerhon tavoitteena on vahvistaa lasten ongelmanratkaisutaitoja, empatiaa, minäpystyvyyttä ja luottamusta tulevaisuuteen. Tavoitteiden saavuttamiseksi kerhotoiminta pohjautuu pelillisyyteen ja leikillisyyteen innostaen ja tukien näin lasten oppimista.

Käsitteinä pelillisyys ja leikillisyys kietoutuvatkin mielenkiintoisella tavalla yhteen eikä niiden rajapinta ole tiukka. Lapselle leikki on toimintaa, johon hän uppoutuu, jonka hän kokee mielekkääksi ja jossa hän voi harjoittaa mielikuvitustaan; keksiä, oppia ja oivaltaa! Pelille ominaista taas ovat säännöt, tavoitteet ja kokeilemalla ja tekemällä oppiminen. Voimme puhua myös `leikillisestä oppimisesta` (playful learning), joka läpäisee sekä leikillisyyden että pelillisyyden käsitteet.

Kuten leikillisessä oppimisessa myös Aikaseikkailu-kerhoissa toiminta perustuu tarinaan. Lapset ovat yhteisen tarinan rakentajia ja tämä tukee heidän toimijuuttaan ja leikkiin heittäytymistään.

Leikillinen oppiminen rohkaisee kokeilemaan, tekemään, osallistumaan ja oppimaan.

Leikillinen oppiminen voi olla yhteisten sääntöjen luomista, pulmien ratkaisemista, ajatusleikkejä, luovien tuotosten työstämistä ja dokumentointia tai vaikkapa taidesuunnistusta luonnossa. Laulut, pantomiimi, pelikortit, lautapelit ja QR-koodipelit ovat myös esimerkkejä leikillisestä oppimisesta. Pelillisyys motivoi, sillä pelissä jokainen lapsi on päähenkilö, aktiivinen toimija ja osallistuja.

Leikillisessä oppimisessa ratkotaan sellaisia pulmia tai tehtäviä, jotka nivoutuvat olennaisesti tarinaan. Tarinoilla tehdään ymmärrettäväksi uusia asioita ja pulmia; niissä yhdistyvät mielikuvitus ja tunteet. Kokonainen juonellinen tarina innostaa, kiehtoo ja on helpompi muistaa kuin yksittäiset, toisistaan irralliset asiat.

Usein hyvä peli, leikillisyys ja toiminnan pelillistäminen palvelevat yksilön perustarpeita lisäten onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Nämä tarpeet ovat kokemus vapaudesta, osaamisesta ja yhteenkuuluvuudesta.

Vapauden kokemusta tukee, jos lapsi saa kokea voivansa vaikuttaa ja tehdä valintoja ympäristössä olevista mahdollisuuksista. Osaamisen kokemusta vahvistaa, jos tavoitteet ovat riittävän haasteellisia, eivät liian helppoja eivätkä liian vaikeita. Yhteenkuuluvuuden kokemusta tukee se, että lapsella on mahdollisuus jakaa, tehdä, ratkaista ongelmia ja oppia yhdessä toisten kanssa.

Lapsista on hauskaa luoda hahmoja, etsiä koodeja, ratkoa arvoituksia ja päätellä asioita.

Näin leikillinen oppiminen palvelee älyllistä leikillisyyttä, mielikuvitusta ja ideoilla leikkimistä. Nämä ovat myöhemminkin elämässä tarvittavia luovan ongelmanratkaisun peruspilareita.

Pelillisyydessä ja leikillisen oppimisen pedagogiikassa on pohjimmiltaan kyse leikin merkityksen ymmärtämisestä ja tiedostamisesta ihmisen toiminnassa. Kautta aikojen ovat ihmiset oppineet tarinoiden, leikkien ja pelien avulla.

Monet suuret tiedemiehet ja säveltäjät ovat kertoneet leikkivänsä ajatuksilla ja ideoilla. Alexander Flemingin kerrotaan leikkineen mikrobeilla ja nauttineensa mahdollisuudesta löytää kokeissaan jotain sellaista, mitä muut eivät ole vielä löytäneet. Albert Einstein on pohtinut, millaista olisi istua auringon säteellä kehittäessään suhteellisuusteoriaa. W. A. Mozart oli tunnettu leikkisyydestään.

Leikki on psykologisen ja fyysisen hyvinvoinnin indikaattori; se katoaa helposti, mikäli yksilö on stressaantunut, nälkäinen tai sairas.

Leikillisyys on ennen kaikkea asennoitumista ja orientoitumista toimintaan; se on mielentila, joka pakottaa seikkailuun ja luovaan ongelmanratkaisuun.

Leikillisyys on eräänlaista löytöretkeilyä – tutkimista, ihmettelyä ja innostumista. Se on myös positiivisen huumorin, yhdessä tekemisen ja kokeilemisen kautta saavutettavaa iloa!

