Molemmilla vanhemmilla on omituiset työajat, joten ekaluokkalainen joutuisi olemaan kahtena – kolmena iltana joka viikko yksin iltakahdeksaan asti. IP-kerho on loppuu puoli viideltä. Työnantaja ei jousta yhtään (vaikka kyllä pystyisi), vaan tarjoaa Marttoja ratkaisuksi.
Lain mukaanhan työnantaja voi kieltäytyä osittaisesta hoitovapaasta, ”jos siitä aiheutuisi vakavaa haittaa työpaikan tuotanto- tai palvelutoiminnalle, jota ei voida kohtuullisin järjestelyin välttää”. Tällöin työnantajan pitää antaa selvitys päätöksen perusteista.
Onko kenelläkään kokemuksia tilanteesta, jossa työnantaja kieltäytyy? Mitä teen näillä perusteluilla, voiko niiden avulla valittaa johonkin?
Hei!
Itselläni ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta, mutta työnantajan käytös tuntuu kohtuuttomalta perhettänne kohtaan.
Järjestely olisi kuitenkin vain tilapäinen, koska jo parin vuoden päästä lapsi on 9-vuotias ja tulee toimeen itsekseen varmastikin nuo pari kolme iltaa viikossa muutaman tunnin ajan.
Olisiko mahdollista, että joku kaveri tulisi seuraksi tai, että lapsenne olisi kaverinsa luona noina iltoina?
Jos työpaikka on niin suuri, että siellä on luottamusmies, niin hänen kanssaan asiasta ainakin voisi puhua.
Ellei luottamusmiestä ole, niin myös ammattiliitosta voi pyytää neuvoa. (Kuuluu työntekijä sitten ammattiliittoon tai ei).
Myös työnantajalle kannattaa puhua vielä suoraan ja tuoda esiin se näkökulma, että järjestely on vain tilapäinen.
Kyllä työnantajalla täytyy olla joka tapauksessa pätevä syy siihen, ettei myönnä osittaista hoitovapaata.
Ei voi kieltää osittaisen hoitovapaan antamista ihan muuten vain.
Meillä ei ole tukijoukkoja, eikä lapsella sellaisia kavereitakaan joiden perheistä olisi apua. Täälläpäin vanhemmat tulevat töistä kotiin viimeistään viideltä ja vievät sen jälkeen lapsensa harrastuksiin tai viettävät perheaikaa. Tästä on kokemusta isoveljen kanssa ( nyt kolmasluokkalainen). Hänen koulunalkunsa aikoihin työpaikalla oli vielä sen verran väkeä, että saimme molemmat sumplittua työvuoroja niin että yksinäisiä iltoja oli harvoin. Nyt niitä tulisi 2-3 kpl joka ikinen viikko, ja se on ihan liikaa.
Työnantaja voisi järjestää minut toiseen toimipisteeseen, mutta kaikesta päätellen en ole niin arvokas työntekijä että minusta kannattaa pitää kiinni. Liiton lakimiehen mukaan työnantajalla on tässä tapauksessa ihan riittävät perusteet evätä osittainen hoitovapaa. Asian voi toki riitauttaa, mutta ratkaisuun menee joka tapauksessa niin paljon aikaa että jokin muu ratkaisu on keksittävä.
Luottamusmiehelle olen puhunut, mutta mitäpä se auttaa kun työnantajaa ei kiinnosta.
Vuosien kouluttautumisen ja pätkätöissä roikkumiseen jälkeen en millään haluaisi luopua vakituisesta työstä ja lähteä taas samaan kitumiseen – jos nyt neljäkymppisenä siihen enää edes pääsisin. Taisi olla typerää kuvitella, että voi hankkia lapsia ja tehdä myös töitä v. 2018 Suomessa…
