Olen 7v tytön äiti… Erosin tytön isästä koska hän hakkasi minua (tyttö oli 6kk). Väkivaltaa jatkui tytön 5 v ikään saakka ja mihin muutinkaan hän harrasti henkistä väkivaltaa ja hajoitti asuntoni ikkunat ja häiriköi muutenkin missä asuinkaan.
Nyt tyttäreni on ekaluokkalainen ja olen asunut melkein 2 vuotta uuden mieheni ja minun kanssa, ongelmat alkoivat kun tytär meni kouluun… hän ei kunnioita minua eikä avopuolisoani joka rakastaa häntä yli kaiken.. tyttöni huutaa minulle että olen maailman paskin äiti ja ei koskaan tottele minua…. hän haukkuu ja uhoaa…. en tiedä kuinka jaksan enää.. joka päivä on helvettiä! Ja tyttäreni syyttää minua että isi ei ole kuvioissa enää alkoholismin ja asunnottomuuden takia… mitä teen? neuvokaa joku…
p.s. viranomaiset eivät auta!
Siis… kenen alkoholiongelman ja asunnottomuuden takia?
Isän?
Se asia ei kuulu lapselle, vaan vanhempien tehtävä on suojella lasta. Isäkään ei saa lapselle sanoa, että hänen elämänsä on tämmöistä lapsen äidin takia. Silloin on parempi sopia tapaamiset lastenvalvojan läsnäollessa.
Niin se vaan menee.
Hankalaksi jos menee, vaadit lähestymiskiellon itsellesi ja lapsellesi.
Ajattele lapsesi parasta. Pliiis!
Tytön isä on alkoholisti ja asunnoton…
Otin tässä muutamaviikko sitten yhteyttä lapsi- ja nuorisovastaanotolle. Nyt pääsen keskustelemaan asioista ja toivottavasti ratkaisu löytyy, käymme myös muutaman kerran koko perheen (minä,tyttö ja isäpuoli) keskustelemassa arjen pulmista ym. yhteisistä pelisäännöistä.
Ja jo 7 vuotias on tarpeeksi kypsä kuulemaan totuuden isän alkoholiongelmista sanoi asiantuntija mutta samalla pitää tehdä selväksi että ongelma ei missään nimessä ole lapsen syy/vika!
Toivon että saan/saamme asiat rullaamaan oikeaan suuntaan asiantuntijan avulla! Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja älkää luovuttako vaikka voimat olisivat lopussa! :)
Olet lähivanhempi ja saat vihat päällesi. Tytär ehkä ikävöi isäänsä ja purkaa pahaa oloaan sinuun.
Eihän hän voi tietää millainen isä todellisuudessa on ja mitä hän on tehnyt sinulle. Hänellä siis on unelma isästä, jota ei ole sellaisena kuin hän luulee ja toivoo.
Toivottavaa, että hän joskus pystyy viettämään aikaa myös isänsä kanssa, kun ja jos isä kuntoutuu.