Oppiminen tuottaa suurta iloa ja nautintoa, kun siihen sisältyy leikillisyyttä. Yksilö voi ajatella leikillisesti ja toimia leikillisesti. Leikillisyyttä kuvaa esimerkiksi se, että kun lapsi (tai aikuinen) kohtaa haasteellisen tai monimutkaisen tilanteen, hän mittaa vaikeudet, keskittää tarkkaavaisuutensa ympäristön tarjoamiin toimintamahdollisuuksiin ja ratkaisee tehtävän tavalla, jossa omat taidot kehittyvät ja joka synnyttää iloa.

Leikillisyys on olennainen osa ihmisyyttä, kehittymistä ja uuden oppimista. Mitä enemmän toimintaan ollaan sitoutuneita, sitä enemmän toimintaa kuvaa leikillisyys ja sitä enemmän siihen sisältyy luovuutta.

Aikuiset osoittavat leikillisyyttä osallistuessaan leikkiin ja tarjotessaan mahdollisuuksia leikkiin ja leikilliselle oppimiselle.

Paras tapa saada lapset innostumaan on se, että aikuinen on itse innostunut.

Aikuisena voi etsiä ja keksiä niin kutsuttuja leikillisyyssytykkeitä – sellaisia virikkeitä ja herätteitä, jotka kiinnittävät lasten huomion ja herättävät kiinnostuksen, lisäävät heidän uteliaisuuttaan, rohkaisevat mielikuvitteluun ja vahvistavat myönteisiä tunteita.

Lisäksi, kuten kaikessa pedagogisessa toiminnassa, on tärkeää, että tehtävät ja säännöt ovat lapsille riittävän selkeitä ja työskentelyilmapiiri turvallinen, avoin ja lämmin. Näin leikilliselle oppimiselle ja mielikuvitukselle jää tilaa.

Nykyinen perusopetuksen opetussuunnitelma rohkaisee käyttämään leikkiä ja peliä opetuksessa. Leikkiin perustuvien ongelmanratkaisu- ja tutkimustehtävien avulla voidaan virittää lasten uteliaisuutta ja kiinnostusta esimerkiksi ympäristön ilmiöitä kohtaan.

Rakennettujen tilojen lisäksi luonto tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet leikilliselle oppimiselle.

Tee löytöretki luontoon ja nimeä esimerkiksi kasveja uudella tavalla! Löytöretkeilyyn voi yhdistää tarinan hahmoja ja vaikkapa olemassa olevia kasvientunnistukseen kehitettyjä sovelluksia.

Leikillisen oppimisen pedagogiikka sopii hyvin erilaisten taitojen, kuten ongelmanratkaisutaitojen ja tulevaisuustaitojen oppimiseen, sillä sen lähtökohtia ovat muun muassa luovuus, mielikuvitus, yhteisöllisyys ja tarinallisuus. Se on myös mitä mainioin tapa toteuttaa mediakasvatusta; opetella yhdessä käyttämään erilaisia tietolähteitä ja arvioimaan, tuottamaan ja esittämään tietoa monimuotoisesti ja luovasti.

Ammatti: Kouluttaja ja yliopistonlehtori Lapin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Leikillisen ja pelillisen oppimisen dosentti Jyväskylän yliopistossa.

Lempipeli: Minulla on useita lempipelejä, jotka kaikki ovat luonteeltaan erilaisia. Perinteisistä peleistä tykkään YATZY:sta, joka on yhdessä pelattava noppapeli. Siinä pelin kiehtovuus liittyy sattuman läsnäoloon ja saatavien silmälukujen todennäköisyyteen. Peli on yksinkertainen ja viihdyttävä ja se harjaannuttaa matemaattista ajattelua. Peliä on kiva pelata kaiken ikäisten kanssa.

Lempiasiani koulussa oli: Pidin koulussa kaikista oppiaineista ja olin aktiivinen ja touhukas. Ensimmäisillä vuosiluokilla olin innokas näytelmien käsikirjoittaja, esiintyjä ja pelien pelaaja. Pidin asioista, joissa sai käyttää mielikuvitusta.

Kolme kirjavinkkiäni:

1. How it shapes the brain, opens imagination and invigorates the soul
   Stuart Brown (New York, Avery, 2009)
   Teos pyrkii hyvin osoittamaan sen, kuinka leikki on olennaista ihmiselle ja hänen hyvinvoinnilleen ja mikä merkitys leikillä on aivojen toiminnalle ja kehittymiselle.
2. Oppiminen pelissä: Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa
   Leena Krokfors, Marjaana Kangas & Kaisa Kopisto (Tampere Vastapaino Oy 2014)
   Kirja kokoaa hyvin yhteen tietoa peleistä, pelillisyydestä ja leikillisyydestä opetuksessa ja oppimisessa sekä avaa oppimispeleihin liittyvää keskustelua.
3. Hauskan oppimisen vallankumous
   Lauri Järvilehto (Jyväskylä PS-Kustannus, 2014)
   Kirja esittelee mielenkiintoisella tavalla viimeaikaista psykologista tutkimusta ja osoittaa, että hauskuus ja leikillisyys ovat tehokkaan oppimisen avainsanoja.