Mikä olisi suositeltava raja tokaluokkalaisen (tai yleensäkin ala-asteikäisen) media-/ruutuajalle silloin kun lapsella on koulussa keskittymis- ja oppimisvaikeuksia, sekä ongelmakäyttäytymistä (esim. tappelut, opetuksen häirintä, levottomuus), ja lapsesta näkee että hän on täysin koukussa (kysyy käytännössä lähes joka välissä saako nettiä/puhelinta/Pleikkaa/Netflixiä/YouTubea, tai ei meinaa suostua lopettamaan silloin kun häntä pyydetään kyseinen toiminta lopettamaan)? Olisiko siis jonkinlaista ”ammattilaisen näkökulmaa” juuri tämänlaiseen tapaukseen, mikä olisi tällaiselle tokaluokkalaiselle sopiva raja (sisältäen siis kaikki nuo em. mediavälineet)? Miten käsitellä asiaa lapsen äidin kanssa, joka vähättelee ongelmaa ja lipsuu asettamistaan rajoista toistuvasti?
Meidän eka- ja tokaluokkalaisten lasten ruutuaika on rajattu noin 2 tuntiin per päivä, vaikka mitään keskittymis- tai oppimisvaikeuksia ei olekaan ollut. Sisältää kaiken ”katsomisen”, eli telkkarista tulevat piirretyt ja lastenleffat, dvd:t, tabletin käytön, kännykkäpelaamisen jne. Sama aika on käytössä sekä arkena että viikonloppuna. Ja erikseen pelisessiot on rajattu noin puoleen tuntiin, muuten lapset pelaa tuon 2 tuntia kokonaan. Hyvin toimii, lapset on alun kinaamisen jälkeen tottuneet aikarajaan ja lopettavat pelaamisen kun aikuiset käskee. Tärkeintä on olla johdonmukainen ja kinaamistilanteissa tiukkana.
